Saanko puolet yhteisesta (=exältä)

Voi tehdä jo nyt, riittää että on vireillä eli 1-vaihe menossa. Kannattaa käyttää lakimiestä, kun tuntuu ettet ole ihan selvillä asioista, riitelemään ei hevin kannata alkaa. Maksaahan se tietysti, mutta rahaa palaa tuossa muutenkin. Hyvän diilin oot tehnyt, onneksi olkoon, helpolla pääset käärimään hyvät rahat.

Ositus tehdään sen tilanteen mukaan, kun avioeron 1- vaihe on pantu vireille - eli osituksen voi tehdä heti kun eron harkinta-aikaa on haettu.
Ositus tehdään siten että sinun varat ja velta lasketaan yhteen, samoin puolisosi varat ja velat. Jos kummallakin on enemmän varoja kuin velkaa tasinkoa maksaa se, jolla on enemmän varoja. Tosin osituksessa voidaan sopia muutakin.

Ositus kannattaa mielestäni hoitaa sovussa ja parempi aina jos siinä ei käytetä asianajajia. Esim. sovitte keskenänne mikä on talon arvo ja mikä mökin. Teette kaksi n. samanlaista "kasaa" omaisuudestanne ja päätätte kumpi saa to9isen kasan ja kumpi toisen. Lisäki sinä vastaat tietysti omista veloistasi.

Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Miehen omasiuus voi olla peritty testamentilla, jossa on ehto, että sinulla ei ole siihen mitään avio-oikeutta. Lisäksi onko mökki saaressa vain hallussanne vai ihan kirjoilla omaa omaisuuttanne, se on kun eriasia.

Sillä että miehesi on vakavaraisesta suvusta ei ole merkitystä. Kerrot omaisuudesta, talosta , mökistä autoista, onko varat saatu tuolta miehen suvulta osin niiden hankkimiseen ja miten. Olisi ollut suvulta varsin tyhmää antaa varoja ilman merkintää, jossa sanotaan että eivät ole jaettavissa eron sattuessa ei nykyiselle eikä tuleville puolisoille. Avoliitossahan se ei ole mahdollistakaan, sinun pitäisi näyttää käyttäneen omia varojasi toisen omaisuuden kasvattamiseen.

Muuten menitkö avioliittoon vain hyötyäksesi toisen omaisuudesta, kovin lyhyellä ajalla 4 vuotta ajattelet saavasi toisen suvun varat itsellesi, helposti saa kuvan, että olet laskelmoinut asiaa etukäteen.
En ikinä anna lapsilleni mitään omaisuuttamme ilman tuollaista ehtoa, enkä katso sen loukkaavan millään tavoin heidän puolisoitaan, sillä lapsenlapsethan ovat saajia joka tapauksessa. Miksi erossa pitäisi saada rikottua vielä toisen suvunkin asiat.

Sua yritetään seuraavaksi vähintään sumuttaa, ehkä uhkailla ja manipuloidakin, suvun/eksän toimesta. Maanantaina etsit symppiksen perheoikeuteen/avioeroihin erikoistuneen juristin ja itse potkaiset osituksen liikkeelle heti kun mahdollista. Vastapuoli on jo yhdessä asiassa valehdellut, siellä ehkä parhaillaan pimitetään varoja sinun ulottuviltasi, esim. realisoidaan kiinteistöjä ja "hukataan" käteisnostoilla hinta.

Tuota mies minä ole (aloittaja) ja 7 vuotta meidän liittoa kesti.
Exäni mukaan minun ei tarvitsisi palkata lakimiestä.
Ehkäpä otan silti lakimiehen etujani ajamaan.

Se riippuu ihan kenen nimissä omaisuus on ja tosiaan tuola aikaisemmin joku puhuikin jo merkitystä perinnöstä. Lakimies kannattaa ottaa jos siltä vähääkään tuntuu.

Jos nuo talot ja mökit on hankittu teidän yhdessäoloaikana olet aika vahvoilla. Jos ne taas ovat olleet miehelläsei ennen kuin olette yhteen menneet, luulen ettet saa niistä mitään.

Monesti varakkaat suvut kyllä pitävät huolta omaisuudestaan.

Luulempa, että parempi olisi ottaa tähän ulkopuolista apua.