haluaisin erota miehestäni, syystä että en rakasta häntä. Olen yrittänyt keskustella asiasta useasti hänen kanssaan, mutta hänen mielestään olemme luvanneet toisillemme olla yhdessä ja se pitää loppuun asti. Pelkään häntä (väkivaltaa on ollut), ja eroa olen yrittänyt vain lähtemällä ja olemalla vastaamatta hänen viesteihinsä. Kuitenkin haluaisin selvittää välimme lopullisesti, mistä syystä olen aina suostunut hänet näkemään, ja sitten hän onkin saanut taivuteltua minut jatkamaan, koska menen aina jotenkin ´lukkoon´, kun hän alkaa näyttää aggressiivista puoltaan.Tiedän että olen heikkoluontoinen, kun olen tässä, vaikka olen onneton. Ajatuksia?
apua tarvitaan
n27
6931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pystyisitkö luopumaan tuosta toiveestasi selvittää välinne lopullisesti? Jos ymmärsin oikein, juuri sen vuoksi olet vielä tavannut häntä vaikka olet ollut jättämässä häntä. Nyt sen täytyy siis olla kerrasta poikki. Kerro, että ihmissuhteissa on jotain lainalaisuuksiakin, ja jos väkivallalla saa toisen pelkäämään, vapautuu samalla lupauksista ja valoista olla aina toisen oma. Olethan erillinen ihminen oikeuksinesi, et mikään toisen omaisuus!
Jätä hänelle vaikka kirje, jossa sanot, että et halua enää nähdäkään häntä. Ole sen verran kova, että toinen saa selvän viestin: se on nyt oikeasti ohi, eikä sinua voi puhua ympäri eikä uhkailla myöntymään. Tarvittaessa hae tukea turvakodista tms. paikasta. Oikeus on puolellasi, ei toinen voi pakottaa sinua jatkamaan. Ole nyt edes sinä itse omalla puolellasi ja apunasi, ja jos vain löydät jonkun ystävän tai sukulaisen joka voisi sinua tukea, käytä hänen tarjoamansa apu jotta pääset oman elämäsi alkuun. Voimia...
Hei! Oli kuin minä itse olisin tuon kirjoittanut... Sama tilanne mulla siis! Uhkaamalla yms se on saanut mun pääni kääntymään, ja myös säälillä ja "kiltteydellä", vaikka on ties mitä tapahtunut ja olen vannonut etten koskaan enää halua olla tekemisissä. Juuri nyt tapahtui noin viikonloppuna- ihan hirveetä oli, monin tavoin, se humalassa riepotteli mua, uhkaili ja kaikkea.. Ja kun sunnuntaina pidin pääni etten mennyt saman katon alle hänen kanssaan, uhkailu meni jo itsemurhasta puhumiseen ja nyt se väittää että viinan kanssa ottikin paketillisen masennuslääkkeitä (onko se paha yhdistelmä, en edes tiedä?) ja soitti itse sairaalaan.. Itseasiassa en usko edes tätä mutta huomaan kyllä, että se ihminen on ihan rikki, ja nyt niin hiljainen, kiltti jne ollut.Tosin en luota pätkääkään, mutta en hennonnut maanantai- iltana ajaa pois, kun se odotti mua illalla pihallani kun tulin töistä. En kuitenkaan ole luonut toivoakaan, mutta olen liian kiltti hänelle. varsinkin jos hän oikeasti tuntee haluavansa kuolla (ihme tapa pitää tyttöystävä lähellään, sairasta....). Olen tässä kuukausien aikana tehnyt katoamistemppuja jne jotta saisin olla rauhassa, ja sillä vielä lisään hänen "vihaansa" ja kuitenkin olen antanut periksi aina, eli ollaan taas oltu tekemisissä. Tosiasia on se, että välillä pelkään häntä, en tippaakaan rakasta, säälin kyllä. Mínä itsekin taidan olla ammattiauttajan tarpeessa.. Miksi ihmeessä ei tuollaisesta suhteesta pääse pois! Et varmaankaan siis minulta saanut nyt apua, alkuperäinen kirjoittaja, mutta tiedäthän ettet ole yksin, kohtalotovereita on. Elämähän tässä hukkaan menee oman "heikkoutensa" takia. Mitä me keksittäisi?!!
tein sen taas...Lähdin kävelemään. Mies ei suostu uskomaan, lähetti tekstarin, että pääsen hänestä tappamalla joko hänet tai itseni. Tätä on nyt kolme vuotta katseltu, ehkä viimein tulee loppu, hänen haluamallaan tavalla. Itse toivoisin muuten, mutta järkevä keskustelu asiasta ei liene mahdollista.
Aivan selväähän se on, että kun jotuu parisuhteeseen tunne-elämältään epävakaan ihmisen kanssa, niin itsekin menee "mutkalle" ja omat tavoitteet ja tarpeet hämärtyy, kun toisen manipulointi vie energiaa. Tärkeää on ymmärtää tämä, että on toisen manipuloinnin kohteena. Hypätä tästä tunteiden vuoristoradasta pois.Kannattaa viheltää peli poikki toteamalla tylysti: olet aikuinen ihminen, en voi ottaa vastuuta valinnoistasi. Jos joku tappaa itsensä, valinta on hänen. Ei voi suojella toista itseltään uhraamalla oman elämänsä. Kamalaa edes vaatia toiselta sellaista.Huomattavaa tämä, että nämä "sinun on pakko olla kanssani,tai muuten.."-ihmiset eivät kommunikoi kuin aikuiset. He puhuvat usein "lapsen kielellä". Toivottavasti löydätte ratkaisun ja saatte molemmat, sinä n27 sekä Ninja maistaa hyviä vuosia tulevaisuudessanne joko vapaina ihmisinä tai tasapainoisessa ihmissuhteessa. Kaikkea parasta teille, kirjoitelkaa joskus kuinka menee, täällä eräs on "hengessä mukana" teille voimia ja viisautta toivoen!!!
Toivottavasti myös alkuperäinen n27 lukee tämän; mitä sinulle kuuluu? Minä olen taas koittanut lopettaa kaikki, pakoilin viisi päivää, voin pahoin, koitin olla vastaamatta puheluihin yms... Ja sitten, minä TYHMÄ suostuin tapaamaan, ja nyt sama taas jatkui. Miksi ihmeessä aloin taas säälimään tuota... Kun hän ei kestä yksin, ei koska on nyt niin masentunut, ei tiedä mitä tekee itselleen. Se on ihan tasapainoton, eilen järjesti sitten kohtauksen, ja minä hermoni menettäneenä huusin taas asiat julki, miten en jaksa tätä, inhoan tätä yhdessäoloa... ja sitä miten se saa aina mut kiikkiin. Se tuntee mut liian hyvin, tietää mikä vetoaa muhun. Nyt on niin kauhea murhe ja masennus, ei ole rahaa, tv rikki... ja minä idiootti päästin sen luokseni, ja joudun taas kuuntelemaan sen huutamisia ja haukkumisia. Ja pelkään, koska käy taas kiinni. Minulla on kuulemma miessuhteita, minut on nähty ties kenen kanssa jne.. Ne viisi päivää oli kauheita, kun pakoilin, omassa kodissani (pelkäsin koko ajan koska se on taas ikkunan tai oven takana). Tiedän aivan hyvin, että voisin seuraavaksi kun hän lyö oven kiinni perässään, antaa sen olla viimeinen kerta. En pysty auttamaan. Saan kuulla hänen totuuksiaan koko ajan minusta, ja pahinta kai se, ettei hän noteeraa mitään MIKSI olen häntä pakoillut- hänen väkivalta ei ole mitenkään huomattavaa... Sanoi eilenkin: mitä jostain mustelmista, kipeistä paikoista, kun koko sielu ja mieli on rikki, ja paha olla, SINÄ olet saanut hänet sairaaksi, olet paha, hirveä ihminen kun jätit hänet yksin koko jouluksi, kuinka hän ajatteli tappaa itsensä, oli nälissään....kaikkea mahdollista sain taas kuunnella.. Voi itku mitä ihmettä teen, mistä saan voimia sille etten ota kuuleviin korviin mitään sen juttuja enää!!Säälin, toki, mutta ei kai minun vastuullani ole kaikki. Miten joku ihminen osaa puhua noin, saada minut taas lankaan, inhoan hänen kosketustaan mutta jos näytän sen, ties mitä tapahtuu taas. Haluaisin hänet kokonaan pois elämästäni, kokonaan! En haluaisi yksin ollessani sitten murehtia miten se voi, tappaako itsensä jne.. Älytöntä tällainen elämä!!! Inhoan itseänikin. Mutta ne kaikki puheet, ne saa mut kohta sekaisin.. ja valheet, mitä muka on tapahtunut. Voi, voisin kirjoittaa tästä suhteesta kirjan...
manipuloinnin tulosta! Ymmärtäkää että se kuuluu tunne-elämältään epätasapainoisen pirulliseen peliin manipuloida toinen (terve henkilö) säälimään itseään . Terve henkilö ei osaa pelata tällaisilla epäterveen säännöillä ja siksi häviää joka kerta: jojo-ilmiö toistuu eli lähden, menenpä takaisin keskustelemaan ystävinä kun säälittää, lähden, menenpä takaisin keskustelemaan...jne...jne..KOKO ELÄMÄN AJAN SAMAA!!! Kunnes se hullu jokukerta koppaa liian lujaa kun ahdistaa,masentaa,on niin paha olla, sun pitää hoitaa mua sillä se on sun osasi!!Ja taas yksi perheväkivallan uhri joka ei lähtenyt ajoissa. Kukaan ei patsasta pystytä sulle jos kuolet hullun kynsissä!!