Erot rakkaudessa

Isänrakkaudesta en tiedä kun olen äiti, enkä osaa sanoin kuvailla miten rakkauteni lapsiin eroaa rakkaudesta kumppaniin. Mutta jos kumppanini kuolisi, ei se olisi lähellekän niin syvä haava kuin lapsen menetys. Tai jos eroaisimme, ei se olisi sekään lähellekään niin suuri menetys kuin joutua eroamaan (antamaan pois tms.) omasta lapsesta-
Lasteni vuoksi olen valmis tekemään kaiken. Siis kaiken. Menen vaikka tuleen. Miehen en. Lapsiani puolustan kuin raivoisa leijona jos niin tarvitaan. Lapsiani rakastan yli kaiken maailmassa.

Lapsen hyväksyy ja lasta rakastaa, vaikka lapsi kuinka olisi vaativa ja hankala. Kumppanilta taas yleensä putoaa propsit jos hän olisi yhtä oikukas tai hankala. Eli lapselle antaa anteeksi mitä kumppanille ei antaisi.
Lapselta sietää paljon ennemmän, mitä kumppanilta ei sietäisi.

Lapsen laittaa muutenkin tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Puolison menetys olisi järkyttävää ja veisi aikaa toipua. Lapsen menettämisestä ei koskaan toipuisi. Voisi mennä omakin elämänhalu sen sileäntien.

Kyllä asia on niin että ei kumppania rakasteta oikeasti. Se on sanahelinää. Mutta lapsia rakastetaan oikeasti. TÄMÄ FAKTA ON TOTTA!!

Jos vaikkapa puoliso kuolee, niin joskus ajan kanssa, surun hävettyä, joku muu voi olla entistäkin rakkaampi kumppani. Sen sijaan jos lapsi kuolee, kukaan ei koskaan voi häntä korvata, vaan jokin osa sydämestä on ikuisesti rikki. Toki voi saada yhtä rakkaan toisen lapsen, mutta sitä menetettyä lasta ei mikään korvaa.

Jos palavasta autosta ehtii pelastaa joko lapsen tai puolison, jokainen terve vanhempi pelastaa lapsen. Ajattelematta, alitajuisesti, heti.

Puolisoa kohtaan rakkaus voi kuolla, jos puoliso ei kohtele hyvin. Jos puoliso haukkuu, herjaa, pettää... Rakkaus ei kestä mitä tahansa, vaan vaatii molempien hyvää käytöstä toisiaan kohtaan. Sen sijaan lasta rakastaa aina, vaikka hän esim murkkuikäisenä löisi isäänsä ja sylkisi äidin kasvoille pahasti herjaten. Silti lasta rakastaisi, aina.

Mutta niin, se rakkaus lasta kohtaan on erilaista. Joissakin asioissa vahvempaa, ainakin se on ehdottomampaa. Mutta kuten sanoit, siitä puuttuu joitakin oleellisia asioita, joita aikuinen ihminen myös tarvitsee elämäänsä. Aikuinen ihminen kaipaa elämäänsä yleensä myös sitä, että on joku johon tukeutua (lapseen ei voi, eikä saa tukeutua!), että on sitä fyysistäkin hehkua yms. Ja että on joku jolle puhua niistä ihanista ja kamalista, mutta aina rakkaista lapsista.:)

Molemmilla rakkauksilla on merkityksensä. Ne ei kilpaile samassa sarjassa.

Kuka tällaista edes voi verrata? Puolisoni on minulle aivan kaikki, hänet olen itse valinnut, hän on minun koko maailmani ja ilman häntä ei olisi lapsiakaan. Avioliitto on ainoa pyhä ihmissuhde kaikissa uskonnoissakin. Hän on minun puolisoni, osa siten minua, tärkeintä kaikista. Hän on anyanut minulle rakkauden ja perheen. Ilman häntä minulla ei olisi mitään. Lapset kasvavat ja lentävät pois pesästä, puolisoni jää loppuelämäkseni. Lapsilleni toivon eniten ihanaa rakkautta omaan puolisoonsa ja jos hyvin käy myös lapsia. Lasta kohtaan kokemani on suurta rakkautta, mutta siinä on paljon "viettiä" mukana, suojeluvaistoa jne. Suojelen ja rakastan lastani tottakai! Ihme keskusteluja täällä. Arvotteko te lapsistannekin kuka on rakkain jne? Ja onko teille omat vanhemmatkin tärkeämpiä kuin OMA AVIOpuoliso.. Huhhuh. Aviopuoliso on tarkoitettu iäksi ja kyllä, kaikkien asiantuntijoiden mukaan kuuluukin olla ihmisen rakkain ja tärkein ihmissuhde. Sairastahan se on jos aikuisiin lapsiin jää roikkumaan. Puolison kuuluu jäädä iäksi, lasten hetkeksi. Mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa.. Ikiaikainen totuus. Ei siinä sanota mies luopukoon isäsätään ja äidistään ja liittyköön lapsiinsa...

En kyllä ymmärrä yhtään miten tällaisia voi verrata? Äskeisen kirjoitus oli HIENO.

Kerron vanhana naisena :)

Rakastuin puolisooni aikoinaan ja olemme edellen yhdessä, nyt jo eläkkeellä. Meillä on 5 lasta.

Kyllä se lähtökohta pitää olla siinä parisuhteessa, jos se on huono, voivat lapsetkin huonosti. Jos se on hyvä, kuka kärsii? Ei kukaan.

Lapsia voi tehdä vaikka 15. Voitko samaan tahtiin vaihtaa miestäsi, jota rakastat? Voitko olla äiti, joka hyväksyisi lapseltansa sinun, toisen perheenjäsenesi tai puolisosi tapon tuosta vaan? Entä kenet pelastaisit autosta jos siellä olisi 8 lastasi? Kenet niistä? Jättäisitkö mielummin loput lapsistasi isättömiksi?

Tuo yläpulella kirjoitti hyvin. Mahtaako Suomeaasa olle siis enää RAKKAUSliittoja, koska kyllähän mokoma on itsestäänselvyys että PUOLISO! Ku ilman sitä ei ole LAPSIAKAAN!