Epämääräinen kirje työkkäristä

Onko työkkäri muuttanut sähköpostiensa sanamuotoa; eivätkö he enää sano: "Jos et toimi määräämällämme tavalla, se katsotaan työstä kieltäytymiseksi ja tukesi katkaistaan."? Kun he kertovat rekry-infotilaisuudesta ja kirjoittavat: "Ilmoittaudu rekrytilaisuuteen sähköpostitse suoraan työnantajalle, älä vastaa tähän sähköpostiin", tarkoittaako se, että tämä on juuri tuollainen klassinen karenssiansa, vai onko kyse tilaisuudesta, johon voi mennä, jos tuntee kykenevänsä kyseiseen työhön? Nähtävästi he eivät halua ryhtyä kirjeenvaihtoon työnhakijoiden kanssa. Mutta miksi ei? Miksi pitäisi vaivata kysymyksillä mahdollista (epätodennäköistä) työnantajaa? Juuri työkkärin tehtävähän on toimia jonkinlaisena työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaamisen mahdollistajana - eikö? Työkkärin mielestä olisi kai kivaa, jos työttömät eivät häiritsisi heitä kysymyksillään ja lisätietovaatimuksillaan, vaan tuhlaisivat työnantajien aikaa? Tai omaansa, menemällä rekrytilaisuuteen, joka ei kuitenkaan johda työpaikkaan? Työttömällähän on aikaa ja rahaa?

Olisiko kyse puhelinmyynti- 'työstä'? Hiukan tuntuu hölmöltä ottaa yhteyttä yritykseen, jonka toimiala on minulle täysin vieras, jonka toimipaikka on toisella puolen Suomea ja minulla ei ole autoa. "Työkkäri kehotti ottamaan yhteyttä" tulkitaan joskus: "Hain vain siksi, koska työkkäri pakotti", ja tämä taas kuvastaa joidenkin mielstä työttömän haluttomuutta saada työpaikkaa, ja sehän johtaa ilmoitukseen työkkärille, että tämän kansalaisen tuet voisi katkaista, koska häntä ei valittu 'hänestä johtuvasta syystä'.

Tai olisiko tällaisia viestejä lähetelty summassa yhdelle jos toisellekin, jotta olisi muka tehty jotain? Yli-innokas kesäapulainen?

Pahin mahdollinen skenaario on jotain tällaista:

Ilmoittaudun tilaisuuteen. Kaveri vie sinne autollaan, kymmenien kilometrien päähän. Palkkatyötä ei olekaan tarjolla, mutta hövelisti tarjotaan palkatonta 'työkokeilua' tai muuta orjatyötä, ehkä lupaillen kesän jälkeen palkkaa. En löydä keinoa kieltäytyä, koska tarvitsen kuitenkin sen pienen työttömyystuen. Alan käydä ilmaistöissä. Miten sinne pääsen? Lainaanko jonkun kakkosautoa? Entä, jos se hajoaa, miten korvaan sen omistajalle? Omaa ei työmarkkinatuella osteta. Linja-autoja kulkee yksi päivässä. Liftaamalla ei taida nykyään matkanteko luonnistua. Muuttaminen ei onnistu, koska ei ole varaa pitää kahta asuntoa. Silti on näyteltävä, että on innokas työtön, mihin vain työhön, ja on mentävä työhön, vaikka ajatuksen voimalla, tai tuet katkaistaan.

Paras mahdollisuus tietysti on, että saa palkkatyöpaikan, jolloin voi ostaa autonkin. Olisipa se jotain! En vaan usko, että eläkeikää lähestyvänä saisin vieraalta alalta töitä, kun alan ammattilaisia on varmaan etsimässä työtä pilvin pimein. Miksi valittaisiin juuri minut? Jos olisin kyseinen työnantaja, minua ärsyttäisi epäpätevän työttömän kontaktinotto. Ja minua ärsyttäisi, jos tietäisin, että työkkäri oli pakottanut hänet ottamaan yhteyttä. Ihan kiusallani tarjoaisin ilmaistyötä, ja kertoisin työkkäriin, että töitä tarjottiin, mutta ei huolinut. Miksi pitää tuhlata toisten aikaa vain oman virkamieshomman turhantärkeän täyttämisen takia?