Olen useita vuosia sitten eronnut keski-ikäinen nainen. Olen ollut parisuhteeton omasta halusta tähän asti. Nyt tuntuu siltä, että kaipailisin miestä seurakseni, mutta missä niitä miehiä tapaa siis sellaisia miehiä joiden kanssa tekisi muutakin kuin moikkaisi.
Olen aktiivinen, opiskelen/olen työssä, harrastan, käyn elokuvissa, konserteissa jne. Missään en tutustu keneenkään, en edes huomaa, että joku katsoisi sillä silmällä. Lähikaupan myyjä kyllä vaikuttaa kiinnostuneelle... mutta missä kävisin kaupassa jos nolaan itseni siellä.
Olen aktiivinen, opiskelen/olen työssä, harrastan, käyn elokuvissa, konserteissa jne. Missään en tutustu keneenkään, en edes huomaa, että joku katsoisi sillä silmällä. Lähikaupan myyjä kyllä vaikuttaa kiinnostuneelle... mutta missä kävisin kaupassa jos nolaan itseni siellä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Opettele tanssimaan ja lähde lavoille katsastaan miestilanne.
Sattuman kauppaahan se on. Keski-ikäisellä, normaalilla sinkulla elämänpiiri on yleensä sellainen, ettei siinä kohdata toista, samanikäistä sinkkua. Joku on urautunut ja työ vie kaiken ajan. Toinen omistaa aikansa lapsilleen, joita on hajonneesta liitosta. Kolmas harrastaa, muttei kohtaa siellä ketään.
Toista se on niillä sinkuilla, joiden elämänpiiri rajoittuu lähiökuppilaan, missä samat pubiruusut ja niiden poimijat istuvat päivästä ja illasta toiseen kertoillen samoja tarinoitaan ja vuodattaen katkeria elämänkohtaloitaan tyhjeneviin tuoppeihin. Keski-ikäinen sinkku on liian vanha tapaillakseen niitä, jotka ovat luomassa ensimmäistä kunnollista parisuhdettaan, vaikka he olisivat ottaneetkin jotakin opikseen.