Tavattiin reilu kaksi vuotta sitten harrastusten parissa. Mies oli hyvin halukas tekemään tuttavuutta, pyysi kahville, soitteli jne.. Minä puolestaan yritin jarrutella ja edetä hitaammin, kun aluksi olin niin hämmentynyt ja oudossa tilanteessa, että joku kiinnostuu oikeasti minusta. Kuten arvata saattaa erohan siitä tuli muutaman kuukauden kuluttua, olin kuulemma kylmä ihminen.
Eron jälkeen miehellä oli jo samalla viikolla uusi nainen. Tuntui pahalta nähdä heidät yhdessä mutta harrastustani en halunnut jättää, joten oli pakko sopeutua asiaan ja purra huulta.
Kului muutama kuukausi ja mieheltä tuli viesti, jossa kertoi haluavansa tavata. Nähtiin sitten ja siitä alkoi pari vuotta kestävä suhde, joka päättyi loppukeväästä. Mies sanoi erotessamme, tämän olevan hänelle kaikkein vaikein ero ja että haluaa toipua rauhassa kesän aikana. Lisäksi olin kuulemma ihana ihminen .... tällä kertaa. Erottiin siis sovussa.
Aikaa ei mennyt kuin viikko ja miehellä oli jo uusi nainen. Juhannuksena oli jo uuden naisen lapsetkin esitelty miehelle.
Tiesin, että mies ei pysty käsittelemään syvimpiä tunteitaan, saati puhumaan niistä. Tunnen itseni petetyksi/harhautetuksi hölmöksi, kun ihastuin tällaiseen mieheen. Kohteli minua muuten hyvin mutta syvällisiä ei voitu puhua. Mies ei koskaan sanonut rakastavansa/tykkäävänsä, ei kehunut tms., vaikka itse hänelle näistä puhuinkin. Ei asuttu virallisesti yhdessä kokoaikana mutta oltiin aina jommassa kummassa paikassa, mies ei halunnut muuttaa yhteen.
Ei olla enää mitään nuoria, vaan paremminkin keski-ikäisiä, joten minusta nyt jo pitäisi osata ottaa toinen huomioon ja pystyä puhumaan asioista niin kuin ne oikeasti on. Mutta selvittämättä jäi tämä suhde ja se häiritsee minua kovasti, en oikein pääse jatkamaan elämää eteenpäin, kun en tiedä mikä meni vikaan. Itse olen tunteellinen ja kiinnyn läheisiin, irti päästäminen on vaikeaa. Toivon toki, että mies onnistuu viimein ja löytää sopivan itselleen mutta minäkin haluaisin elää ja nauttia kesästä.
Olenkin miettinyt, olinko vain jonkinlainen tyhjyyden täyte miehen elämässä sillä aikaa kun hän odotteli tosi rakkauttaan. Ehkä näin, sitä en saa koskaan tietää ...
Eron jälkeen miehellä oli jo samalla viikolla uusi nainen. Tuntui pahalta nähdä heidät yhdessä mutta harrastustani en halunnut jättää, joten oli pakko sopeutua asiaan ja purra huulta.
Kului muutama kuukausi ja mieheltä tuli viesti, jossa kertoi haluavansa tavata. Nähtiin sitten ja siitä alkoi pari vuotta kestävä suhde, joka päättyi loppukeväästä. Mies sanoi erotessamme, tämän olevan hänelle kaikkein vaikein ero ja että haluaa toipua rauhassa kesän aikana. Lisäksi olin kuulemma ihana ihminen .... tällä kertaa. Erottiin siis sovussa.
Aikaa ei mennyt kuin viikko ja miehellä oli jo uusi nainen. Juhannuksena oli jo uuden naisen lapsetkin esitelty miehelle.
Tiesin, että mies ei pysty käsittelemään syvimpiä tunteitaan, saati puhumaan niistä. Tunnen itseni petetyksi/harhautetuksi hölmöksi, kun ihastuin tällaiseen mieheen. Kohteli minua muuten hyvin mutta syvällisiä ei voitu puhua. Mies ei koskaan sanonut rakastavansa/tykkäävänsä, ei kehunut tms., vaikka itse hänelle näistä puhuinkin. Ei asuttu virallisesti yhdessä kokoaikana mutta oltiin aina jommassa kummassa paikassa, mies ei halunnut muuttaa yhteen.
Ei olla enää mitään nuoria, vaan paremminkin keski-ikäisiä, joten minusta nyt jo pitäisi osata ottaa toinen huomioon ja pystyä puhumaan asioista niin kuin ne oikeasti on. Mutta selvittämättä jäi tämä suhde ja se häiritsee minua kovasti, en oikein pääse jatkamaan elämää eteenpäin, kun en tiedä mikä meni vikaan. Itse olen tunteellinen ja kiinnyn läheisiin, irti päästäminen on vaikeaa. Toivon toki, että mies onnistuu viimein ja löytää sopivan itselleen mutta minäkin haluaisin elää ja nauttia kesästä.
Olenkin miettinyt, olinko vain jonkinlainen tyhjyyden täyte miehen elämässä sillä aikaa kun hän odotteli tosi rakkauttaan. Ehkä näin, sitä en saa koskaan tietää ...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.