Voisitko seukata

seukkaan jo muumion eli toljakkeen kans.


mur

Kukaan täysijärkinenhän ei edes tätä kysy. :D

Jos yhdessä on ollut hyvä suhde, niin eihän se pääty kuolemaan. Ei sitoutuminen katoa, vaikka toinen häipyy näkyvistä; seukkaaminen on minun käsitepakissani juuri sitoutumista, ei kuolemakaan sitä hetkessä katkaise. Joillekin on itsestään selvää, että uutta suhdetta ei koskaan tule. Sivusta seuraajat eivät sellaista hevin hyväksy, vaan sopivan ajan kuluttua patistellaan uuden kumppanin etsintään. Hopihopi, ei ole ihmisen hyvä yksinään. Ehkä ei. Tai ehkä onkin.

Tunteissa ja ajatuksissa suhde on. Ja jos niin on, niin sitten niin on. Hänen puheensa kuulisi niin kuin ennenkin. Ärähdykset kaikuisivat huoneissa niin kuin aina. Sen kokisi ja tietäisi ja mikä sen erottaisi todellisuudesta. Miksi se ei olisi seukkaamista?

"Koska se ei ole TOTTA!"

Mutta ehkä se minulle olisi. Riittävän totta.

Omalla kohdalla tiedän, että kuolleen kanssa seukkaaminen ei jatkuisi ikuisesti. Tulisi hetkiä, kun hän ei kuulisi minua. Olisi oikeasti poissa. Lopulta sanoisi, että suhteemme ei voi jatkua enää näin. Hän olisi niin hyvin hyvin pahoillaan. Hän jättäisi minut. Enhän minä koskaan häntä voisi. Tai yhteinen sopimushan se olisi, kasvaisimme erillemme. Elämä veisi eri suuntiin.

Jos myöhemmin tavattaisiin, niin käytäisiin kahvilla ja vaihdettaisiin kuulumiset.

Ai aloittajan kanssa? No en