En ole nähnyt kovinkaan montaa seurahakupalvelua, jossa olisi kysytty elämänkumppania hakevilta kysymyksiä arvoista, joilla on suhteen toimivuuden kannalta ihan oikeasti merkitystä. Horoskooppimerkkejä ja muuta täyttä hömppää kysellään kyllä. Parisuhteita solmitaan ja naimisiinkin mennään ajattelemattomasti aivan yhteensopimattomienkin ihmisten kanssa. Seuranhakupalveluita käytetään, koska ne tarjoavat jonkinlaiset raamit ja puitteet seuranhaulle. Miksei siis tehdä samantien homma ihan kunnolla? Avioliitoissa tapellaan rahasta, lastenkasvatuksesta, ajankäytöstä ja muista konkreettisista asioista ja arvoista. Miksei niitä horoskooppeja viihteellistä hömppää voida jättää siihen vaiheeseen, kun jokaiselle on jo esikarsittu omien vastausten perusteella joukko kumppaniehdokkaita kaikkien oleellisten yhteensopivuuskriteerien perusteella. Ulkonäkö, henkilökemia, seksuaalinen jännite, huumori ja kaikki muut vastaavat jutut tietysti määräävät, tuleeko sitä parisuhdetta vai ei, mutta jokainen tekee itselleen suuren palveluksen, kun pysyttelee kaukana ihmisistä, jotka eivät arvojen puolesta lähtökohtaisestikaan ole sopivia.
Yhteiset arvot tärkeitä avioliitossa
Kommentoija69
950
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olet asiassa!
"Vanhanaikainen" seuranhaku on kohdallamme toiminut. Työväentalon tansseista saatolle. Useiden kuukausien "säädyllinen" seurustelu. Anoppi- ja appiehdokkaisiin tutustuminen.
Tuona aikana ilmeni, että yleinen moraalimme ja yhteiskunnan perusarvot ovat samanlaiset. Olemme molemmat kiinnostuneita urheilusta sitä harrastaneinakin.
Asenne rahan käyttöön ja jopa lasten kasvatusperiaatteisiin olivat saman suuntaiset.
Mielenkiinto matkailuun ilmeni vasta myöhemmin, mahdollisuuksien myötä. Seurusteluaikana teimme yhden matkan Ruotsiin joka sekin oli jonkin moinen ulkomaa 60-luvulla.
Jälkeen päin totesimme, että minulle tärkeissä asioissa kumppani oli valmis joustamaan koska ne eivät olleet hänelle tärkeitä. Sama myös toisin päin.
Fyysinen yhteensopivuus oli alkuun luonnollinen asia ja vuosien saatossa, elintoimintojen kierrosluvun vaimetessa, tuo puoli on mukautunut muutokseen puolin ja toisin pitäen asian vireessä.
Tuota kutsuisin jo hyväksi avioliitoksi!
Ihana kuulla että tervepäisiäkin löytyy, esimerkkejä olette!
Joo 7167 on semmoinen omanlaisensa perusaviopari jossa järjen käyttö on kertomusten pohjalta toteutunut hienosti. Ei voi olla kuin iloinen heidän puolestaan. Vaikkakin kommentoin tuonne urheilujuttuun että iso mies älä kitise :D Sitä nyt ei tarvitse niin sanatarkasti ottaa eikä ainakaan loukkaantua. Sutkaus, sanoisinko ;)
Kiinnostus urheiluun ja vaimoni epäjohdonmukaisuus. Se on vain yksi niistä asioista joita en ymmärrä. Ei se ole mikään ongelma mutta ylittää ymmärrykseni.
Kun ihminen seuraa vaikkapa purjehdusta tai haulikkoammuntaa silloin kun kisaamassa on suomalainen mutta ei halua katsoa esimerkiksi arvoturnauksen suomi >< xx maa lätkämatsia niin tätä minä tarkoitan.
Olemme joskus käyneet katsomassa lomakaupunkimme 2:n divisjoonan futismatsia mutta ottelun seuraamisen asemesta vaimo on kiinnittänyt enemmän huomiota yleisön reaktioihin, oheispalveluihin yms.
Sieltä on peräisin se futisporukan poikakalenterikin. Olen saletissa. Pojat ovat Espanjassa, minä olen paikan päällä.
Tämähän on ihan totta, että mikä tahansa suhde kaatuu varmuudella juurikin siihen, että arvot ja tulevaisuuden suunnitelmat eivät osu yhteen. Siinä sitä sitten ollaan ja arvokasta aikaa ihmiselämästä haaskattu.
Olen erittäin samaa mieltä, kaksi kertaa olen asian testannut. Nykyään arvot osuvat kohdilleen erittäin hyvin niin ei turhasta tarvitse vääntää.
Jeps! Itse deittaillessani pyrin selvittämään juurikin niitä asioita, että osuuko arvot ja etenkin arjen rytmi ja tapa elää yksiin. Lopulta löysin miehen, jonka kanssa osui.:) Tuo mies oli samoilla perusteilla etsinut rinnalleen naista 40v ikään saakka, löytämättä sopivaa. Me tuskin olemme muita parempia, mutta toisillemme erityisen sopivia.
Ihan vain esimerkkejä asioista, joita arjessa arvostan: sama päivärytmi (ajoissa nukkumaan ja ajoissa ylös), samanlainen tapa suunnilleen kasvattaa lapsia (selvät säännöt, paljon huomiota, kannustetaan reippauteen yms.), samantyylinen tapa käyttää rahaa (ei mitään epämääräisiä velkoja, eikä älyttömiä hankintoja...), samat toiveet tekemisistä (kumpikaan ei ravaa baarissa vaan satunnaisesti käydään, viihdytään luonnossa ja kotona, samanhenkisiä ystäviä...), keskustelutapa on samankaltainen (ollaan aina kohteliaita, ei edes riidassa kirota toisillemme tms.), urheilemme suht saman verran, kaipaamme molemmat aikaa niin yhdessä kuin erikseenkin, luottamus ja uskollisuus ovat molemmille tärkeitä asioita, molemmat haluavat pitkän tähtäimen turvaa (yhteinen eläkeikä suunnitelmissa)... Lista on loputon.
Suurelta osin tutun tuntuista tekstiä. Unirytmimme ovat erilaiset mutta emme koe sitä ongelmaksi. Espanjassa ollessamme minun aikaisempi aamuheräämiseni sopii hyvin koska vaimon jatkaessa uniaan noudan hänelle voisarven tai kurpitsahillotäytteisen rinkelin. Odottelee sitä parvekkeella teensä kanssa heti 9:n jälkeen.
Yhteinen eläkeikä. Olimme sopineet myös siitä. Minä aloitin pehmeän laskun 53v ja lopullisesti kytkimme vapaalle saman aikaisesti 57v / 52v.
Nyt 14-vuotta myöhemmin voin vain todeta tehneemme meille sopivan, hyvän ratkaisun.
Toivotan teille onnea tavoitteissanne!
Kiitos, hyvää jatkoa teillekin! Eiköhän meillä homma jatku yhtä hyvin kuin tähänkin saakka. Lapsistakin nuorin on jo 4v, ja edelleen tuntuu siltä, että rinnalla on juuri sopiva kumppani. Elämä on helppoa näin.