Erosin ensirakkaudestani jokusen aikaa sitten seurusteltuamme pari kuukautta... Ensin oli aivan kauhea olo pari päivää ja monta viikkoa jälkeenkin aina välillä tuli itku =( Mut nyt yhtäkkiä on ajatukset muuttunu??? Nyt oon vaan aivan hämmentyny.... Mietin et pitäskö yrittää uudestaan ja sit yhtäkkiä se kääntyy toisinpäin et ajatus tulee etten haluis edes tavata sitä tyttöä =( Se on kauheeta ku heittelehtii ajatukset eestakasin noin.... Se tyttö on yks mun parhaita kavereita mut joskus tulee vaan semmonen olo ehkä ois parempi jos en tapais sitä enää ainakaan vähään aikaan??? Onko tämmöset ajatukset tavallisia??? En haluis menettää sitä ystävyyttä mut joskus vaan tuntuu niin oudolta, en osaa selittää =( Ja sit välillä on jotenki vihanen ja pettyny olo et haluisin vaan ruhjoa nyrkkini jotain seinää vasten =( En halua muille harmia mut tekee mieli jotenki purkaa paineita niin tekee mieli satuttaa itteä hakkaamalla nyrkkiä johonki seinään tai puuhun.... Miks on näin hämmentyny olo ja onko se tavallista??? Ei oikein tunnu miltään?? Ei hyvältä eikä oikeestaan huonolta....
Aivan tyhjä ja hämmentyny olo =(
Ontto sisältä....
81119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puhut ristiriitaisesti. Onko tyttösi rakkautesi kohde vai ystäväsi? En yhtään ihmettele hankalaa oloasi. Ja tytölläsi on varmasti yhtä hankala olo kuin sinulla. Ystävä vai rakas. Jos tyttösi luulee sinun haluavan ystävyyttä ja painaa rakkautensa piiloon, ettei pelästytä sinua paineella sitoutua. Kun haluaa myös pitää sinut elämässään. Tai jos luulee sinun haluavan seurustelua, mutta ei ole siihen itse aivan valmis. Lähetätkö hänelle ristiriitaisia viestejä. Kaikista kuluttavinta on ees taas soutaminen ja huopaaminen. Joskus on helpompi ja selkeämpää olla vähän aikaa erossa ja miettiä jos ei tiedä mitä haluaa. Kun ajatukset on selkeytyneet, on helpompi tehdä päätöksiä puoleen jos toiseen. Mieti itsekin, mitä haluat.
Oltiin ystäviä aika kauan ja sit päätettiin alkaan seurusteleen ja seurusteltiin jonkusen aikaa pari kuukautta mut sit tuli loppu.... Tuputin liikaa rakkauttani ja olin liian riippuvainen siks se loppu.... sillä oli huono olo ku sillä ei ollu sama fiilis ku sillä oli painostava olo ku mä paasasin koko ajan.... et sillee... tosi kauan eron jälkeen vain itkin ku kaipasin sitä... vaikka tosin tapailimme ystävinä mut nyt on niin helvetin outo olo.... ei oikein huvita enää mikään ja en tiedä halunko enää yrittääkkään.... ja sit välillä tulee semmonen fiilis et haluan.... on vaan niin sekava olo en ota yhtään selvää mitä tunnen vaikka aikasemmin olin aivan rakastunu... Miksi näin sekava olo??? =(
Niin siis oon vielä rakastunu mutku nyt en enää tiedä haluanko yrittää enää ku sattuu niin kauheesti ja mitä jos taas sattuis niin kauheesti.... Sattu sillon jo ku huomasin et se epäröi.... sattu aivan perkeleesti.... sattuu vieläki joka päivä siks en tiiä mitä pitäs tehä... pitää keskittyä enemmän mikä tekee mun olon paremmaks??? Mikä??? =( Kokoajan vajoan syvemmälle masennukseen... mitä pitäs tehä??
no, kuinka usein te oikein näette toisianne? Voitko näyttää ja osoittaa tunteesi, kun tapaatte.
Entä tyttö. Tyttö voi olla niin onnettoman ujo tunteiden näyttämisessä, varmaan punastelee ja vaikka mitä. Ja jos on ihastunut sinuun, niin ei osaa keskittyä omien tunteidensa näyttämiseen vaan keskittyy sinuun. Oletko antanut hänelle tilaa tavatessanne? Tarkoitan, että hän juttelisi asioistaan ja ajatuksistaan. Kun juttuyhteys löytyy, on helpompi myös näyttää ja osoittaa tunteensa. Hoopoahan se toisinpäin olisi.
Siis että ryntää kertomaan tunteista, jos ei muuta yhteyttä vielä ole syntynyt.
Hei te kaks kaipaatte irrottautumista vakioympyröistä ja pientä irrottelua yhdessä. annatte mennä paahtaen vain te kaksi vähän aikaa.
Kyl ne fiilikset sieltä löytyy, jos on löytyäkseen. Jos ette tee mitään, turtumus vie teidät mennessään. Oiskos teillä mahdollista viettää aikaa yhdessä yks viikonloppu.
toi miten sä kerroit noista sun tunteista on ihan normaalia...mä erosin kans 1,5kk sitten puolen vuoden suhteesta jätkään jota mä rakastin enemmän ku mitään muuta!!kax viikkoa itkin vaan joka päivä,nyt se itku ei tuu ku muutamia kertoja viikossa mut se vaan sattuu vielä niin paljon...=( mä rupesin kans nyt miettimään et oisinkohan valmis näkemään tätä jätkää nyt kaiken tän jälkeen mut sit toisaaltaan vaikka mä kuinka haluisinkin nähdä sen niin tulee ajatus et en mä loppujen lopux kuitenkaan haluu...pelkään sen reaktiota ja sitä et satutan itteeni vaan lisää..=(
Mulla on vaan niin paska olla ku kaikki muut paitsi minä vaikuttaa ilosimmilta et me ei enää olla yhdessä =( Siis tuntuu jotenki niin pahalta et sillä on parempi olo ku pääs eroon musta =( Siis en mä tehny sille mitään pahaa et ei ne sen takia oo ilosia... Mä olin liian rakastunut siihen =( Onko se rikos??? Ja vaikka muita ihmisiä harmittaa niin kuitenki niillä on semmonen fiilis et hyvä näin.... niin pitäshän munki iloita ku sillä on parempi olo mut se tuntuu vaan niin pahalta et sillä on parempi olo ku se pääs eroon musta... tiedän on tosi itsekäs ajatus mut mulla on muutenki pasmat sekasin niin ajattelee mitä sattuu...
Mä halun olla sen kans ja sattuu niin perkeleen paljon.... en yleensä kiroile mutta se auttaa minua ilmaisemaan miten paljon sattuu... aivan helvetin paljon... tosiaan helvetti on maanpäälliset tuskamme =( Mitä mun pitäs tehdä??? Me ei oikeestaan koskaan puhuttu et mikä mättäs.... vaan päätettiin hyvissä mielin et otetaan taukoa... nyt näyttää vähän et tauko on muuttunu ihan siks ettei olla enää..... Mä en vaan pysty.... Pitäiskö mun nyt kerranki ottaa ja puhua sen kans kunnolla ja selvittää asiat et mikä siinä mättäs??? Mä teen mitä tahansa sen puolesta =( Mä kuolisin vaikka sen puolesta =( Ei elämä saa olla näin vaikeeta =( Sattuu aivan liikaa... mä oon kyllästyny itkemään mut ei auta ku ei pysty taistella vastaan.... =(
tiedän tunteen elin kaks vuotta suhteessa kunnes poika ystävä jätti ollaan edelleen kavereita mutta kyllä minuun vieläkin sattuu paitsi et ei enää niin paljon kuin pari kuukauttakin vielä sen jättämisen jälkeen!! Minä yritin paikata suhdettamme koska luulin että syy oli minussa!! mutta en vaan käsittänyt että jos hänen tunteensa olivat viilenneet minua kohtaan en voinut enää tehdä mitään!! sitä enemmän yritin epätoivoisesti roikkua hänessa ja saada hänet takaisin sitä enemmän satutin itseäni ja sitä akuemmaksi ajoin häntä!! kun tajusin lopulta että minunkin on jatkettava elämää koska ei elämä siihen lopu vaikka se siltä tuntuukin niin oloni parani huomattavasti!! Rupesin lopulta katsomaan muita miehiä ja se tuntuikin yllättävän hyvältä nyt serustelen ja olen onnellinen exäni on edelleen minuun yhteydessä ja tapaamme aina silloin tällöin!! En voi kieltää ettenkö kaipaa joskus häntä ja uneksi hänestä mutta sellainen on vaan ensi rakkaus hän oli minun ensi rakkauteni!! mutta silti elän ihan onnellisesti nyt!! ja kun olen saanut oman elämäni raiteelleni olen paremmis väleissä exäni kannsa!! tsemppiä kyllä se siitä vaikka tuntuukin että ei onnistu elämä enää!!