Kysely palstalaisille

Oli. Oli, oli. On, on ja on. En kerro kummistakaan. Poikki.

Kotona kuritettiin ruumiillisesti eli on piiskattu ja remmillä koulutettu nöyräksi.
Yläasteella koulukiusattiin: Kiusaajat veteli isolla porukalla turpaan yhdenkin kerran (neljä vastaan yksi on reilu asetelma tappelussa, vai mitä?). Sanoivat lopuksi, että jos kerron kenellekään, niin tulevat joukolla antamaan turpaan siihen tahtiin, etten kävele enää koskaan!
Kiusaajat rikkoivat vaatteet ja koulurepun ja polkupyörän, ja kotona otin selkään, kun "olin itse" rikkonut tavarani. Enhän voinut kertoa, että kiusaajat rikkoivat ne. Muutoin olisin ollut "kuollut" seuraavana päivänä koulussa.
Aika rankka kokemus tuollainen kaksoisrangaistus: ensin koulussa tulee turpaan ja kiusaajat rikkovat tavarani, ja kotona rangaistaan minua siitä, kun olen rikkonut tavaroitani. Turpaan tuli joka paikassa ;(
Että tällainen lapsuus.

Millainen oli lapsuutesi? Epäsosiaalinen ujo nörtti.

Perheesi, perhesuhteet? Ihan hyvät välit vanhempiin ja sisaruksiin.

Onko sinua koskaan kiusattu, hakattu tai laiminlyöty? Kuka, ketkä? Koulussa kiusattiin, ei fyysistä väkivaltaa. Onko laiminlyömistä, että vanhempani eivät tehneet mitään selvälle ätmiytymiselleni? Mielestäni on.

Traumoja? Paljon, yleisesti ätmiytymisestä ja yksityiskohtaisemmin asioista, joita en erittele, koska haluan pysyä anonyyminä.

Lapsuus oli aika miten sen sanoisi, no parempikin olisi voinut olla. Perhe on tärkeä ja välit hyvät. Vaikka kotona joskus vanhempien riitoja kauhulla katselinkin. On kiusattu ensimmäiset 3 vuotta ala-asteella. Ope ja muutamat lapset. On hakattu, tönitty, revitty tukasta, potkittu, haukuttu ja dissattu. Myös työpaikalla pomon toimesta jonkun aikaa olin kiusattuna. Vähättelyä, haukkumista, valehtelua jne.

Saattaa mulla traumojakin olla, mutta en kuitenkaan koe niiden olevan niin suuria mörköjä mun elämässä, että antaisin niiden pilata elämääni. Mun elämäni on mun ja kiusaamalla sitä ei multa pois oteta.

Ei kiusattu, ei hakattu, ei laiminlyöty. Ei minkäänlaisia traumoja.