Kokoamisesta ja vähän muustakin

Etupianoisuuteen on hankala sanoa mitään näkemättä hevosta, mutta moni hevonen on etupainoinen siksi, että se pyrkii nojaamaan kuolaimeen. Siihen auttaa joidenkin kohdalla se, että nostaa ihan hetkeksi toista kättä suoraan ylöspäin niin että hevonen hiukan nostaa päätään. Se kyllä helposti rikkoo peräänannon, mutta toisaalta hevonen myös oppii ettei ohjaan kannata nojata. Ei toimi kaikilla, mutta joillekin se sopii.

Toisille hevosille auttaa enemmän se, että sitä ajaa enemmän eteen, ohjaa vasten, jolloin se kokoaa itsensä paremmin, takapää "joutuu" alle jolloin paino siirtyy enemmän takajaloille.

Parilla hevosella auttoi sekin, että ratsastaessa naputteli aivan kevyesti hevosta lautasille raipalla, ihan vain koskettamalla, ei kovempaa. Ne alkoivat käyttää takajalkojaan tehokkaammin, mikä johti etupään keventymiseen.

Eteen alas ratsastus tarkoittaa sitä, että ratsastaessa hevonen rentoutuu ja laskee päänsä alas niin että sen niskakin on selkätason alapuolella. Liikkeen tarkoitus on venyttää selkä- ja niskalihaksia treenin jälkeen, samaan tapaan kuin voimistelijat venyttelevät harjoitusten jälkeen jotta lihakset eivät kipeytyisi. Hevoselle annetaan sen verran lisää ohjaa että se saa laskettua päänsä alas, ja se on todella herkkä ja kevyt ratsastaa.

Peräänanto on siis tila, jossa hevonen on rento ja kuulainen, kulkee kevyellä ohjastuella ja reagoi ratsastajan apuihin. Tällöin hevonen käyttä takaosaa ja vatsa- ja selkälihaksia, eli kannattelee itseään ja usein puhutaan että etupää kevenee (vaikka kyllähän se hevonen edelleen liikkuu neljällä jalalla...). Hevonen rentoutuu myös kaulasta ja niskasta, jolloin hakee kaulaa pyöreämmäksi.

Kokoaminen on sitten sitä, että lähdetään peräänannossa lähdetään ratsastamaan hevosen niskaa ylemmäs, jolloin hevonen siirtää painoa vielä enemmän takajaloille. Tällöin saadaan etujaloista varsinkin isompaa liikettä, mutta myös takajalat toimivat tehokkaasti.
Ihanteellisena kokoamisen asteena pidetään tilaa, jossa hevosen niska on (korvien jälkeen) korkeimmalla ja turpa ja otsa samalla pystysuoralla linjalla (jos hevonen törmäisi pystysuoraan seinään, otsa ja turpa osuisi yhtä aikaa).

Eteen-alas on ikään kuin kokoamisen vastakohta. Tällöin hevonen venyttää turpaa etu-alaviistoon. Kyse EI OLE siitä että ohja olisi löysä ja hevonen siksi pääsee kuklemaan kaula pitkänä. Tuntuma voi vähän keventyä, mutta idea on että hevonen venyttää ohjastuntumaa kohti. Hevonen siis pyrkii olemaan tuntumalla. Ohjaa löysätään vähitellen ja annetaan näin tilaa venyttää kaulaa, mutta tuntuma säilyy. Oikein ratsastettuna ohjaa pystyy myös lyhentämään, jolloin hevonen alkaa taas koota itseään ilman että jännittyy tai rentous katoaa.
Eteen-alas -muodossa hevosen turpa törmäisi seinään ensimmäisenä (näin kuvitteellisesti). Oleellista myös on, että koko ajan peräänanto säilyy: hevonen on kuuliainen, käyttää takaosaa ja selkää jne...


Viitaten mörrinkäiseen, jos hevonen painaa kädelle, se ei ole peräänannossa vaikka kaula olisikin kivassa asennossa. Tällöin siis pitääkin korjata tilannetta, vaikka hevosen pää hetkellisesti nousisikin. Se, että hevonen kulkee kivasti kaula kaarella ei ole mitenkään hyvä tai tavoiteltava asia, jos hevonen ei ole oikeasti peräänannossa.



AINA kun ratsastetaan ohjat tuntumalla, pitäisi tavoitteena olla peräänanto. Koska tällöin heovnen on kuuliainen ja rento, se on miellyttävä tila niin hevoselle kuin ratsastajalle, silloin tehdään oikeasti yhteistyötä. Niin kauan kun hevonen vastustelee, jokin on pielessä.

Peräänanto lähtee ihan perusratsastuksesta. Kaikki mitä alkeiskurssilta asti opetetaan, tähtää siihen että hevonen liikkuisi oikein.
Kaikki lähtee siis ihan siitä, että istuu selässä oikein, käyttää apuja sopivalla voimakkuudella ja saa hevosen kuuntelemaan.

Tulee muistaa, ettei hevonen voi rentoutua, jos ratsastaja heiluu tai käyttää liian kovin apuja. Etenkin käden heiluminen on huono.


Mitään erityistä vinkkiä ei siis oikein ole. Ratsastajan tulee itse oppia tuntemaan miten hevonen liikkuu ja osata korjata tilanne, jos hevonen liikkuu väärin.
Siis esim. jos hevonen ei kuuntele pohjetta, tehdään jotain että se kuuntelisi. Jos se painaa kädelle, pitää miettiä miksi näin on ja korjata. Jos hevonen liikkuu vinosti, pitää ratsastsaa se suoraksi...

Hyvä täsmennys, Zip!

Kiitos molemmille vastauksesta! :)