Kokeilin nettideittiä..

Paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin ravintolasta tai baarista.

Erittäin epätodennäköistä. Yli 10 vuoden kokemuksella: muutama muutaman kuukauden suhde, pisin vähän yli vuoden, mutta mitään pysyvämpää niistä ei kehittynyt kun lähtökohta oli erillainen kuin suhteessa yleensä. Kun mies vaikutti mukavalta niin sitä yritti ihastua vaikka ei kipinää oikein ollutkaan mutta sitten ajan myötä se kiinnostus koko ajan vain väheni. Minusta parisuhteessa fyysisellä vetovoimalla on kuitenkin iso merkitys eikä näissä netin kautta tavatuissa miehissä sitä ollut.

Määrittääkö aika sen jotenkin että milloin parisuhde muuttuu kunnolliseksi? Eikö sitä voi pitää hauskaa vaikka viikon ja jos siltä tuntuu niin sit jatkaa eteenpäin. Mitään ei hävitty mutta varmaan tuli uusia kokemuksia jotka oli kivempia kuin "makasin sohvalla tekemättä taas mitään".

Nettitreffien (ja vielä ekan, toki oli tiukka seula) seurauksena 11v naimisissa.. :) M45

meinaatko nainen että et kokenut fyysistä vetovoimaa vuoden seurustelun aikana mutta mälliä kuitenkin imit säännöllisesti mieheltä?

Nyt lyhyen nettideittailukautenki (peräti 2 kk jo!) jälkeen miehenä sanoisin, että tekstailu merkitykseltään tahtoo kadota uutisvirtaan... kaipaan pian tapaamista, tai ainakin puhelua tekemään ihmisestä todellisemman.

Tapaan mielummin heti livenä vaikkapa baarissa. Kokeilin nettideittiä ja Tinderia ja ei hyvää sanottavaa. Livenä tietää heti onko sopiva tai ei.

Joo miehenä itsekkin suosin nopeaa tapaamista. Harmi vaan että suurin osa naisista on arkajalkoja eikä uskalla tavata. En ymmärrä mitä siinä menettää vaikka ei natsaisikaan. Tinderin ideahan on että molemmat "hyväksyvät" toisensa ulkonäöllisesti (toki kuvilla voi jonkin verran huijata). Mutta silti ei suostuta tapaamaan vaikka pitää toista ainakin tyydyttävän näköisenä. Väkisin herää kysymys että mitä helv****** ne naiset oikeen etsii. Loppupäätelmä on että moni ei etsi mitään vaan "pelaa" Tinderiä ihan huvikseen.

On oltava todella hyvä kirjallisessa itseilmaisussa, jos pystyy siten antamaan syvän kuvan itsestään. Ei ihmistä opi tuntemaan yhdellä tai kahdella tapaamisellakaan. Mitä osuvammin osaa kuvata mitä etsii, ja mitä paremmin voi tavattaessa testata ehdokasta, sitä varmemmin selviää vähemmillä kokeiluilla.

No kohta vuoden roikkunut, käynyt useilla treffeillä. Moni mies hieman huonomuistinen oman iän suhteen..ollut vanhempi kuin ilmoituksessa :) ja monella onkin sitten vaimo olemassa tai parisuhde...sattui vaan unohtumaan :) Olisko kuudet treffit?? Välillä perin villiä kirjeenvaihtoa...yxi ei vielä 9 kk jälkeenkään suostunut tapaamaan..oli laittanut yli 10 v vanhat kuvat :) ja ulkoasu muuttunut radikaalisti....odotan viikonloppuna seuraavia treffejä :)) oliskohan nyt sitten tämä se oikea :)))

Minäkin kokeilin ihan uteliaisuudesta. Laitoin profiilin enkä sen kummempia ajatellut, että tärppääkö jne... kahdessa päivässä viestejä tuli jotain 200. Iso osa ihan järjetöntä huttua eli suoria seksiehdotuksia tai vain seksuaalisesti latautuneita sanailuja. Samassa kaupungissa asuvan ystävättäreni kanssa asiasta juteltua selvisi, että, muutamat samat nimimerkit olivat pommittaneet samanlaisilla viesteillä häntäkin.

Yhteydenottojen joukossa oli muutama hyvä tyyppi, joiden kanssa tuli ensin vähän kirjoiteltua ja sitten myös tavattua. Mutta totesin, että ei toimi minulla.
Periaatteessa nettiprofiililla saat luotua itsestä huonon, hyvän tai erinomaisen mainoksen. Todellisuuden kanssa profiililla ei välttämättä ole mitään tekemistä. Eli se upein ja hienoin profiili ei kerro mitään. Just ne oikeasti hyvät/itselle sopivat tyypit saattavat olla niiden söpösti kömpelöiden profiilien takana tai sitten ei, mutta sanallisesti joko osataan kuvata itseä tai sitten ei. Ovelaa on se, että vaikka sitä osaa kertoa itsestään sanallisesti netissä, se on aika yksipuolinen käsitys ihmisestä. Vaikka kuinka kertoo olevansa huumorintajuinen, rehellinen ja avoin, se ei oikein kerro ihmisestä yhtään mitään.
Yksi mies oli hyvä sanailemaan ja osasi luonnehtia itseään. Harrastukset, ajatukset, ulkonäkö, itsestä huolehtiminen, elämänkatsomus kaikki vaikutti sähköpostitasolla sekä myöhemmin puhelinkeskusteluissa tosi hyvältä, mutta kasvotusten ja luonnollisissa arkitilanteissa hän oli lähes idiootti.
Kun kokkasimme yhdessä, hän saattoi täysin tilannetajuttomasti kiskoa ahmimalla lähes kaikki yksin naamaansa. Tai kun tein meille molemmille saunajuomat saunaan, ja aloin ihmetellä missä minun juomani, hän oli vain juonut sen kun niin kovasti janotti. Tai kun kävimme esimerkiksi kaupungilla treffeillä, hän valitti oudosti koko ajan jostakin. Halusi käydä syömässä ravintolassa, mutta piti pitkiä puheita ennen sitä rahattomuudestaan ja kun kerroin, että voin maksaa, ensin mikään ravintola ei meinannut käydä hänelle ja kun hän sitten sai päättää ruokapaikan, arvosteli hän siellä koko ajan paikkaa kaikesta, aina ruuasta sisustukseen, vaikka ei ruuassa tai paikassa muutenkaan mitään moittimista ollut. Sitten hän jätti lähes kokonaan annoksensa lautaselle kuin mielenosoitusta pitäen eikä se käynyt mitenkään, että olisi pyydetty ravintolasta uusi annos tms.
Hän oli kuvaillut itseään profiilissa herkäksi ja tunteelliseksi. Ilmeisesti jokin hänen epävarmuutensa tilanteissa, joissa oli paljon muita ja uusia tilanteita meidänkin kesken, purkautui tuollaisena arvostelun haluna. Tunteellisuus ja herkkyys ovat hyviä asioita, mutta hän ei esimerkiksi erottanut omia tunteitaan omiksi. Kävimme esimerkiksi katsomassa leffateatterissa yhden elokuvan, jonka hän koki surullisena ja synkkänä. Kun viikon päästä keskustelimme vielä elokuvasta, hän vain totesi, että "jännää, että sinäkin koit sen niin surullisena." Olin aivan ällikällä lyöty, koska hänhän se oli tullut surulliseksi ja minun mielestä leffa oli ollut inspirova jopa humoristinen kasvutarina.
Hän piti säännöllisesti yhteyttä perheeseensä, mistä tuli silloin aluksi hyvä vaikutelma, mutta loppujaan oli kyse siitä, että hän rahattomana oli sieltä vailla aina jotakin Filosofian harrastaminen puolestaan oli sitä, että hän meni lappiin viikoksi, joi siellä railakkaasti ja lähetteli epämääräisiä viestejä kaikille tutuilleen...
Myöhemmin selvisi, että hänellä oli ollut viritelmää 70-80 naisen kanssa elämänsä aikana. Periaatteessa entisten suhteiden määrä on minulle yhdentekevää, mutta ilmeisesti tästä hänen naisjoukosta iso osa oli ollut häntä 10-20 vuotta vanhempia naisia eli hän ilmeisesti etsi sitä itsekään tajuamatta enemmänkin itselleen äitiä/huoltajaa/ymmärtäjää kuin tasavertaista kumppania.

Se mahdollisuus, että löytää sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisi aloittaa pidemmän suhteen, matkan kohti tuntematonta yhteistä, näyttää melkoiselta arpapeliltä ylipäätään elämässä. Netti on yhdenlainen suo, mutta ei kai täysin mahdoton. Itse olen niin seurustelu kuin ystävyyssuhteissakin luottanut aina siihen mikä tulee elämäntilanteissa luonnostaan.
Netin kautta ihmisiin tutustumisen ongelma on se, että se on työlästä. Siis käytät aikaa paljon löytääksesi jonkun, jonka kanssa voisi kuvitella edes menevän treffeille ja oikeastaan se ei ole vielä oikein mitään. Livetapaamisessa näet heti suoraan mitä ihminen on olemukseltaan. Miten hän puhuu, mistä hän puhuu, osaako hän olla hiljaa. Miten hän suhtautuu muihin. Miten hän katsoo sinua. Jokin näkymätön tuntematon sanoo aika pian toimiiko, kiinnostaako ja se itselle "sopivin" ei välttämättä ole ollenkaan sellainen mitä on etsinyt. Siis kun netissä joutuu jotenkin rajaamaan ja siinä saattaa karista jo oleelliset pois.
Ja nyt ainakin suomi24 treffipalstalla näyttää olevan se henki, että siellä on aika nälkäisiä miehiä liikkellä ja kun sinne uusi daami kirjautuu, niin se on melkoinen viestiryöpytys. Ja laadukkaimmat eivät tosiakaan ole kosiskelemassa aina etunenässä.

Todennäköisyyksien osalta arpapeliksi mäkin veikkaan. Minä ja aviomies tavattiin nettitreffien kautta. Vaikka vaikea näin useiden vuosien jälkeen niin ajatella, koska kyllähän se nettiaika oli todella vähäinen. Oli ihan ensimmäinen netin kautta tehty treffi, en paljoakaan analysoinut nettikeskustelun pohjalta vaan ihan fiilispohjalta halusin nähdä livenäkin. Eikä ollut tosin kummoisia odotuksiakaan; en hakenut mitään vakavaa enkä ikuuna olisi ajatellut, että miesystävää saati aviomiestä sieltä saa.

Mutta siis en voi valittaa, mutta onhan se ihan puhdasta arpapeliä. Siksi en itse stressaisi suuresti siitä mitä kirjoittelisin ja miten muovailisin kuvaukseni. Pahimmassa tapauksessa sen kokee sitten suureksi tekemäkseen uhraukseksi ja ajan haaskaukseksi ja pahoittaa mielensä.

mulla on kolme treffiprofiilia ja nyppään siltä aina kiinnostavan kohten jonka kanssa paneskelen, vedän luonnollisesti paljaalla ja lasken lastin sisään ennenkuin kysyn onko ehkäisyä, yleensä ei.suhteissa rakkaus kestää juuri niinkauan kun mälli lentää joko alakertaan tai nieluun.
normaalisti seurustelen kolmen naisen kanssa erikseen, kun haluan vaihtelua miksi en teksi sitä, oikeastaan ex opetti minut pettämään kun petti minua itse.
olen tyytyväinen seksielämääni ja elämään yleensä mutta eihän sitä tiedä milloin se oikea kävelee vastaan. nykyiset naiseni ovat tyytyväisiä seksielämäänsä ja ovat uskollisia minulle ja minä heille. tavallani