Jumala, joulupukki ja lastenkasvatus

Kappas, huomasin että nimimerkki "tuttumies" oli tuolla alempana jo käsitellytkin hieman tätä sivuavaa aihetta.

Joo, mielenkiintoinen kysymys. Itse kyllä olen sitä mieltä, että lapselle voi aivan hyvin selittää mistä kuolemasta on kysymys. Kuolema korjaa pois muiden keskuudesta. Kun toki lohdutuksellekin on tarvetta, voidaan todeta esim. että jäähän kuolleesta ihmisestä tai vaikka lemmikkieläimestä muisto jäljelle. Niitä muistoja voi sitten pyöritellä mielessään ikävän yllättäessä.

Samoin jos on omia kokemuksia jonkun läheisen poismenosta, voi mielestäni aivan hyvin opettaa lapsilleen sitä, miten itse on käsitellyt asiaa mielessään ja päässyt siitä yli. Voihan sitä myös sanoa, että kuolleella on nyt hyvä olla, ei tunne kipua yms. vaikka ei tarvitsisi Jumalasta tai taivaasta puhuakaan.

Omasta mielestäni tällainen totuudenmukainen suhtautuminen antaa lapsellekin paremmat eväät käsitellä asiaa. En myöskään näkisi tällaisessa suhtautumisessa paljoakaan eroa "uskonnolliseen versioon asiasta", muuta kuin että yliluonnollinen on karsittu selityksistä pois. Itse toivon, että omat vanhempanikin olisivat sen osanneet tehdä...

Meillä on kuusi vuotias tyttö ja hänen ollessa 4 vuotias kuoli häneltä isopappa ja pappa!Asiat kerrottiin niin kuin ne todellisuudessa on(eli ei sotkettu uskontoa kuolemiin)!
Kyllähän tyttö piti suruaikansa ja itkut väänsi,mutta lapsi ymmärtää monta asiaaa paljon paremmin kuin me aikuiset luullaan ja ainakin meidän tyttö käsitteli ja kyseli asian hienosti itselleen selväksi!

Kerran yksi lapsista totesi: Jumala ja joulupukki ovat sama asia, mutta vain toisinpäin: Kaikki sanovat, että jumala on olemassa -mutta sitä ei vaan näy. Vastaavasti sanotaan ettei joulupukkia ole olemassa, mutta miksi sitten on olemassa joulupukin maa, missä pukki ilmiselvästi tepsuttelee? Niinpä niin..

Tosin itse aion jauhaa kersoilleni soopaa muun muassa jolupukista,jouluuuhesta ja joulukileistä.

Mutta kyllä se kersa tajuaa jossain vaiheessa kuolevansa kumminkin. Miksi sysätä valheella pahaa oloa myöhemmäksi? Huoliaan alkoholilla myöhemmäksi siirtävää kutsutaan alkoholiongelmaiseksi. Ehkä lapsiaan huijaava ja näiden pahaa oloa tulevaisuudessa tätä kautta lisäävää(menetyksen pettymys yhdistettynä huijattuna olemisen tunteeseen:Jokainen on taatusti törmännyt samaan joulupukin kanssa.) voidaan sanoa uskonto-ongelmaiseksi.
Ainuana erotuksena,että rappioalkoholisti ei turmele lapsiensa vaan omaa maksaansa..

No meillä on kerrottu lapselle että kaikki kuolevat joskus, myös me ja lapsi, suunnilleen samalla äänensävyllä kuin kertoisi että perunat on tapana kylvää loppukeväästä. En ole huomannut mitään kuolemanpelkoa. Tilanne on toki sikäli helppo, että molemmat vanhemmat ovat aktiivisia vapaa-ajattelijoita eikä tarvitse miettiä miten toinen on asiaa selittänyt.

Minä luulen, että uskonnot lohduttavat pelkoa, jonka ovat itse luoneet.

Mutta kiisto: ketään lapsen läheisiä ei ole kuollut sinä aikana kun lapsi on voinut tajuta kuoleman. Lapsi on nyt esikouluikäinen, ja on tietysti mahdollista ettei ketään kuolekaan ennenkuin lapsesta on tullut nuori.

Ainakin jonkun asiantuntijan mukaan usko joulupukkiin on lapselle hyväksi omantunnon, moraalin ja empatiakyvyn kehittymisen helpottamiseksi. Lapselle annetaan lapselle sopiva syy olla muut huomioonottava ja "kiltti".

Samaa voisi kuvitella jumalankin osalta. Jumalahan on ajanut aivan saman asian aikuisille minkä joulupukki lapsille; siten saadaan ihmiset tekemään "oikein" ja noudattamaan kuria.

En osaa sanoa kumpi on parempi tapa. Jumalan kohdalla asia on hieman erilainen kuin joulupukin kohdalla, koska kukaan ei oikeasti tiedä onko jumalaa olemassa, on vain erilaisia uskomuksia. Toisaalta joulupukkikin on olemassa vaikka ei ihan sellaisena kuin sitä lapsille syötetään. Joulupukki on olemassa koska ihmiset itse tekevät siitä todellisen.

Jumaluuteen pohjautuvat kokemuksetkin ovat todellisia on jumalaa sitten olemassa tai ei. Jostain se tunnelma vaikkapa joulukirkkoon syntyy. Lapselle on kuitenkin ikävä syöttää juttua taivaasta kun ei kuitenkaan kukaan tiedä pääseekö sinne vaikka kuinka uskoisi ja olisi hyvä. Tavallaan se tuo turvaa lapselle, tuohan se aikuisellekin mutta... Jokaisen on vain henkilökohtaisesti päätettävä mitä lapselleen opettaa.

Itse olen agnostikko enkä tosiaan tiedä mitä lapselle sanoisin kun hänen joku läheisensä kuolee. "En tiedä" on kaikessa totuudessaan varmaan kaikkein huonoin vaihtoehto. Kaipa sitä kannattaisi mieluummin heittää jotain taivaasta tai sitten siitä että läheinen elää nyt muistoissamme.