Erityisherkät ihmiset

Autan

15-20% ihmisistä on erityisherkkiä. Heillä on herkempi hermosto kuin enemmistöllä. Tätä ei tiedetty vielä 15 vuotta sitten... Tämä selittää monia asioita. Se mikä saatetaan tutkia heikkoudeksi, voikin olla herkkyyttä.

Suomessakin on yhdistys josta saa lisätietoa ja sivuilla on kaksi testiä joihin vastaamalla voi testata onko erityisherkkä.

http://erityisherkat.wix.com/erityisherkat

59

1331

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Erityisherkistä

      Aivan ja erityisherkkien kohtelu yhteiskunnassa voi olla aika kovaa, kovempaakin kuin ei herkkien kohtelu.

      • viidesosa

        Totta. Maailmahan menee enemmistön mukaan (loput 4/5). Käsitteet ja muut tavat opitaan muilta. On ihan ymmärrettävää miksi evoluutio suosii sellaista joka on sopivasti "turta" ja sopivasti "tyhmä". Sitten luonto huolehtii jälkeläisistä...

        Sitten on käytetty nimityksiä ja nimitelty esim. koulumaailmassa. Esim. joku ahdistuhäiriöinen saattaa saada nimityksen "urpo, luuseri, pelokas, neuroottinen, estynyt, säikky", vaikka ei selkeästi kuuluisikaan minkään nimityksen alle. Jokin nimityshän on keksittävä tottakai että pystyy mielessään käsittelemään outoa ilmiötä mitä ei ymmärrä. Tyhmempi lajin edustaja tietty laukaiseekin sen suustaan heti kun ajatus välähtää päässä...

        Tästä seuraa erityisherkän mielessä helposti minäkuvan muutos, joka voi kaoottisten ja stressaavien tilanteiden välttelyn takia sitten poikia oikeitakin "häiriöitä" kuten esim. neuroottisuus. Ette ole kuitenkaan "ongelmanne" kanssa yksin!


      • Anonyymi
        viidesosa kirjoitti:

        Totta. Maailmahan menee enemmistön mukaan (loput 4/5). Käsitteet ja muut tavat opitaan muilta. On ihan ymmärrettävää miksi evoluutio suosii sellaista joka on sopivasti "turta" ja sopivasti "tyhmä". Sitten luonto huolehtii jälkeläisistä...

        Sitten on käytetty nimityksiä ja nimitelty esim. koulumaailmassa. Esim. joku ahdistuhäiriöinen saattaa saada nimityksen "urpo, luuseri, pelokas, neuroottinen, estynyt, säikky", vaikka ei selkeästi kuuluisikaan minkään nimityksen alle. Jokin nimityshän on keksittävä tottakai että pystyy mielessään käsittelemään outoa ilmiötä mitä ei ymmärrä. Tyhmempi lajin edustaja tietty laukaiseekin sen suustaan heti kun ajatus välähtää päässä...

        Tästä seuraa erityisherkän mielessä helposti minäkuvan muutos, joka voi kaoottisten ja stressaavien tilanteiden välttelyn takia sitten poikia oikeitakin "häiriöitä" kuten esim. neuroottisuus. Ette ole kuitenkaan "ongelmanne" kanssa yksin!

        Koettu on että erityisherkkä on tuossa asemassa. Edelleen muistan kun koulussa oli 60-luvulla voimakasluonteinen urheilijatyttö, joka otti pois kaverit ja oli aina ykkönen. Lopulta hän tahtoi olla minunkin ystäväni mutta itse en alkanut.
        Kokonaisuutena asia kuitenkin näköjään ymmärrettiin koska koulukiusaamista ei ollut.
        Leimattiin mielellään oudoksi ja siksi yritin olla kärsivällinen, kun ajattelin etteivät kaikki tajua.
        Välillä koen olevani törkykasa, jopa normaaleista vanhuuteen liittyvistä kivuista koen syyllisyyttä.
        Paljon siinä oli neuvomista, että häpeästä ei aina tiennyt oliko se ansaittua.
        Vasta vanhempana ymmärsin naisten olleen vain mustasukkaisia. Luotin liikaa siihen että älykäs ihminen joskus lopettaa kiusaamisen. Mutta se ei loppunut ennen kuin itse katkaisin välit. Olin syntipukki, se oli yleisesti hyväksyttyä.


    • gethfe

      Hermosto sitä, hermosto tätä. Lässyn lässyn...

      • Erityisherkistä

        Pelkkää henkeäkös sitten olemme ?


      • asfjhfgj

        Ei vaan hän tarkoitti että jauhatte turhaa paskaa joka ei perustu yhtään totuuteen. Jos erityisherkkien hermosto on tavallista poikkeavampi niin mistä perkeleestä tiedätte että se on faktaa ellette ole käyneet aivokuvauksissa? Kaikenlisäksi koko käsitettä "erityisherkkyys" ei ole mielletty sairaudeksi.


      • Kalikka_kalahtaa

        Täällä pitäisi olla erikseen valmis ruksittava vastausvaihtoehto "Minulla ei ole, niin ei voi s-tana olla kellään muullakaan", niin ei tarvitsisi tyh.. näkemysrajoitteisten aina vaivautua kirjoittelemaan pitkiä ja vaivalloisia viestejä.


      • ewelynmonroe

        Hahhah, tuossahan oli faktaa mitä " asfjhfgj " kirjoitti.
        Kyllä se kalikka taisi tosissaan kalahtaa siellä suunnalla?


      • odrthoqehtrn

        Erityisherkkyys on amerikkalaisen Elainen Aronin luoma käsite ja hän ei sillä todellakaan tarkoita sairautta. Erityisherkissä on usein piirteitä, joita on pidetty ongelmallisina ja muutosta vaativina: introverttiys, ujous, alhainen toleranssi ärsykkeille, tarve olla yksin ja rauhassa jne. Aronin oivallus on, että evolutiiviselta kannalta on tärkeää, että osa yhteisöjen jäsenistä on "varovaisia" ja herkkiä: aisioita tarkastellaan perin pohjin ennen kuin tehdään ratkaisuja. Esim. Japanissa tällaista arvostetaan enemmän kuin vaikka Amerikassa, jossa ihannoidaan ekstroverttiyttä ja nopeutta toiminnassa.


      • siitätiedän
        asfjhfgj kirjoitti:

        Ei vaan hän tarkoitti että jauhatte turhaa paskaa joka ei perustu yhtään totuuteen. Jos erityisherkkien hermosto on tavallista poikkeavampi niin mistä perkeleestä tiedätte että se on faktaa ellette ole käyneet aivokuvauksissa? Kaikenlisäksi koko käsitettä "erityisherkkyys" ei ole mielletty sairaudeksi.

        No itseasiassa minä olen kyllä käynyt aivokuvauksissa vaikka kuinka paljon kun on eräs neurologinen sairaus.


      • aivoteinäykuvassa
        asfjhfgj kirjoitti:

        Ei vaan hän tarkoitti että jauhatte turhaa paskaa joka ei perustu yhtään totuuteen. Jos erityisherkkien hermosto on tavallista poikkeavampi niin mistä perkeleestä tiedätte että se on faktaa ellette ole käyneet aivokuvauksissa? Kaikenlisäksi koko käsitettä "erityisherkkyys" ei ole mielletty sairaudeksi.

        Mä kävin kanssa aivokuvauksessa. Lääkäri sano että ei täällä mitään näy. Sanoin että ei pitäiskään näkyä. Olen porilainen.


    • uulkdskd

      Erityisherkillä menee yhteiskunnan paineissa pää helpommin stressistä yli ja kroppakin, pienemmät elintoiminnot, hermostokin. Ihan samallalailla kuin eläinmaailmassa eläinlaumoissa on fyysisesti vahvoja ja heikompia. Erityisherkät ovat usein fyysisestikin pienempiä, eli sekä kroppa että pää ei kestä samallalailla ja jos yrittää normaalien kanssa samalla menolla, voi mennä yli ja tulla vakavia sairauksia. Hyvä on, että herkemmät ihmiset saavat ajoissa tunnustuksensa, ettei mene yli ja vakavaksi sairauksiksi, joista ei parannu, ei hyödytä ihmistä eikä yhteiskuntaa. Hyväksytään ja ymmärretään jokaista, ei luoda paineita.

      • 4t7fm9

        Juuri näin. Kumpi on parempi. Ihminen sairastuu burnouttiin ja jää sairauslomalle tai ei sairastu vaan painaa duunia ylitöinä ja aivoissa ratkeaa verisuoni. Seurauksena kuolema tai lievemmässä tapauksessa elinikäinen halvautuminen. Mielestäni herkät ihmiset "valitsevat" burnoutin, kovikset verissuonen ratkeamisen.


      • Anonyymi

    • kasvakaa

      Täyttä huuhaata tuo hermostohöpötys. Erikoisherkkä = ujo tai mielenterveysongelmainen. Siedätä itsesi tai hanki psyykelääkitys. Herkkyys lähtee vaikka hermosto pysyy samana!

      • DefinitelyHSP

        Ihmisen perustemperamentti ei muutu. Itseään voi kehittää, mutta sisimpäänsä ei voi muuttaa. Kannattaisko avartaa maailmankuvaansa eikä ajatella, että kun mulla ei ole / mä en ymmärrä, niin sitä ei sitten ole olemassa.


      • SielunMatka

        Nimimerkille "kasvakaa".. kyllä tää erityisherkkyys on ihan todellinen asia. On hienoa, että tämä asia on tuotu esiin ja moni on alkanut tunnistamaan itsensä siitä.

        Erityisherkkyys ei tarkoita ujoa ja mielenterveysongelmaista, vaikkakin myös erityisherkkä niin kuin kuka tahansa voi olla ujo ja mielenterveysongelmainen.

        Minäpä kerron, että miten erityisherkkyys ilmenee elämässäni. Aistini ovat erittäin herkät. Jos ajan polkupyörällä kesällä, haistan mansikkamaan 200 metrin päästä, haistan mullan tuoksun satojen metrien päästä. Kotonani haistan miehen suihkusaippuan portaittemme yläpäästä, kun mieheni on käynyt suihkussa ja kulkenut alakerrassa. Kun mieheni tytär on tullut kylään ja tulen lenkiltä, haistan hänen hajuvetensä 100 metrin matkalta, kun hän on ajanut ikkuna auki. Hajuaistiani on monesti ihmetelty, mutta näin se vain on.

        Aistin ihmisten tunteet erittäin herkästi ja se on vain vahvistunut iän ja itsetuntemuksen myötä. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa. Se helpottaa vuorovaikutusta, mutta se on myös toisinaan raskasta, koska olen äärimmäisen myötätuntoinen ja rakastava toisia ihmisiä kohtaan. Otan helposti itseeni heidän kärsimyksensä ja tuskansa. Menen helposti sisälle toisen ihmisen "nahkoihin".. eli menen vastapuolen energioihin. Se tarkoittaa kuin olisin tuo toinen ihminen. En osaa kertoa miten tuo kaikki tapahtuu, mutta ilmeisesti se johtuu siitä, että olen sydämeltäni niin rakastava.. haluaisin poistaa koko ihmiskunnan tuskan.

        Herkillä ihmisillä on usein vahva yhteys intuitioon. Vaistoni varoittaa ja kertoo asioita ennen kuin tietoinen järkevä mieleni osaa niitä yhdistää mihinkään. Aistin ihmisten luotettavuuden. Siskoni oli tutustunut erääseen mieheen. Kun tapasin miehen ekan kerran, olin varma, että hän oli epäluotettava. Varoitin siskoani hänestä. Siskoni ei uskonut minua. Ei mennyt montaa kuukautta, kun mies paljastui täydelliseksi huijariksi ja valehtelijaksi. Hän oli muun muassa naimisissa ja hänellä oli lapsi, vaikka oli kertonut aivan muuta.

        Tarvitsen paljon omaa rauhaa, yksinoloa ja hiljaisuutta. Sosiaalinen tarpeeni on hyvin vähäinen, vaikka olenkin avoin ja tulen helposti juttuun ihmisten kanssa. Erilaiset ärsykkeet rasittaa minua enemmän kuin niin sanottua tavallista ihmistä. Olen yksityisyrittäjä ja teen töitä mieheni kanssa. En jaksa työyhteisöjä, koska niissä on liikaa ihmisten tunne energioita.

        Herkistyn erilaisista asioista. Saatan itkeä, kun katson jotain ohjelmaa. Ihmisten ongelmat, kärsimykset ja myös ilot koskettavat minua. Voin kokea valtavaa onnea jonkun toisen ihmisen onnesta. Mutta myös jonkun ihmisen koettelemus voi tuntua todella pahalta.

        Tunnen elämän voimakkaasti kaikilla aisteillani. Tuntuu kuin elämä sykkisi täydellä voimalla minussa jokaisella henkäyksellä. Se on ihanaa ja upeaa. Näin vanhetessa olen oppinut yhä paremmin kääntämään herkkyyteni voimavaraksi ja vahvuudeksi. Meditaatio on myös vahvistanut yhteyttä omaan sisimpään ja omaan sisäiseen rauhaan ja voimaan.

        Kaikkien elämän rajujen ja rankkojen kokemusten myötä tunnistan, että olen todellakin erityisherkkä ihminen.


      • Anonyymi

        Ihan yhtä huuhaata on tuo sinunkin sepustuksesi.

        Herkkiä ihmisiä on aina ollut olemassa. Se, että sinä et ole, ei tarkoita että kukaan muukaan ei voisi olla.

        Herkkyys eli ydinpersoona ei niin vain lähde vaan on plastisten aivojen lopputulema kokemusten, tempperamentin, luonteen yms. johdosta.


      • Anonyymi
        SielunMatka kirjoitti:

        Nimimerkille "kasvakaa".. kyllä tää erityisherkkyys on ihan todellinen asia. On hienoa, että tämä asia on tuotu esiin ja moni on alkanut tunnistamaan itsensä siitä.

        Erityisherkkyys ei tarkoita ujoa ja mielenterveysongelmaista, vaikkakin myös erityisherkkä niin kuin kuka tahansa voi olla ujo ja mielenterveysongelmainen.

        Minäpä kerron, että miten erityisherkkyys ilmenee elämässäni. Aistini ovat erittäin herkät. Jos ajan polkupyörällä kesällä, haistan mansikkamaan 200 metrin päästä, haistan mullan tuoksun satojen metrien päästä. Kotonani haistan miehen suihkusaippuan portaittemme yläpäästä, kun mieheni on käynyt suihkussa ja kulkenut alakerrassa. Kun mieheni tytär on tullut kylään ja tulen lenkiltä, haistan hänen hajuvetensä 100 metrin matkalta, kun hän on ajanut ikkuna auki. Hajuaistiani on monesti ihmetelty, mutta näin se vain on.

        Aistin ihmisten tunteet erittäin herkästi ja se on vain vahvistunut iän ja itsetuntemuksen myötä. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa. Se helpottaa vuorovaikutusta, mutta se on myös toisinaan raskasta, koska olen äärimmäisen myötätuntoinen ja rakastava toisia ihmisiä kohtaan. Otan helposti itseeni heidän kärsimyksensä ja tuskansa. Menen helposti sisälle toisen ihmisen "nahkoihin".. eli menen vastapuolen energioihin. Se tarkoittaa kuin olisin tuo toinen ihminen. En osaa kertoa miten tuo kaikki tapahtuu, mutta ilmeisesti se johtuu siitä, että olen sydämeltäni niin rakastava.. haluaisin poistaa koko ihmiskunnan tuskan.

        Herkillä ihmisillä on usein vahva yhteys intuitioon. Vaistoni varoittaa ja kertoo asioita ennen kuin tietoinen järkevä mieleni osaa niitä yhdistää mihinkään. Aistin ihmisten luotettavuuden. Siskoni oli tutustunut erääseen mieheen. Kun tapasin miehen ekan kerran, olin varma, että hän oli epäluotettava. Varoitin siskoani hänestä. Siskoni ei uskonut minua. Ei mennyt montaa kuukautta, kun mies paljastui täydelliseksi huijariksi ja valehtelijaksi. Hän oli muun muassa naimisissa ja hänellä oli lapsi, vaikka oli kertonut aivan muuta.

        Tarvitsen paljon omaa rauhaa, yksinoloa ja hiljaisuutta. Sosiaalinen tarpeeni on hyvin vähäinen, vaikka olenkin avoin ja tulen helposti juttuun ihmisten kanssa. Erilaiset ärsykkeet rasittaa minua enemmän kuin niin sanottua tavallista ihmistä. Olen yksityisyrittäjä ja teen töitä mieheni kanssa. En jaksa työyhteisöjä, koska niissä on liikaa ihmisten tunne energioita.

        Herkistyn erilaisista asioista. Saatan itkeä, kun katson jotain ohjelmaa. Ihmisten ongelmat, kärsimykset ja myös ilot koskettavat minua. Voin kokea valtavaa onnea jonkun toisen ihmisen onnesta. Mutta myös jonkun ihmisen koettelemus voi tuntua todella pahalta.

        Tunnen elämän voimakkaasti kaikilla aisteillani. Tuntuu kuin elämä sykkisi täydellä voimalla minussa jokaisella henkäyksellä. Se on ihanaa ja upeaa. Näin vanhetessa olen oppinut yhä paremmin kääntämään herkkyyteni voimavaraksi ja vahvuudeksi. Meditaatio on myös vahvistanut yhteyttä omaan sisimpään ja omaan sisäiseen rauhaan ja voimaan.

        Kaikkien elämän rajujen ja rankkojen kokemusten myötä tunnistan, että olen todellakin erityisherkkä ihminen.

        Vanha ketju mutta mitä väliä... MInulta tuntuu samalta. Joskus ottaa ihan päähän kun ei jonku ihmisen persoonaa kestä ja joskus häiriintyy muista ihmisistä.. ei se ennen ollut tällaista pysyi raja itsen ja muiden välillä etten ottanut itseeni toista ihmistä liikaa. Siis häiriintynyt jostain liikaa. En minä osaa selittää. Sinä tiedät mitä tarkoitan. Tuskin enää tulet tähän ketjuun tätä lukemaan. Kun on vanha ketju jo.


    • zpp

      Kyllä mä uskon tuohon. Miettikää entisaikojen luolaihmisiä, me olimme niitä joilla oli herkkä reagointikyky, huomasimme vaaran ensimmäisinä. En tosin sano, että kaikilla sosiaalisilla jännittäjillä olisi herkkä hermosto, mutta varmasti erittäin aktiivinen hermosto huono itsetunto altistaa fobialle kun oireisiin aletaan kiinnittämään huomiota. Kroppa reagoi hirveän nopeasti, on nopea reagointikyky. Sehän on hermoston toimintaa? Ja jotkut väittää, että sosiaalinen fobia rauhoittuu iän myötä, voisko se heillä olla juuri tuo hermoston toiminnan hidastuminenkin syynä

    • finmsh

      Kyllä todella on
      - karseinta on varmasti sairastuneitten kohdalla entisaikain hokemat siitä
      kuinka hulluja aina pitää pitää jännityksessä - tapa se on sekin kiusata ja rääkätä- kuin vaikka myös "pirujen" manaus ja riivaajien uloshakkaaminen ihmisistä - maissa missä ihmisillä kastijärjestys, eikö etupäässä surmata naisia ja lapsiakin vaikka noituudesta syytettyinä? Jos se toiminta jotain ylempää kastia jotenkin vaikka rahallisesti tai aineellisesti hyödyttää ettei bisnekset rupee kusemaan`?

      • kaikyhdeskoos

        Ei parane aliarvioida asioita joista ei ymmärrä mitään. Olen nähnyt kun riivaaja ajetaan ihmisestä. Se ei ole lasten katsottavaa.


    • Perustelutloogiset

      No minkä logiigan mukaan sitten ei olisi olisi olemassa hermostoltaan herkempiä ja vähemmän herkkiä ihmisiä ?
      Voisiko joku perustella loogisesti tai tieteellisesti millä perusteilla sitten ei ole olemassa sellaisia ihmisiä, joilla on joitakin toisia herkempi hermosto jo ihan noin fyysisestikin ja syntymästään asti ?
      Ovatko pienet hentorakenteiset ihmiset oletettavasti kuitenkin hermostoltaan aivan yhtä jykeviä kuin suuret ja jykevärakenteiset ihmiset jne . ? Jos ovat, niin perustelut.

      • Sos-foobikko89tre

        Sehän nyt on ihan itsestäänselvää että kaikilla meillä on toisistaan toiminnaltaan eroavat hermostot. Jos joku ei tätä ymmärrä niin aika tyhmä saa olla.


      • getde
        Sos-foobikko89tre kirjoitti:

        Sehän nyt on ihan itsestäänselvää että kaikilla meillä on toisistaan toiminnaltaan eroavat hermostot. Jos joku ei tätä ymmärrä niin aika tyhmä saa olla.

        Ja se on aika selvää, että me olemme emmmän ku kävelevät aivot. Jos joku ei tätä ymmärrä, niin on aika idiootti.


      • Anonyymi
        Sos-foobikko89tre kirjoitti:

        Sehän nyt on ihan itsestäänselvää että kaikilla meillä on toisistaan toiminnaltaan eroavat hermostot. Jos joku ei tätä ymmärrä niin aika tyhmä saa olla.

        Niin, aina on tiedetty että jotkut ovat herkempiä kuin toiset. Ihmettelen mitä uutta tässä muka on...


    • kimmns

      Tai vaikka allergikot
      - eipä taida "kehoitus siedättää itseään" yhtään auttaa heitäkään, jotka putoaa minuutissa parissa anafylaktiseen shokkiin vaikkapa hyönteisen pistost
      tai kalan hajusta - senkin herkkyyden kanssa on joillakin pärjäämistä. Ja diabetesta sairastavat, jotka insuliinishokissa tai koomassa saattavat muuttua käytökseltään hyvinkin sekaviksi, jopa väkivaltaisiksi. Kehon ja hermoston kanssa silläkin on jotain tekemistä - ?

      • huomiohermostolle

        Hermoston osuuteen mielestäni kiinnitetään lääketieteessäkin aivan liian vähän huomiota, sillä siihen kiinnitetään huomiota kenties vähiten (neurologeja lukuunottamatta), mutta silti oikeastaan yhtään mikään elintoiminto tai mielikään ei toimi ollenkaan ilman hermostoa. Se on siellä kaiken takana.


    • multahiiri

      Joukosta poikkeavan ihmisen yksi hyvä keino suhtautua tilanteeseen on se, että järjestelee elämässään enemmän aikaa ymmärrykselle. Siis siten, että kohtaa ihmisiä tilanteissa, joissa "Mitä kuuluu?" kysymykseen voi vastava toivomallaan tavalla, eli yleensä hieman pidemmän kaavan kautta.

      Siitä tullaan tähän: Onko sairauksia ollenkaan olemassa? Ei ole, mikäli hahmottaa itsensä ja ihmisen lajina hieman suuremmassa mittakaavassa. Jokaisella on erilaiset kasvot, jokaisella on erilainen mieli. On vain erilaisuuttaa, ei niinkään sairauksia. Sairauden määrittelyssä täytyy aina olla jonkinlainen "ikkuna", siis määritellään asioita rajan molemmille puolille. Sairaus on siis ihmisyhteisön päättämä asia, aivan yhtä oikein, kuin yksittäisen ihmisen päättämä asia.

      Itse olen mielikuvitusmaailmani uhri, monen ihmisen reaalimaailman ulkopuolinen henkilö. Jännitän ihmisten keskuudessa valtavasti, mutta omassa universumissani minä viihdyn. Elämäni aikana olen kohdannut muutamia ihmisiä, joiden seurassa tuntee itsensä eläväksi. Muutoin koen olevani vain kuin yksi pieni hiukkanen maailmassa, koska sairauteni on vain muiden ihmisten määrittelemä ilmiö. Ei mihinkään "totuuteen" liittyvä oireilu.

      • Anonyymi

        Ei se ole sairautta. Toivon, että saisimme viimein kaikki elää sellaisina kuin olemme, vailla epäilysten häivää, myös näin täällä vauraudessa länsimaisen kulttuurin keskellä. Pidetään sisimmistämme kiinni, ja muistetaan toistemme tuki ja olemassaolo.


    • reaalimaailmaontylsä

      Multahiiri kuulosti kiinnostavalta. Mielikuvitusmaailman uhri.. Mikä "sairaus" sulle siis on määritelty jos saan kysyä? :o

    • RytmiSaundiVäriMuoto

      Väitän erityisherkkyyden johtuvan hyvän rytmisen musiikin puutteesta ja yleensäkin värien ja kaikenlaisten virikkeiden puutteesta elämässä, nythän tehtiin jo yksi turha tutkimus lisää siitä miten rytmillinen musiikki ehkäisee alzheimerin ja parkinsonin tautia, hyvä huomio kun sen sanoo maalaisjärkikin. Maalaisjärki sanoo että ilman iloisia virikkeitä ihminen kuolee pystyyn ja muuttuu tylsäksi ja happamaksi ja katkeroituu, muistakaa miten kävi Hohto-leffassa Jackille, Jackista tuli tylsä tyyppi ilman hupia, ja seuraavaksi kirves heiluikin muualla kuin kaadettavan näreen juuressa. Aloittakaa erityisherkät itsenne tervehdyttäminen alla olevasta biisistä :
      https://www.youtube.com/watch?v=god7hAPv8f0
      Älkääkä menkö medikalisaation lankaan, tottakai lääkärit suosittelee aina pillereitä ja leikkausta asiakkaille, koska sitä he tekevät työkseen.

    • Suvaitsematonmaa

      Ei Suomessa saa olla asperger eikä erityisherkkä eikä mitään muutakaan...

      • mielestäni

        Ja se on mielestäni pelkkä myytti, että täällä oltaisiin jotenkin rehellisempiä kuin muualla.


    • gdffdgf

      "Viimeaikaisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että sosiaalisten tilanteiden pelko syntyy altistavien rakenteellisten tekijöiden ja haitallisten sosiaalisten kokemusten vuorovaikutuksessa. Kagan ym. (1988) havaitsivat, että osa ihmisistä reagoi jo vauvana limbis-hypotalaamisella ylivireystilalla odottomattomiin ja uusiin tapahtumiin. Tutkijat esittivät, että mikäli nämä temperamentiltaan herkät lapset joutuvat krooniseen stressiin esimerkiksi vanhempien riitelyn, sisarusten pilkan tai vanhempien eron vuoksi, heille saattaa kehittyä sosiaalisesti estynyt persoonallisuus"

      http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku;jsessionid=82E4F86D2205B6E521CAD063BC2C00D2?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=0&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=uusinnumero&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo80017

      • En.siis.ole.alalla

        Joka (sosiaalisesti estynyt persoonallisuus) on siis aivan eri asia, kuin tämä "erityisherkkyys".

        Erityisherkkyys on nyt muotia. Ihmisillä on tarve löytää itsensä tai läheisensä horoskoopeista tai jostain määritelmistä, joita vaan keksitään. Diagnoositkin vain keksitään yhdistämällä joitakin oireita ryppääksi ja antamalla sille oma nimi. Diagnosoinnin pointin tosin ymmärrän, mutta diagnosoinnin väärinkäyttöä en.

        Näillä määritteillä tahkotaan jonkin aikaa rahaa ja sitten tulee jotakin uutta.

        Rajatila, narsismi, ylikiltteys, erityisherkkyys..
        Kukaan ei halua profiloitua sosiaalisesti estyneenä, mutta "erityisherkkyydessä" on ihan erilainen klangi.


    • Otin nuo testit tuolla sivulla ja molemi osoittaa selvästi, että kuulun erityisherkkiin. Ilmankos olen tunteellinen ja empaattinen mutta syrjäänvetäytyvä. Ja vaikka nautin keskustelusta, se tuntuu joskus liian jännittävältä kasvotusten.

      • UusiaMahdollisuuksia

        Toivottavasti nykytekniikka avaa nopeasti mahdollisuuden näissä meidän kommenttien yhteydessä oman valinnan mukaan paljastaa omat kasvomme, tuohon nimimerkin yhteyteen sellainen "ikkuna" olisi ihan helppo tällätä lisäksi. Eiksois kiva nyttenkin pistää mukaan oman nikin lisäksi oma kuvasymboli joka aukeaisi ja raottuisi yhä enemmän auki sen mukaan miten keskustelu alkaa sujua, samaan aikaan voisi sulkea muut trollaavat kommentoijat yhä enemmän pois.


      • UusiaMahdollisuuksia
        UusiaMahdollisuuksia kirjoitti:

        Toivottavasti nykytekniikka avaa nopeasti mahdollisuuden näissä meidän kommenttien yhteydessä oman valinnan mukaan paljastaa omat kasvomme, tuohon nimimerkin yhteyteen sellainen "ikkuna" olisi ihan helppo tällätä lisäksi. Eiksois kiva nyttenkin pistää mukaan oman nikin lisäksi oma kuvasymboli joka aukeaisi ja raottuisi yhä enemmän auki sen mukaan miten keskustelu alkaa sujua, samaan aikaan voisi sulkea muut trollaavat kommentoijat yhä enemmän pois.

        Oma kuva voisi olla vaikka aluksi "hämärän" peitossa ja sivussa olisi mahdollisuus "terävöittää" tätä oman nimimerkin takana olevaa omaa nimeä, ja jos keskustelu sujuu hyvin ja vastapuolen kommentoija tuntuu yhä enemmän luotettavalta ihmiseltä lopputulos olisi tutustuminen vastapuoleen, ja jos taas keskustelu alkaa tökkiä voisi kommentoija lopettaa oman kuvan terävöittämisen ja painua takaisin anonyymiuteen. Tällainen liukuva anonyymiudesta itsensä selventäminen omiin oikeisiin nimien persooniin olisi todella mielenkiintoinen systeemi täällä ja poistaisi tätä netin yksinolon dilemmaa. Esimerkiksi sinun "Constella" kanssa keskustelun edetessä tuntisimme lopulta toisemme ja lopulta voisimme ihan vaikka vaihtaa puhelinnumeroja, ja oppisimme tuntemaan ihan oikeasti toisemme. Ystävyyssuhteita.


      • UusiaMahdollisuuksia kirjoitti:

        Oma kuva voisi olla vaikka aluksi "hämärän" peitossa ja sivussa olisi mahdollisuus "terävöittää" tätä oman nimimerkin takana olevaa omaa nimeä, ja jos keskustelu sujuu hyvin ja vastapuolen kommentoija tuntuu yhä enemmän luotettavalta ihmiseltä lopputulos olisi tutustuminen vastapuoleen, ja jos taas keskustelu alkaa tökkiä voisi kommentoija lopettaa oman kuvan terävöittämisen ja painua takaisin anonyymiuteen. Tällainen liukuva anonyymiudesta itsensä selventäminen omiin oikeisiin nimien persooniin olisi todella mielenkiintoinen systeemi täällä ja poistaisi tätä netin yksinolon dilemmaa. Esimerkiksi sinun "Constella" kanssa keskustelun edetessä tuntisimme lopulta toisemme ja lopulta voisimme ihan vaikka vaihtaa puhelinnumeroja, ja oppisimme tuntemaan ihan oikeasti toisemme. Ystävyyssuhteita.

        Aioin kyllä laittaa profiilikuvan, mutta en varsinaisesti omaa valokuvaani. Sen sijaan aioin tehdä jotakin taiteellisempaa. Ehkä teen siitä näköiskuvan, mutta ripauksella tähtipölyn omaista fantasiaa, joka raottaa myös sielunelämääni. Tai kuvan siitä, miltä sieluni näyttäisi.

        Luovuus helpottaa minulla itseilmaisua. Olen julkaissut aika harvoja valokuvia itsestäni nettiin.


      • UusiaMahdollisuuksia
        Constella kirjoitti:

        Aioin kyllä laittaa profiilikuvan, mutta en varsinaisesti omaa valokuvaani. Sen sijaan aioin tehdä jotakin taiteellisempaa. Ehkä teen siitä näköiskuvan, mutta ripauksella tähtipölyn omaista fantasiaa, joka raottaa myös sielunelämääni. Tai kuvan siitä, miltä sieluni näyttäisi.

        Luovuus helpottaa minulla itseilmaisua. Olen julkaissut aika harvoja valokuvia itsestäni nettiin.

        "Aioin kyllä laittaa profiilikuvan, mutta en varsinaisesti omaa valokuvaani. Sen sijaan aioin tehdä jotakin taiteellisempaa. Ehkä teen siitä näköiskuvan, mutta ripauksella tähtipölyn omaista fantasiaa, joka raottaa myös sielunelämääni. Tai kuvan siitä, miltä sieluni näyttäisi."

        Kuulostaa hyvältä, ihan samantyyppistä kuvaa olen itsellenikin ajatellut. Tuo "RytmiSaundiVäriMuoto" on minun kirjoittama kommentti. Olen itsekin hyvin taiteellinen ja elättänyt itseni melkein 30 vuotta omalla taiteellani ym. taidekäsitöilläni. Minulla on kännykkäni etusivulla ikonimainen maalaus joka ei esitä minua mutta tein sen pitkän, todella pitkän harkinnan jälkeen, olen ajatellut sellaiseksi yhden mahdollisuuden lähestyä Jumalaa, tai sen miksikä me ajattelemme Jumalan olevan, se on siis ikonimainen kuva jonkinlaisesta Jumalasta tms. Herätät kyllä kiinnostusta minussa. Onko se paha asia? En tiedä. Juuri tällaisten mieltymysten takia tuli mieleen tuo ylläoleva mahdollinen systeemi jossa voisi paljastaa itsestään tai omasta profiilistaan asteittain aina enemmän ja enemmän jos vastakeskustelija miellyttää(ja toisaalta myös mahdollisuus taas sulkea profiili jos alkaa tuntua epämiellyttävältä), minusta sellainen systeemi olisi hyvä olla täällä netissä, niin monta kertaa jää hyvät keskustelut vain keskustelun tasolle ja sen jälkeen vastakeskustelija häippäsee takaisin eetteriin, eikä koskaan palaa. Surullista. Ja valitettavaa.


    • srhaet

      Erityisherkälle on englanninkielinen selitys : Starseed

    • lokeroimisinto

      Tällaista ilmiötä ei voi rajata laajemmin ajatellen niin kuin uskotaan. Erityisen herkkä voi olla arka esim. ihmisten välisissä suhteissa mutta kun on kyse muusta, esim. rohkeudesta vaarallisissa tilanteissa, riskien ottamisessa, yliluonnollisten asioiden pelosta ja katastrofissa toimimisesta, niin herkkä ihminen voikin yllättää ja päinvastoin, rauhallinen ja järkevä säikkyy pikku kummitusta!

      • Minä en pelkää yliluonnollista (uskon siihen kyllä), mutta se mikä minua pelottaa on aisoista puhuminen oman perheen kanssa, mikä on tuonut ongelmia.

        Pystyn ottamaan kritiikin ja trollauksen usein tuntemattomilta, sillä he eivät oikeastaan tunne asiaa liian hyvin eivätkä tiedä mitä ajattelen, kun olen hiljainen muutenkin. Mysteerin verho lienee sekin minulle näin ollen eräänlainen puolustuskeino torjua liiat tunnelataukset heidän suunnaltaan.

        Mutta perheeni tuntee minut ja koska he ovat erityisen läheisiä ja voin sanoa todellakin rakastavani heitä, kritiikki heiltä sattuu, ja paljon. Tämän olen halunnut sanoa heille jo pitkään. Ajattelen itsekin, että on hyvin ironista että vaikka haluaisin avautua heille oikein kunnolla, sen tekeminen pelottaa.

        Avauduin heille kerran. Ensin sain unelmilleni hyväksynnän. Sitten heidän kelkkansa kääntyi parin minuutin sisällä täysin, ja väittivät vielä vihaisesti päälle että valehtelin kun väitin, että olisi ihanaa jos auttaisivat minua, ja että lähtisin maailmalle huitelemaan ja hylkäisin heidät.

        Muistoni siitä on hyvin eläväinen. Mikään ei ole kauempana totuudesta ja itken vielä nytkin, kun ajattelen sitä. Kai se on minulle eräänlainen trauma.


      • Oikeastaan nytkin, kun avaudun teille, mietin että annan sydämeni teille maalitauluksi. Ilman haarniskaa.


      • UusiaMahdollisuuksia
        Constella kirjoitti:

        Minä en pelkää yliluonnollista (uskon siihen kyllä), mutta se mikä minua pelottaa on aisoista puhuminen oman perheen kanssa, mikä on tuonut ongelmia.

        Pystyn ottamaan kritiikin ja trollauksen usein tuntemattomilta, sillä he eivät oikeastaan tunne asiaa liian hyvin eivätkä tiedä mitä ajattelen, kun olen hiljainen muutenkin. Mysteerin verho lienee sekin minulle näin ollen eräänlainen puolustuskeino torjua liiat tunnelataukset heidän suunnaltaan.

        Mutta perheeni tuntee minut ja koska he ovat erityisen läheisiä ja voin sanoa todellakin rakastavani heitä, kritiikki heiltä sattuu, ja paljon. Tämän olen halunnut sanoa heille jo pitkään. Ajattelen itsekin, että on hyvin ironista että vaikka haluaisin avautua heille oikein kunnolla, sen tekeminen pelottaa.

        Avauduin heille kerran. Ensin sain unelmilleni hyväksynnän. Sitten heidän kelkkansa kääntyi parin minuutin sisällä täysin, ja väittivät vielä vihaisesti päälle että valehtelin kun väitin, että olisi ihanaa jos auttaisivat minua, ja että lähtisin maailmalle huitelemaan ja hylkäisin heidät.

        Muistoni siitä on hyvin eläväinen. Mikään ei ole kauempana totuudesta ja itken vielä nytkin, kun ajattelen sitä. Kai se on minulle eräänlainen trauma.

        "Sitten heidän kelkkansa kääntyi parin minuutin sisällä täysin, ja väittivät vielä vihaisesti päälle että valehtelin kun väitin, että olisi ihanaa jos auttaisivat minua, ja että lähtisin maailmalle huitelemaan ja hylkäisin heidät."

        Tuo kuulostaa siltä että he säikähtivät, koska he pelkäsivät menettävänsä sinut. Ihan luonnollinen reaktio jos he siis eivät ole sinun ylisuojelevat vanhempasi, sehän olisi liian ylisuojelevaa. Mutta taiteen kautta näitä traumoja kannattaa käsitellä. Runoin, kirjoituksin, maalauksin, maalaten, piirtäen, jne jne. Sopii meille erityisherkille vallan mainiosti. Areenassa menee suorana muuten just leffa Sibben elämästä, pyörii siellä kuukauden ajan katsottavana. Epäilen vaan vähän Koivusalon onnistumista Sibeliuksen syvyyden kuvaajana. Mutta antaapa suomalaisten ohjaajien harjoitella vaan, joskus mekin olemme samalla tasolla kuin sveduohjaajat, Bergman, Bille August jne.


      • UusiaMahdollisuuksia
        UusiaMahdollisuuksia kirjoitti:

        "Sitten heidän kelkkansa kääntyi parin minuutin sisällä täysin, ja väittivät vielä vihaisesti päälle että valehtelin kun väitin, että olisi ihanaa jos auttaisivat minua, ja että lähtisin maailmalle huitelemaan ja hylkäisin heidät."

        Tuo kuulostaa siltä että he säikähtivät, koska he pelkäsivät menettävänsä sinut. Ihan luonnollinen reaktio jos he siis eivät ole sinun ylisuojelevat vanhempasi, sehän olisi liian ylisuojelevaa. Mutta taiteen kautta näitä traumoja kannattaa käsitellä. Runoin, kirjoituksin, maalauksin, maalaten, piirtäen, jne jne. Sopii meille erityisherkille vallan mainiosti. Areenassa menee suorana muuten just leffa Sibben elämästä, pyörii siellä kuukauden ajan katsottavana. Epäilen vaan vähän Koivusalon onnistumista Sibeliuksen syvyyden kuvaajana. Mutta antaapa suomalaisten ohjaajien harjoitella vaan, joskus mekin olemme samalla tasolla kuin sveduohjaajat, Bergman, Bille August jne.

        Mutta tämä se vasta kiinnostaa, tulee NYT:
        http://areena.yle.fi/1-2204435
        Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
        1 h 53 minma 22.9.2014vain suorana0 katselua
        (Fear and Loathing in Las Vegas, USA 1998) Hunter S. Thompsonin houreisen kirjan kunnianhimoinen filmisovitus gonzo-journalistin tripistä Las Vegasiin. O: Terry Gilliam. N: Johnny Depp, Benicio del Toro, Tobey Maguire.


      • Anonyymi
        Constella kirjoitti:

        Oikeastaan nytkin, kun avaudun teille, mietin että annan sydämeni teille maalitauluksi. Ilman haarniskaa.

        Sinun sydämesi on kaunis ja rohkea.
        Tätä kehua et olisi saanut ilman että olisit asettanut sen maalitauluksi. :)


    • jep... täällä on yksi.

    • ErityisenHerkkä

      Tässä erityisherkille musaa, Jeff Lynnen sävellykset on kauniita ja herkkiä kaikki :
      https://www.youtube.com/watch?v=J8sr74iCjyA&index=4

    • ttttttttwwwwwwwww

      Toisen testin mukaan olen erityisherkkä, toisen mukaan en.
      Sitä vain ihmettelen, miksi puhutaan ERITYISherkkyydestä, jos 15-20 prosenttia ihmisistä on sellaisia? Viidesosa ihmisistä on aika suuri osa. Ymmärtäisin, jos niitä olisi 1 prosentti... Ja mihin tarvitaan tuota erityis-liitettä, miten se erityisherkkä eroaa tavallisesta herkästä?
      No, tietysti ihmiset ovat erilaisia ja se on hyvä muistaa.

      • Anonyymi

        Kaikki ihmiset ovat jossain määrin herkkiä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Se on tavallinen piirre meissä kaikissa. Sen takia ei voida puheessa käyttää sanaa "herkkyys" puhuttaessa "erityisherkkyydestä", siinähän menisi kaikki ihan sekaisin.

        Sana "erityisherkkyys" on vähän kömpelö kuvaamaan sitä ilmiötä, josta siinä on kyse. Toistaiseksi kuitenkin tällä termillä mennään. Se on vain sana.


    • Valuvikainenastiasto

      Tunnustaudun itse tälläiseksi "erityis"herkäksi,vaikken mene juuri koskaan minkään muodin tai massan mukana.Ei kai tässä kuitenkaan sellaisesta ole kyse."Tuntosarvet" olleet koholla pienestä pitäen,aistinut muiden tunnetiloja liiankin kanssa.Perheessämme ollut aina se sovittelija,hiljainen hissukka ja kiltti.Kärsinyt olen ,kyllä.Kannan muiden tunteita kehossani ja mielessäni,ihan sairaaksi asti,mutta katson sen myös suureksi voimavaraksi ,ihmissuhteissa ja työelämässä.Osaa ottaa kantaa,oikeaan aikaan ja monesti myös sanat ovat menneet perille.Tullut tilannetajua,eikä tee hätiköityjä päätöksiä.Osaa olla hiljaa,kun toisella siihen tarvetta ja puhua,kun on sille sopiva aika.Olla läsnä,kun tarve vaatii.Tunnen kaiken kovin syvästi,kaiken kauniin ja kaiken kamalan.Hyvässä ja pahassa.Osaan myös nauttia,kaikesta,paljon paremmin,kolikon toisella puolella,otan murheet ja surut,varsinkin muiden,erittäin raskaasti.

      • introVertti_

        Itse kyllä aistin myös tunnetiloja jne mutta en pysty ilman lääkitystä (ja senkin kanssa hankalaa) normaaliin työelämään jossa näkee paljon ihmisiä, ja yleensä niitä samoja naamoja. Se jatkuva tuntosarvet päässä olo miettien että tuokaan ei taida minusta tykätä, syrjityksi joutumisen pelko ja sitten vielä paniikkihäiriö kaiken kruununa, ei tule mitään. Olen päässyt osa-aikatyöhön jossa työympäristö ja ihmiset vaihtelee, viihdyn paljon paremmin. Joo, molemmat testit väitti että olen selvästi erityistapaus.


    • Lammas1212

      Olen aina ollut herkkä, mutta tämän kirjan myötä minusta tuli erityisherkkä. Huoh.

    • sfimsh

      Herkkyyttä voi olla niin hyvässä kui pahassa - ehkä sitä stressihormoni kortisolia joskus erittyy liian kanssa - esm Breivik ja kuuluisa massamurha.
      Eräs opiskelukaverini joutui käyttämään rauhoittavaa lääkitystä verisuonten voimakkaan supistumisen vuoksi, itsekin myös muuten, kylmä tai kuuma aiheutti raynaydin tai burgerin taudiksi nimettyjä reaktioita - tosi tuskallisia kouristuksia missä veri pakkautuu joko laskimoihin tai valtimopuolellle.
      Ihmisenä kyseinen henkilö oli äärettomän herttainen ja tosi älykkö - priimusoppllaita nopeine hoksottimineen.

    • Anonyymi

      MInä aistin ihmisten tunnetilat liian intensiivisesti ja saatan häiriintyä jostain ihmisestä ilman että olen keskustellutkaan hänen kanssaan. Se on kyllä hyvin väsyttävää. ei tietenkään voi kaikkien kanssa tulla toimeen mutta kun tuntuu että niin monen seurassa tulee ongelmia olla vuorovaikutuksessa kun on niin herkkä. Ei tätä ymmärrä kuin toiset samanlaiset mistä tässä puhun.

      • Anonyymi

        Kyllä minä kuitenkin ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä. en minä halua erakoitua jonnekin. Mutta miten saisi sen rauhan olla niiden ihmisten kanssa. Tai sitä ei varmaan saakaan kun on tällainen.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."

      Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi
      Tv-sarjat
      130
      4965
    2. Voi kun mies rapsuttaisit mua sieltä

      Saisit myös sormiisi ihanan tuoksukasta rakkauden mahlaa.👄
      Ikävä
      31
      3144
    3. Haluan jutella kanssasi Nainen

      Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O
      Ikävä
      16
      1817
    4. Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa

      Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak
      Seinäjoki
      22
      1770
    5. Onko mies niin,

      että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.
      Tunteet
      19
      1625
    6. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      71
      1491
    7. Miksi näin?

      Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi
      Maailman menoa
      19
      1247
    8. Armi Aavikko Malmin hautausmaa

      Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      10
      1243
    9. Haluisin suudella ja huokailla

      ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni
      Ikävä
      16
      1227
    10. Ison Omenan uhri tukahdutettiin kuoliaaksi. Kuolinsyynä sydämen pysähdys.

      Eli naisen hengittäminen estettiin ja tästä oli suorana seurauksena sydämen pysähdys. Ihan oppikirjan mukainen tapaus. H
      Maailman menoa
      17
      1207
    Aihe