Erityisherkät ihmiset

Totta. Maailmahan menee enemmistön mukaan (loput 4/5). Käsitteet ja muut tavat opitaan muilta. On ihan ymmärrettävää miksi evoluutio suosii sellaista joka on sopivasti "turta" ja sopivasti "tyhmä". Sitten luonto huolehtii jälkeläisistä...

Sitten on käytetty nimityksiä ja nimitelty esim. koulumaailmassa. Esim. joku ahdistuhäiriöinen saattaa saada nimityksen "urpo, luuseri, pelokas, neuroottinen, estynyt, säikky", vaikka ei selkeästi kuuluisikaan minkään nimityksen alle. Jokin nimityshän on keksittävä tottakai että pystyy mielessään käsittelemään outoa ilmiötä mitä ei ymmärrä. Tyhmempi lajin edustaja tietty laukaiseekin sen suustaan heti kun ajatus välähtää päässä...

Tästä seuraa erityisherkän mielessä helposti minäkuvan muutos, joka voi kaoottisten ja stressaavien tilanteiden välttelyn takia sitten poikia oikeitakin "häiriöitä" kuten esim. neuroottisuus. Ette ole kuitenkaan "ongelmanne" kanssa yksin!

viidesosa kirjoitti:

Totta. Maailmahan menee enemmistön mukaan (loput 4/5). Käsitteet ja muut tavat opitaan muilta. On ihan ymmärrettävää miksi evoluutio suosii sellaista joka on sopivasti "turta" ja sopivasti "tyhmä". Sitten luonto huolehtii jälkeläisistä...

Sitten on käytetty nimityksiä ja nimitelty esim. koulumaailmassa. Esim. joku ahdistuhäiriöinen saattaa saada nimityksen "urpo, luuseri, pelokas, neuroottinen, estynyt, säikky", vaikka ei selkeästi kuuluisikaan minkään nimityksen alle. Jokin nimityshän on keksittävä tottakai että pystyy mielessään käsittelemään outoa ilmiötä mitä ei ymmärrä. Tyhmempi lajin edustaja tietty laukaiseekin sen suustaan heti kun ajatus välähtää päässä...

Tästä seuraa erityisherkän mielessä helposti minäkuvan muutos, joka voi kaoottisten ja stressaavien tilanteiden välttelyn takia sitten poikia oikeitakin "häiriöitä" kuten esim. neuroottisuus. Ette ole kuitenkaan "ongelmanne" kanssa yksin!

Lue lisää

Koettu on että erityisherkkä on tuossa asemassa. Edelleen muistan kun koulussa oli 60-luvulla voimakasluonteinen urheilijatyttö, joka otti pois kaverit ja oli aina ykkönen. Lopulta hän tahtoi olla minunkin ystäväni mutta itse en alkanut.
Kokonaisuutena asia kuitenkin näköjään ymmärrettiin koska koulukiusaamista ei ollut.
Leimattiin mielellään oudoksi ja siksi yritin olla kärsivällinen, kun ajattelin etteivät kaikki tajua.
Välillä koen olevani törkykasa, jopa normaaleista vanhuuteen liittyvistä kivuista koen syyllisyyttä.
Paljon siinä oli neuvomista, että häpeästä ei aina tiennyt oliko se ansaittua.
Vasta vanhempana ymmärsin naisten olleen vain mustasukkaisia. Luotin liikaa siihen että älykäs ihminen joskus lopettaa kiusaamisen. Mutta se ei loppunut ennen kuin itse katkaisin välit. Olin syntipukki, se oli yleisesti hyväksyttyä.

Pelkkää henkeäkös sitten olemme ?

Ei vaan hän tarkoitti että jauhatte turhaa paskaa joka ei perustu yhtään totuuteen. Jos erityisherkkien hermosto on tavallista poikkeavampi niin mistä perkeleestä tiedätte että se on faktaa ellette ole käyneet aivokuvauksissa? Kaikenlisäksi koko käsitettä "erityisherkkyys" ei ole mielletty sairaudeksi.

Täällä pitäisi olla erikseen valmis ruksittava vastausvaihtoehto "Minulla ei ole, niin ei voi s-tana olla kellään muullakaan", niin ei tarvitsisi tyh.. näkemysrajoitteisten aina vaivautua kirjoittelemaan pitkiä ja vaivalloisia viestejä.

Hahhah, tuossahan oli faktaa mitä " asfjhfgj " kirjoitti.
Kyllä se kalikka taisi tosissaan kalahtaa siellä suunnalla?

Erityisherkkyys on amerikkalaisen Elainen Aronin luoma käsite ja hän ei sillä todellakaan tarkoita sairautta. Erityisherkissä on usein piirteitä, joita on pidetty ongelmallisina ja muutosta vaativina: introverttiys, ujous, alhainen toleranssi ärsykkeille, tarve olla yksin ja rauhassa jne. Aronin oivallus on, että evolutiiviselta kannalta on tärkeää, että osa yhteisöjen jäsenistä on "varovaisia" ja herkkiä: aisioita tarkastellaan perin pohjin ennen kuin tehdään ratkaisuja. Esim. Japanissa tällaista arvostetaan enemmän kuin vaikka Amerikassa, jossa ihannoidaan ekstroverttiyttä ja nopeutta toiminnassa.

asfjhfgj kirjoitti:

Ei vaan hän tarkoitti että jauhatte turhaa paskaa joka ei perustu yhtään totuuteen. Jos erityisherkkien hermosto on tavallista poikkeavampi niin mistä perkeleestä tiedätte että se on faktaa ellette ole käyneet aivokuvauksissa? Kaikenlisäksi koko käsitettä "erityisherkkyys" ei ole mielletty sairaudeksi.

Lue lisää

No itseasiassa minä olen kyllä käynyt aivokuvauksissa vaikka kuinka paljon kun on eräs neurologinen sairaus.

asfjhfgj kirjoitti:

Ei vaan hän tarkoitti että jauhatte turhaa paskaa joka ei perustu yhtään totuuteen. Jos erityisherkkien hermosto on tavallista poikkeavampi niin mistä perkeleestä tiedätte että se on faktaa ellette ole käyneet aivokuvauksissa? Kaikenlisäksi koko käsitettä "erityisherkkyys" ei ole mielletty sairaudeksi.

Lue lisää

Mä kävin kanssa aivokuvauksessa. Lääkäri sano että ei täällä mitään näy. Sanoin että ei pitäiskään näkyä. Olen porilainen.

Juuri näin. Kumpi on parempi. Ihminen sairastuu burnouttiin ja jää sairauslomalle tai ei sairastu vaan painaa duunia ylitöinä ja aivoissa ratkeaa verisuoni. Seurauksena kuolema tai lievemmässä tapauksessa elinikäinen halvautuminen. Mielestäni herkät ihmiset "valitsevat" burnoutin, kovikset verissuonen ratkeamisen.

Itseasiassa päinvastoin, ainakin naisilla:

https://yle.fi/uutiset/3-11086215

Ihmisen perustemperamentti ei muutu. Itseään voi kehittää, mutta sisimpäänsä ei voi muuttaa. Kannattaisko avartaa maailmankuvaansa eikä ajatella, että kun mulla ei ole / mä en ymmärrä, niin sitä ei sitten ole olemassa.

Nimimerkille "kasvakaa".. kyllä tää erityisherkkyys on ihan todellinen asia. On hienoa, että tämä asia on tuotu esiin ja moni on alkanut tunnistamaan itsensä siitä.

Erityisherkkyys ei tarkoita ujoa ja mielenterveysongelmaista, vaikkakin myös erityisherkkä niin kuin kuka tahansa voi olla ujo ja mielenterveysongelmainen.

Minäpä kerron, että miten erityisherkkyys ilmenee elämässäni. Aistini ovat erittäin herkät. Jos ajan polkupyörällä kesällä, haistan mansikkamaan 200 metrin päästä, haistan mullan tuoksun satojen metrien päästä. Kotonani haistan miehen suihkusaippuan portaittemme yläpäästä, kun mieheni on käynyt suihkussa ja kulkenut alakerrassa. Kun mieheni tytär on tullut kylään ja tulen lenkiltä, haistan hänen hajuvetensä 100 metrin matkalta, kun hän on ajanut ikkuna auki. Hajuaistiani on monesti ihmetelty, mutta näin se vain on.

Aistin ihmisten tunteet erittäin herkästi ja se on vain vahvistunut iän ja itsetuntemuksen myötä. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa. Se helpottaa vuorovaikutusta, mutta se on myös toisinaan raskasta, koska olen äärimmäisen myötätuntoinen ja rakastava toisia ihmisiä kohtaan. Otan helposti itseeni heidän kärsimyksensä ja tuskansa. Menen helposti sisälle toisen ihmisen "nahkoihin".. eli menen vastapuolen energioihin. Se tarkoittaa kuin olisin tuo toinen ihminen. En osaa kertoa miten tuo kaikki tapahtuu, mutta ilmeisesti se johtuu siitä, että olen sydämeltäni niin rakastava.. haluaisin poistaa koko ihmiskunnan tuskan.

Herkillä ihmisillä on usein vahva yhteys intuitioon. Vaistoni varoittaa ja kertoo asioita ennen kuin tietoinen järkevä mieleni osaa niitä yhdistää mihinkään. Aistin ihmisten luotettavuuden. Siskoni oli tutustunut erääseen mieheen. Kun tapasin miehen ekan kerran, olin varma, että hän oli epäluotettava. Varoitin siskoani hänestä. Siskoni ei uskonut minua. Ei mennyt montaa kuukautta, kun mies paljastui täydelliseksi huijariksi ja valehtelijaksi. Hän oli muun muassa naimisissa ja hänellä oli lapsi, vaikka oli kertonut aivan muuta.

Tarvitsen paljon omaa rauhaa, yksinoloa ja hiljaisuutta. Sosiaalinen tarpeeni on hyvin vähäinen, vaikka olenkin avoin ja tulen helposti juttuun ihmisten kanssa. Erilaiset ärsykkeet rasittaa minua enemmän kuin niin sanottua tavallista ihmistä. Olen yksityisyrittäjä ja teen töitä mieheni kanssa. En jaksa työyhteisöjä, koska niissä on liikaa ihmisten tunne energioita.

Herkistyn erilaisista asioista. Saatan itkeä, kun katson jotain ohjelmaa. Ihmisten ongelmat, kärsimykset ja myös ilot koskettavat minua. Voin kokea valtavaa onnea jonkun toisen ihmisen onnesta. Mutta myös jonkun ihmisen koettelemus voi tuntua todella pahalta.

Tunnen elämän voimakkaasti kaikilla aisteillani. Tuntuu kuin elämä sykkisi täydellä voimalla minussa jokaisella henkäyksellä. Se on ihanaa ja upeaa. Näin vanhetessa olen oppinut yhä paremmin kääntämään herkkyyteni voimavaraksi ja vahvuudeksi. Meditaatio on myös vahvistanut yhteyttä omaan sisimpään ja omaan sisäiseen rauhaan ja voimaan.

Kaikkien elämän rajujen ja rankkojen kokemusten myötä tunnistan, että olen todellakin erityisherkkä ihminen.

Ihan yhtä huuhaata on tuo sinunkin sepustuksesi.

Herkkiä ihmisiä on aina ollut olemassa. Se, että sinä et ole, ei tarkoita että kukaan muukaan ei voisi olla.

Herkkyys eli ydinpersoona ei niin vain lähde vaan on plastisten aivojen lopputulema kokemusten, tempperamentin, luonteen yms. johdosta.

SielunMatka kirjoitti:

Nimimerkille "kasvakaa".. kyllä tää erityisherkkyys on ihan todellinen asia. On hienoa, että tämä asia on tuotu esiin ja moni on alkanut tunnistamaan itsensä siitä.

Erityisherkkyys ei tarkoita ujoa ja mielenterveysongelmaista, vaikkakin myös erityisherkkä niin kuin kuka tahansa voi olla ujo ja mielenterveysongelmainen.

Minäpä kerron, että miten erityisherkkyys ilmenee elämässäni. Aistini ovat erittäin herkät. Jos ajan polkupyörällä kesällä, haistan mansikkamaan 200 metrin päästä, haistan mullan tuoksun satojen metrien päästä. Kotonani haistan miehen suihkusaippuan portaittemme yläpäästä, kun mieheni on käynyt suihkussa ja kulkenut alakerrassa. Kun mieheni tytär on tullut kylään ja tulen lenkiltä, haistan hänen hajuvetensä 100 metrin matkalta, kun hän on ajanut ikkuna auki. Hajuaistiani on monesti ihmetelty, mutta näin se vain on.

Aistin ihmisten tunteet erittäin herkästi ja se on vain vahvistunut iän ja itsetuntemuksen myötä. Luen ihmisiä kuin avointa kirjaa. Se helpottaa vuorovaikutusta, mutta se on myös toisinaan raskasta, koska olen äärimmäisen myötätuntoinen ja rakastava toisia ihmisiä kohtaan. Otan helposti itseeni heidän kärsimyksensä ja tuskansa. Menen helposti sisälle toisen ihmisen "nahkoihin".. eli menen vastapuolen energioihin. Se tarkoittaa kuin olisin tuo toinen ihminen. En osaa kertoa miten tuo kaikki tapahtuu, mutta ilmeisesti se johtuu siitä, että olen sydämeltäni niin rakastava.. haluaisin poistaa koko ihmiskunnan tuskan.

Herkillä ihmisillä on usein vahva yhteys intuitioon. Vaistoni varoittaa ja kertoo asioita ennen kuin tietoinen järkevä mieleni osaa niitä yhdistää mihinkään. Aistin ihmisten luotettavuuden. Siskoni oli tutustunut erääseen mieheen. Kun tapasin miehen ekan kerran, olin varma, että hän oli epäluotettava. Varoitin siskoani hänestä. Siskoni ei uskonut minua. Ei mennyt montaa kuukautta, kun mies paljastui täydelliseksi huijariksi ja valehtelijaksi. Hän oli muun muassa naimisissa ja hänellä oli lapsi, vaikka oli kertonut aivan muuta.

Tarvitsen paljon omaa rauhaa, yksinoloa ja hiljaisuutta. Sosiaalinen tarpeeni on hyvin vähäinen, vaikka olenkin avoin ja tulen helposti juttuun ihmisten kanssa. Erilaiset ärsykkeet rasittaa minua enemmän kuin niin sanottua tavallista ihmistä. Olen yksityisyrittäjä ja teen töitä mieheni kanssa. En jaksa työyhteisöjä, koska niissä on liikaa ihmisten tunne energioita.

Herkistyn erilaisista asioista. Saatan itkeä, kun katson jotain ohjelmaa. Ihmisten ongelmat, kärsimykset ja myös ilot koskettavat minua. Voin kokea valtavaa onnea jonkun toisen ihmisen onnesta. Mutta myös jonkun ihmisen koettelemus voi tuntua todella pahalta.

Tunnen elämän voimakkaasti kaikilla aisteillani. Tuntuu kuin elämä sykkisi täydellä voimalla minussa jokaisella henkäyksellä. Se on ihanaa ja upeaa. Näin vanhetessa olen oppinut yhä paremmin kääntämään herkkyyteni voimavaraksi ja vahvuudeksi. Meditaatio on myös vahvistanut yhteyttä omaan sisimpään ja omaan sisäiseen rauhaan ja voimaan.

Kaikkien elämän rajujen ja rankkojen kokemusten myötä tunnistan, että olen todellakin erityisherkkä ihminen.

Lue lisää

Vanha ketju mutta mitä väliä... MInulta tuntuu samalta. Joskus ottaa ihan päähän kun ei jonku ihmisen persoonaa kestä ja joskus häiriintyy muista ihmisistä.. ei se ennen ollut tällaista pysyi raja itsen ja muiden välillä etten ottanut itseeni toista ihmistä liikaa. Siis häiriintynyt jostain liikaa. En minä osaa selittää. Sinä tiedät mitä tarkoitan. Tuskin enää tulet tähän ketjuun tätä lukemaan. Kun on vanha ketju jo.

Ei parane aliarvioida asioita joista ei ymmärrä mitään. Olen nähnyt kun riivaaja ajetaan ihmisestä. Se ei ole lasten katsottavaa.

Sehän nyt on ihan itsestäänselvää että kaikilla meillä on toisistaan toiminnaltaan eroavat hermostot. Jos joku ei tätä ymmärrä niin aika tyhmä saa olla.

Sos-foobikko89tre kirjoitti:

Sehän nyt on ihan itsestäänselvää että kaikilla meillä on toisistaan toiminnaltaan eroavat hermostot. Jos joku ei tätä ymmärrä niin aika tyhmä saa olla.

Ja se on aika selvää, että me olemme emmmän ku kävelevät aivot. Jos joku ei tätä ymmärrä, niin on aika idiootti.

Sos-foobikko89tre kirjoitti:

Sehän nyt on ihan itsestäänselvää että kaikilla meillä on toisistaan toiminnaltaan eroavat hermostot. Jos joku ei tätä ymmärrä niin aika tyhmä saa olla.

Niin, aina on tiedetty että jotkut ovat herkempiä kuin toiset. Ihmettelen mitä uutta tässä muka on...

Hermoston osuuteen mielestäni kiinnitetään lääketieteessäkin aivan liian vähän huomiota, sillä siihen kiinnitetään huomiota kenties vähiten (neurologeja lukuunottamatta), mutta silti oikeastaan yhtään mikään elintoiminto tai mielikään ei toimi ollenkaan ilman hermostoa. Se on siellä kaiken takana.

Ei se ole sairautta. Toivon, että saisimme viimein kaikki elää sellaisina kuin olemme, vailla epäilysten häivää, myös näin täällä vauraudessa länsimaisen kulttuurin keskellä. Pidetään sisimmistämme kiinni, ja muistetaan toistemme tuki ja olemassaolo.

Ja se on mielestäni pelkkä myytti, että täällä oltaisiin jotenkin rehellisempiä kuin muualla.

Joka (sosiaalisesti estynyt persoonallisuus) on siis aivan eri asia, kuin tämä "erityisherkkyys".

Erityisherkkyys on nyt muotia. Ihmisillä on tarve löytää itsensä tai läheisensä horoskoopeista tai jostain määritelmistä, joita vaan keksitään. Diagnoositkin vain keksitään yhdistämällä joitakin oireita ryppääksi ja antamalla sille oma nimi. Diagnosoinnin pointin tosin ymmärrän, mutta diagnosoinnin väärinkäyttöä en.

Näillä määritteillä tahkotaan jonkin aikaa rahaa ja sitten tulee jotakin uutta.

Rajatila, narsismi, ylikiltteys, erityisherkkyys..
Kukaan ei halua profiloitua sosiaalisesti estyneenä, mutta "erityisherkkyydessä" on ihan erilainen klangi.

Toivottavasti nykytekniikka avaa nopeasti mahdollisuuden näissä meidän kommenttien yhteydessä oman valinnan mukaan paljastaa omat kasvomme, tuohon nimimerkin yhteyteen sellainen "ikkuna" olisi ihan helppo tällätä lisäksi. Eiksois kiva nyttenkin pistää mukaan oman nikin lisäksi oma kuvasymboli joka aukeaisi ja raottuisi yhä enemmän auki sen mukaan miten keskustelu alkaa sujua, samaan aikaan voisi sulkea muut trollaavat kommentoijat yhä enemmän pois.

UusiaMahdollisuuksia kirjoitti:

Toivottavasti nykytekniikka avaa nopeasti mahdollisuuden näissä meidän kommenttien yhteydessä oman valinnan mukaan paljastaa omat kasvomme, tuohon nimimerkin yhteyteen sellainen "ikkuna" olisi ihan helppo tällätä lisäksi. Eiksois kiva nyttenkin pistää mukaan oman nikin lisäksi oma kuvasymboli joka aukeaisi ja raottuisi yhä enemmän auki sen mukaan miten keskustelu alkaa sujua, samaan aikaan voisi sulkea muut trollaavat kommentoijat yhä enemmän pois.

Lue lisää

Oma kuva voisi olla vaikka aluksi "hämärän" peitossa ja sivussa olisi mahdollisuus "terävöittää" tätä oman nimimerkin takana olevaa omaa nimeä, ja jos keskustelu sujuu hyvin ja vastapuolen kommentoija tuntuu yhä enemmän luotettavalta ihmiseltä lopputulos olisi tutustuminen vastapuoleen, ja jos taas keskustelu alkaa tökkiä voisi kommentoija lopettaa oman kuvan terävöittämisen ja painua takaisin anonyymiuteen. Tällainen liukuva anonyymiudesta itsensä selventäminen omiin oikeisiin nimien persooniin olisi todella mielenkiintoinen systeemi täällä ja poistaisi tätä netin yksinolon dilemmaa. Esimerkiksi sinun "Constella" kanssa keskustelun edetessä tuntisimme lopulta toisemme ja lopulta voisimme ihan vaikka vaihtaa puhelinnumeroja, ja oppisimme tuntemaan ihan oikeasti toisemme. Ystävyyssuhteita.

UusiaMahdollisuuksia kirjoitti:

Oma kuva voisi olla vaikka aluksi "hämärän" peitossa ja sivussa olisi mahdollisuus "terävöittää" tätä oman nimimerkin takana olevaa omaa nimeä, ja jos keskustelu sujuu hyvin ja vastapuolen kommentoija tuntuu yhä enemmän luotettavalta ihmiseltä lopputulos olisi tutustuminen vastapuoleen, ja jos taas keskustelu alkaa tökkiä voisi kommentoija lopettaa oman kuvan terävöittämisen ja painua takaisin anonyymiuteen. Tällainen liukuva anonyymiudesta itsensä selventäminen omiin oikeisiin nimien persooniin olisi todella mielenkiintoinen systeemi täällä ja poistaisi tätä netin yksinolon dilemmaa. Esimerkiksi sinun "Constella" kanssa keskustelun edetessä tuntisimme lopulta toisemme ja lopulta voisimme ihan vaikka vaihtaa puhelinnumeroja, ja oppisimme tuntemaan ihan oikeasti toisemme. Ystävyyssuhteita.

Lue lisää

Aioin kyllä laittaa profiilikuvan, mutta en varsinaisesti omaa valokuvaani. Sen sijaan aioin tehdä jotakin taiteellisempaa. Ehkä teen siitä näköiskuvan, mutta ripauksella tähtipölyn omaista fantasiaa, joka raottaa myös sielunelämääni. Tai kuvan siitä, miltä sieluni näyttäisi.

Luovuus helpottaa minulla itseilmaisua. Olen julkaissut aika harvoja valokuvia itsestäni nettiin.

Constella kirjoitti:

Aioin kyllä laittaa profiilikuvan, mutta en varsinaisesti omaa valokuvaani. Sen sijaan aioin tehdä jotakin taiteellisempaa. Ehkä teen siitä näköiskuvan, mutta ripauksella tähtipölyn omaista fantasiaa, joka raottaa myös sielunelämääni. Tai kuvan siitä, miltä sieluni näyttäisi.

Luovuus helpottaa minulla itseilmaisua. Olen julkaissut aika harvoja valokuvia itsestäni nettiin.

Lue lisää

"Aioin kyllä laittaa profiilikuvan, mutta en varsinaisesti omaa valokuvaani. Sen sijaan aioin tehdä jotakin taiteellisempaa. Ehkä teen siitä näköiskuvan, mutta ripauksella tähtipölyn omaista fantasiaa, joka raottaa myös sielunelämääni. Tai kuvan siitä, miltä sieluni näyttäisi."

Kuulostaa hyvältä, ihan samantyyppistä kuvaa olen itsellenikin ajatellut. Tuo "RytmiSaundiVäriMuoto" on minun kirjoittama kommentti. Olen itsekin hyvin taiteellinen ja elättänyt itseni melkein 30 vuotta omalla taiteellani ym. taidekäsitöilläni. Minulla on kännykkäni etusivulla ikonimainen maalaus joka ei esitä minua mutta tein sen pitkän, todella pitkän harkinnan jälkeen, olen ajatellut sellaiseksi yhden mahdollisuuden lähestyä Jumalaa, tai sen miksikä me ajattelemme Jumalan olevan, se on siis ikonimainen kuva jonkinlaisesta Jumalasta tms. Herätät kyllä kiinnostusta minussa. Onko se paha asia? En tiedä. Juuri tällaisten mieltymysten takia tuli mieleen tuo ylläoleva mahdollinen systeemi jossa voisi paljastaa itsestään tai omasta profiilistaan asteittain aina enemmän ja enemmän jos vastakeskustelija miellyttää(ja toisaalta myös mahdollisuus taas sulkea profiili jos alkaa tuntua epämiellyttävältä), minusta sellainen systeemi olisi hyvä olla täällä netissä, niin monta kertaa jää hyvät keskustelut vain keskustelun tasolle ja sen jälkeen vastakeskustelija häippäsee takaisin eetteriin, eikä koskaan palaa. Surullista. Ja valitettavaa.

Minä en pelkää yliluonnollista (uskon siihen kyllä), mutta se mikä minua pelottaa on aisoista puhuminen oman perheen kanssa, mikä on tuonut ongelmia.

Pystyn ottamaan kritiikin ja trollauksen usein tuntemattomilta, sillä he eivät oikeastaan tunne asiaa liian hyvin eivätkä tiedä mitä ajattelen, kun olen hiljainen muutenkin. Mysteerin verho lienee sekin minulle näin ollen eräänlainen puolustuskeino torjua liiat tunnelataukset heidän suunnaltaan.

Mutta perheeni tuntee minut ja koska he ovat erityisen läheisiä ja voin sanoa todellakin rakastavani heitä, kritiikki heiltä sattuu, ja paljon. Tämän olen halunnut sanoa heille jo pitkään. Ajattelen itsekin, että on hyvin ironista että vaikka haluaisin avautua heille oikein kunnolla, sen tekeminen pelottaa.

Avauduin heille kerran. Ensin sain unelmilleni hyväksynnän. Sitten heidän kelkkansa kääntyi parin minuutin sisällä täysin, ja väittivät vielä vihaisesti päälle että valehtelin kun väitin, että olisi ihanaa jos auttaisivat minua, ja että lähtisin maailmalle huitelemaan ja hylkäisin heidät.

Muistoni siitä on hyvin eläväinen. Mikään ei ole kauempana totuudesta ja itken vielä nytkin, kun ajattelen sitä. Kai se on minulle eräänlainen trauma.

Oikeastaan nytkin, kun avaudun teille, mietin että annan sydämeni teille maalitauluksi. Ilman haarniskaa.

Constella kirjoitti:

Minä en pelkää yliluonnollista (uskon siihen kyllä), mutta se mikä minua pelottaa on aisoista puhuminen oman perheen kanssa, mikä on tuonut ongelmia.

Pystyn ottamaan kritiikin ja trollauksen usein tuntemattomilta, sillä he eivät oikeastaan tunne asiaa liian hyvin eivätkä tiedä mitä ajattelen, kun olen hiljainen muutenkin. Mysteerin verho lienee sekin minulle näin ollen eräänlainen puolustuskeino torjua liiat tunnelataukset heidän suunnaltaan.

Mutta perheeni tuntee minut ja koska he ovat erityisen läheisiä ja voin sanoa todellakin rakastavani heitä, kritiikki heiltä sattuu, ja paljon. Tämän olen halunnut sanoa heille jo pitkään. Ajattelen itsekin, että on hyvin ironista että vaikka haluaisin avautua heille oikein kunnolla, sen tekeminen pelottaa.

Avauduin heille kerran. Ensin sain unelmilleni hyväksynnän. Sitten heidän kelkkansa kääntyi parin minuutin sisällä täysin, ja väittivät vielä vihaisesti päälle että valehtelin kun väitin, että olisi ihanaa jos auttaisivat minua, ja että lähtisin maailmalle huitelemaan ja hylkäisin heidät.

Muistoni siitä on hyvin eläväinen. Mikään ei ole kauempana totuudesta ja itken vielä nytkin, kun ajattelen sitä. Kai se on minulle eräänlainen trauma.

Lue lisää

"Sitten heidän kelkkansa kääntyi parin minuutin sisällä täysin, ja väittivät vielä vihaisesti päälle että valehtelin kun väitin, että olisi ihanaa jos auttaisivat minua, ja että lähtisin maailmalle huitelemaan ja hylkäisin heidät."

Tuo kuulostaa siltä että he säikähtivät, koska he pelkäsivät menettävänsä sinut. Ihan luonnollinen reaktio jos he siis eivät ole sinun ylisuojelevat vanhempasi, sehän olisi liian ylisuojelevaa. Mutta taiteen kautta näitä traumoja kannattaa käsitellä. Runoin, kirjoituksin, maalauksin, maalaten, piirtäen, jne jne. Sopii meille erityisherkille vallan mainiosti. Areenassa menee suorana muuten just leffa Sibben elämästä, pyörii siellä kuukauden ajan katsottavana. Epäilen vaan vähän Koivusalon onnistumista Sibeliuksen syvyyden kuvaajana. Mutta antaapa suomalaisten ohjaajien harjoitella vaan, joskus mekin olemme samalla tasolla kuin sveduohjaajat, Bergman, Bille August jne.

UusiaMahdollisuuksia kirjoitti:

"Sitten heidän kelkkansa kääntyi parin minuutin sisällä täysin, ja väittivät vielä vihaisesti päälle että valehtelin kun väitin, että olisi ihanaa jos auttaisivat minua, ja että lähtisin maailmalle huitelemaan ja hylkäisin heidät."

Tuo kuulostaa siltä että he säikähtivät, koska he pelkäsivät menettävänsä sinut. Ihan luonnollinen reaktio jos he siis eivät ole sinun ylisuojelevat vanhempasi, sehän olisi liian ylisuojelevaa. Mutta taiteen kautta näitä traumoja kannattaa käsitellä. Runoin, kirjoituksin, maalauksin, maalaten, piirtäen, jne jne. Sopii meille erityisherkille vallan mainiosti. Areenassa menee suorana muuten just leffa Sibben elämästä, pyörii siellä kuukauden ajan katsottavana. Epäilen vaan vähän Koivusalon onnistumista Sibeliuksen syvyyden kuvaajana. Mutta antaapa suomalaisten ohjaajien harjoitella vaan, joskus mekin olemme samalla tasolla kuin sveduohjaajat, Bergman, Bille August jne.

Lue lisää

Mutta tämä se vasta kiinnostaa, tulee NYT:
http://areena.yle.fi/1-2204435
Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa
1 h 53 minma 22.9.2014vain suorana0 katselua
(Fear and Loathing in Las Vegas, USA 1998) Hunter S. Thompsonin houreisen kirjan kunnianhimoinen filmisovitus gonzo-journalistin tripistä Las Vegasiin. O: Terry Gilliam. N: Johnny Depp, Benicio del Toro, Tobey Maguire.

Constella kirjoitti:

Oikeastaan nytkin, kun avaudun teille, mietin että annan sydämeni teille maalitauluksi. Ilman haarniskaa.

Sinun sydämesi on kaunis ja rohkea.
Tätä kehua et olisi saanut ilman että olisit asettanut sen maalitauluksi. :)

Kaikki ihmiset ovat jossain määrin herkkiä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Se on tavallinen piirre meissä kaikissa. Sen takia ei voida puheessa käyttää sanaa "herkkyys" puhuttaessa "erityisherkkyydestä", siinähän menisi kaikki ihan sekaisin.

Sana "erityisherkkyys" on vähän kömpelö kuvaamaan sitä ilmiötä, josta siinä on kyse. Toistaiseksi kuitenkin tällä termillä mennään. Se on vain sana.

Itse kyllä aistin myös tunnetiloja jne mutta en pysty ilman lääkitystä (ja senkin kanssa hankalaa) normaaliin työelämään jossa näkee paljon ihmisiä, ja yleensä niitä samoja naamoja. Se jatkuva tuntosarvet päässä olo miettien että tuokaan ei taida minusta tykätä, syrjityksi joutumisen pelko ja sitten vielä paniikkihäiriö kaiken kruununa, ei tule mitään. Olen päässyt osa-aikatyöhön jossa työympäristö ja ihmiset vaihtelee, viihdyn paljon paremmin. Joo, molemmat testit väitti että olen selvästi erityistapaus.

Kyllä minä kuitenkin ihmisten kanssa haluan olla tekemisissä. en minä halua erakoitua jonnekin. Mutta miten saisi sen rauhan olla niiden ihmisten kanssa. Tai sitä ei varmaan saakaan kun on tällainen.