Sairastan neurologista sairautta, joka vaikuttaa mielialaan ja käytökseen. Minulla on ollu paljon vaikeuksia sukulaisteni/ihmisten kanssa, esimerkiksi erilaisia väärinymmäryksiä koska en ymmärrä kaikkia sanomisia oikein, olen esimerkiksi ymmärtänyt vitsit vitt*il*ksi ja loukkaantunut niistä.
Koen että hyvin suurta osaa näissä väärinkäsityksissä näyttelee juurikin tuo sairaukseni. En yritä saada anteeksiantoa kaikkeen tämän varjolla, vain ymmärrystä. En myöskään koe että kaikki ns.vika on ollut minussa, myös sukulaisissani on vikaa mutta sitä he eivät myönnä. Olen saanut niin pitkään kuin muistan kuulla arvostelua ja kaikkea persoonaani liittyen, olin aina "tietynlainen", väärä. Osasta tekemistäni virheistä olen saanut kuulla pahasti ja jos joku toinen sukulainen tekee samat virheet hän pääsee ns.pälkähästä, ei esimerkiksi saa kuulla arvosteluja.
Aina kun olen yrittänyt selittää asiaa tai ylipäätänsä puhua sairaudestani huomaan vaikenemisen tai vähättelyn. Sukulaiseni eivät ota tosissaan koko asiaa. Olen miettinyt, hieman sarkastisesti, että pitääkö minun ottaa kopioita lääkärintodistuksesta ja lähettää niitä heille jotta uskoisivat?
Sinänsä aika loukkaavaa että pitäisi olla mustaa valkoisella jotta uskottaisiin.
Olen tällä hetkellä masentunut kaiken päälle enkä nyt tällä hetkellä jaksa avata tilannetta tämän enempää. Kysyä kuitenkin saa. Huomaan kyllä itsekkin että tekstistäni kuultaa läpi katkeruus, ehkä sitä olenkin.
Koen että hyvin suurta osaa näissä väärinkäsityksissä näyttelee juurikin tuo sairaukseni. En yritä saada anteeksiantoa kaikkeen tämän varjolla, vain ymmärrystä. En myöskään koe että kaikki ns.vika on ollut minussa, myös sukulaisissani on vikaa mutta sitä he eivät myönnä. Olen saanut niin pitkään kuin muistan kuulla arvostelua ja kaikkea persoonaani liittyen, olin aina "tietynlainen", väärä. Osasta tekemistäni virheistä olen saanut kuulla pahasti ja jos joku toinen sukulainen tekee samat virheet hän pääsee ns.pälkähästä, ei esimerkiksi saa kuulla arvosteluja.
Aina kun olen yrittänyt selittää asiaa tai ylipäätänsä puhua sairaudestani huomaan vaikenemisen tai vähättelyn. Sukulaiseni eivät ota tosissaan koko asiaa. Olen miettinyt, hieman sarkastisesti, että pitääkö minun ottaa kopioita lääkärintodistuksesta ja lähettää niitä heille jotta uskoisivat?
Sinänsä aika loukkaavaa että pitäisi olla mustaa valkoisella jotta uskottaisiin.
Olen tällä hetkellä masentunut kaiken päälle enkä nyt tällä hetkellä jaksa avata tilannetta tämän enempää. Kysyä kuitenkin saa. Huomaan kyllä itsekkin että tekstistäni kuultaa läpi katkeruus, ehkä sitä olenkin.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sukulaissuhteissa monesti lukitaan se käsitys, mikä on henkilöstä ollut usein jopa lapsesta alkaen eikä se kovin helposti muutu. Siksi en usko, että diagnoosin näyttäminen kovin paljon auttaisi asiaa, ovathan tuollaiset roolit ihan muista asioista kiinni kuin siitä millainen oikeasti olet. Joku saatetaan leimata tietynlaiseksi ilman diagnoosiakin, tarkoitan. Jos tuollaiset roolit ovat suvussa tiukassa, niin minusta on parempi ottaa etäisyyttä eikä jäädä toivomaan ymmärrystä, jota ei ehkä koskaan tule. Pääasia on, että itse tiedät sairauksistasi ja siitä, miten se vaikuttaa käytökseesi - niin kuin sinä teetkin. Jos joku on fiksu, niin hän ymmärtää sairautesi ilman lääkärin todistustakin, kun siitä kerrot, mutta toinen ei ymmärrä ja hyväksy, vaikka tekisit mitä. Minusta sinun ei kannata tavoitella sukulaistesi hyväksyntää (varsinkaan vanhoille asioille), vaan keskittyä muihin ihmissuhteisiin ja omaan elämääsi. Jätä sukulaiset ja heidän mielipiteensä omaan arvoonsa. Jos tekemäsi virheet eivät koske heitä, niin eihän sinulla ole mitään selitys- ja puolusteluvelvollisuutta heille muutenkaan omista asioistasi. Koeta terapiassa vahvistaa itsetuntemustasi niin että voit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet. "Erilaisella" on tässä muita suurempi työ, toivon, että vanhempasi ja kaverisi ymmärtävät sinua paremmin.
Yritä nousta sukulaistesi yläpuolelle ja älä välitä heidän mielipiteistä.
Ihmiset hyvin herkästi mitätöivät sellaisia asioita joita he eivät ymmärrä. Ei tarvitse miettiä toisen tilannetta.
Tilanteesi on huono ja miten voit parantaa sitä. En osaa neuvoa muuta kuin , älä ole heidän kanssa tekemisissä.
Tai sano heille että he mitätöivät sinua.
Tärkeintä nyt että keskityt terveytesi hoitoon ja oman hyvinvointisi lisäämiseen
sen sijaan että tuhlaat energiaasi sukulaisten vakuutteluun sairautesi laadusta.
Kiitos asiallisista vastauksista. Olen itsekkin ajatellut ettei minun kannattaisi esimerkiksi olla niin paljon sukulaisteni kanssa eikä kertoa heille asioitani jos/kun sitä ymmärrystä ei löydy, turhaa vain itseä satutan siinä. Mutta teidän mielipiteenne auttoivat paljon, nyt todella tajusin että on turha hakea hyväksyntää.
Minulla ei ikävä kyllä ole kavereita suuremmin enkä nykyisiltä kavereilta(kaverilta) tukea saa kun eivät usko. Niinhän se on että kun vaikeuksia tai ongelmia tulee vastaan niin niissä tilanteissa huomaat ketkä todella ovat niitä ystäviä.
Minulla on elämässä kuitenkin avopuoliso joka tukee ja uskoo, ihan yksin en siis ole.
Kiitos teille vielä!
-ap