Minkä ikäisenä ihmiset hei noin niinku yleensä pariutuu? Ne voi alottaa seurustelemaan "vakavammin" siinä pahimpien teinivuosien jäätyä taa joskus parinkympin hujakoilla, eiks niin? Mitä jos on sillon tavannut jonkun, jonka kans on aatellu viettää loppuelämänsä ja se ei sit ookaan toiminut!? Kuitenkin vuosia on menny siinä ihmetellessä ennen kun on tajunnut, ettei tää toimikaan...
Sit on lähemmäs kolmekymppinen, eikä ole mitään.. 'nothing to show for'?! Onks noi tuolla baareissa notkuvat itseni ikäiset miehet sitä nk keräilysarjaa - olenko itsekin sitä?!
Haluaisin jotain kouriintuntuvaa näyttöä siitä, että vielä tämänkin ikäisenä on mahdollista tavata joku, jonka kanssa voisi ajatella viettävänsä eläkepäiviää.
Epätoivo aina välillä valtaapi mielen...
Ulkoistahan sitä moni katsoo tuolla kaupungin yössä, eikö totta?! Itse olen tavallinen suomalaisen näköinen tyttö, en laiha, mutten lihavakaan.
Sit on lähemmäs kolmekymppinen, eikä ole mitään.. 'nothing to show for'?! Onks noi tuolla baareissa notkuvat itseni ikäiset miehet sitä nk keräilysarjaa - olenko itsekin sitä?!
Haluaisin jotain kouriintuntuvaa näyttöä siitä, että vielä tämänkin ikäisenä on mahdollista tavata joku, jonka kanssa voisi ajatella viettävänsä eläkepäiviää.
Epätoivo aina välillä valtaapi mielen...
Ulkoistahan sitä moni katsoo tuolla kaupungin yössä, eikö totta?! Itse olen tavallinen suomalaisen näköinen tyttö, en laiha, mutten lihavakaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiköhän useampi meistä täälläkin kuten baareissa ole jo "toisella" tai sitä useammallannellallanne kierroksella. Tottakai voi löytää eläkepäivien ratoksi seuraa. Enpä itse edes ajattele kuinka monellella kierroksella kukin on. Mun ikäisissä kierroksia on koneessa on varmasti takana.
En ole keräilysarjaa, vaikka ensimmäinen tusina pidempää parisuhdetta ei johtaneetkaan kuin eroon.
luovuttaa?
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus, silmälaput pois ja ulkoilemaan, sinkkumiehiä riittää joka puolella. Hymyile ja ole avoin. Siitä se alkaa
Itse olen taas vähän eri "sarjassa" eli eronnut.
Minua kiinnostaisi juuri kaltaisesi naiset,mutta
olen huomannut,että meissä eronneissa on kait jotain vikaa.Useimmilla lapsia,kuten mullakin,
joten kai lapseton sinkku niitä sit kammoaa.
Päinvastoin! Minä ainakin ajattelen, että mieluummin ikäiseni eronnut mies, jolla saattaa olla lapsia, kuin ikäiseni mies, joka ei ole koskaan elänyt parisuhteessa - eikä näin ollen tiedä ollenkaan mistä koko touhussa on kyse!
Itse olen kerran tapaillut miestä, jolla oli edellisestä liitosta yksi lapsi. Koin tilanteen siten, että mies oli äärettömän varovainen kaikessa mahdollisessa - liiankin varovainen. En olettanut, että nyt heti kotia leikkimään, kun lapsikin on valmiina, mutta en myöskään odottanut, että kaikessa pitää noudattaa äärimmäistä varovaisuutta?!
Mutta siis pointti on se, että ei, en minä ainakaan pidä miehen lapsia esteenä seurustelun aloittamiselle.
Toivoa siis on.Hienoa.Oudolta tuntui tuo
varovaisuus,mistä kerroit.Toisaalta sen
ymmärrän jos kohtaamasi mies oli yh joten
hänellä oli se ongelma,että miten selittää
lapselle asia.
Itse olen ns. "etävanhempi" joten mun tapauksessa ei ole tarvetta sotkea lapsia heti alussa juttuun mukaan.