Teräsrunko VS Alumiinirunko

alumiini voi näyttää hyvältä kauemmin, mutta alurunko rapistuu jopa terästä pahemmin ja nopeammin. alumiini ei anna käytön rasituksia anteeksi. alurunko on todella petollinen, se voi napsahtaa hajalle varoittamatta.

galvaaninen korroosio on iso ongelma myös alurungoissa ja alurungoissa sitä ei noin vain korjatakaan.

Se on neljä kesää, mitä mä ajan samalla pyörällä. Sit mä meen ja ostan uuden tilalle. On mulla varastossa 16-vuotias, alu-runkoinen Crescent-maantiepyörä. Siinä on etuhaarukkakin alumiinia. Ohjainlaakeri olis pitänyt vaihtaa, mutta kun oli hapettunut sen verran pahasti, että sitä ei avata muuta kuin että etuhaarukka ei luultavasti yhtenä kappaleena lähe rungosta erilleen. Niin oli jumissa, että auki ei lähde kuin raa'alla voimalla tai sitten ei ollenkaan. Sitten kun se etuhaarukkakin on siinä sitä alumiinia, niin se pyörähän alkoi jo silloin ekana kesänä nitisee ja natisee. Yhellä lenkillä jouduin muutaman kilsan ajaksi vesisateeseen, niin siitä alkoi etupään nitinät ja natinat. Mitä lie tyyppivikaa? Keväällä 2013 ostin uuden maantiepyörän. Siinäkin on alu-runko, mutta etuhaarukka on hiilikuitua. Ei nitise eikä natise pyörä, vaan sillä on mukava ajella. Mutta vaikka kiva onkin, niin silti mä keväällä 2017 meen ja ostan uuden pyörän. Vielä kivempaa on saada välillä uuttakin ostettua, ettei tartte samalla mennä vuoskymmeniä. Kyllästyyhän siihen vanhaan, ja sitten jos meinaa samalla pyörällä pitkäänkin ajella, niin sitten tulee se osien uusiminen eteen. Kiekkojakin alkaa mennä. Mieluummin laittaa rahansa uuteen pyörään, kuin kunnostelee sitä vanhaa. Sit sulla on siinä se vanha ja väsynyt runko.

Kaikista materiaaleista voi tehdä sekä hyviä että huonoja pyöriä. Keskimäärin alumiiniset ovat kovempia ajaa kuin teräsrunkoiset. Kuidusta voidaan tehdä sekä kovia että absorpoivia rakenteita. Joten lenkkikäyttöön ennemmin terästä kuin aumiinia.

Hiilikuitu lienee paras?

Mulla on titaanitunkoinen maastopyörä. Hinta oli 12 000e.

Hiihtäjät sanovat aina tähän materiaaliväittelyyn hotellien saunoissa, että pitää mennä Aakenustunturille ja etsiä sinne pudonneet lentokoneet, 3 kpl.

Niitten hylyistä näkee, miten teräs ja alumiini kestävät, niin törmäystä kuin ajan patinaa. Etenkin se Junkkeri 52sen läjä kertoo tuosta, Messersmittien varaosalento. Niin, ja hyvällä tuurilla näkee miten kulta kestää, siellä on vieläkin kadoksissa loota kultaharkkoja.