Olen harrastanut sitä miehen kanssa ja olen harrastanut sitä naisen kanssa. Toimin näin, koska kaipasin elämääni uusia kokemuksia ja lisää nautintoa seksin suhteen. Naiseni ei tästä tiedä, enkä aio hänelle kertoakaan. En koe asiasta oman tunnon tuskaa. Tämä ei ole minulle moraalinen kysymys. Ymmärrän kyllä, että monet tuomitsevat käytökseni. Se on ihan ok. Tämä asia ei kuitenkaan kuulu kenellekään muulle vaan se on osa minun henkilökohtaista elämääni ja kokemusmaailmani kartuttamista. Elämä on kovin lyhyt aika liialliselle asioiden järkeistämiselle. Ihminen toimii suurimmaksi osaksi alitajuisesti vaistojen varassa. Pyrin antamaan näiden vaistojen viedä minua eteen päin ilman turhaa rajoittamista. Rajani menee toisten vahingoittamisessa. Niin pitkään, kun toimintani ei vahingoita muita eikä minua itseäni, se on hyväksyttävää. Jokainen etsiköön elämäänsä mahdollisimman paljon mielekästä sisältöä. Eletään, kun vielä ehditään!
Olen harrastanut suhteen ulkopuolista seksiä
Echoes1
1753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Miksi naisesi ei ole mielestäsi sen arvoin, että saisi tietää ettei ole ainoa jonka kanssa harrastat seksuaalisia asioita? Miksi hän ei ansaitse sinusta kuulla totuutta ja päättää itse haluaako olla sellaisessa suhteessa mikä teillä todellisuudessa on?
Suhteemme on toiminut paremmin sen jälkeen, kun olen alkanut hakemaan nautintoa myös sen ulkopuolelta. En näe ainakaan tällä hetkellä syytä siihen miksi se pitäisi tuhota tai antaa sen mennä huonompaan suuntaan kertomalla asiasta.
Ja miksi sinulle tuli tarve jakaa tämä tieto täällä?
Ehkä joku voi saada noista ajatuksista jotain irti. On myös aina mielenkiintoista nähdä kuinka ihmiset reagoivat erilaisiin yleisen hyväksynnän ulkopuolella oleviin asioihin.
Vaikka toteat "Tämä asia ei kuitenkaan kuulu kenellekään muulle vaan se on osa minun henkilökohtaista elämääni ja kokemusmaailmani kartuttamista."
"Rajani menee toisten vahingoittamisessa. Niin pitkään, kun toimintani ei vahingoita muita eikä minua itseäni, se on hyväksyttävää."
Kuka määrittelee toisen vahingoittamisen rajan? Sinä itsekö?
Elämä on loppujen lopuksi hyvin subjektiivista. Pidän omaa määritelmääni vahingoittamisesta hyvänä.
Niin piti varmaan Hitlerkin. Mutta pitääköhän puolisosi?
Toivottavasti hänen määritelmänsä vahingoittamisen rajasta on vielä löysempi kuin sinulla, se olisi sinunlaisellesi aivan oikein.
"Tämä asia ei kuitenkaan kuulu kenellekään muulle vaan se on osa minun henkilökohtaista elämääni..."
Kyllä se taitaa kuitenkin sinun puolisollesi kuulua. Hänellä pitäisi olla oikeus itse päättää, että haluaako olla uskottoman ja "kokemuksia etsivän" kumppanin kanssa vai ei. Mutta eipä sinulla taida sen vertaa selkärankaa olla että kertoisit, kun noin itsekkäältä vaikutat.
Jos paljastuisi että oma aviomies puuhastelisi tuollaisia niin jättäisin HETI!
Olet kovin itsekeskeinen minun näkökulmastani. Jos kumppanini pettäisi, haluaisin hänen kertovan siitä, ihan jo tautiriskin takia, mutta myös luottamuksen. Ehkä tarvitsisit suhteen, jossa molemmat osapuolet saisivat hakea kokemuksia oman suhteen ulkopuolelta? Olisihan sinulle ok, jos kumppanisi haluaisi tehdä niin myös?
Jokatapauksessa, jokainen elää elämänsä niinkuin haluaa, mutta nyt viet vapaudenvalinnan kumppaniltasi, mikä on mielestäni tuomittavaa ja haavoittavaa, jos hän kuvittelee sinun olevan uskollinen. Miksi et päästä häntä vapaaksi?
"Tämä asia ei kuitenkaan kuulu kenellekään muulle vaan se on osa minun henkilökohtaista elämääni..."
Päätit kuitenkin sen jakaa täällä.
" Elämä on kovin lyhyt aika liialliselle asioiden järkeistämiselle. Ihminen toimii suurimmaksi osaksi alitajuisesti vaistojen varassa. Pyrin antamaan näiden vaistojen viedä minua eteen päin ilman turhaa rajoittamista."
Näet kuitenkin vaivaa salataksesi asian vaimoltasi.
Eläimet, kuten sika, toimivat vaistojensa ja viettiensä varassa. Meille ihmisille on annettu tietoisuus ja taito toimia moraalisesti oikein; tosin kuten totesit sinun moraalisi on toinen kuin suurimman osan ihmisistä; näin toimii ja selittelee aitopettäjä.
Anteeksi mitä sinä tiedät minun moraalista?
Yksinkertaista: jos ja kun asiaan liittyy muita ihmisiä, se ei ole henkilökohtaista.
Asia on monipuolinen ja vaikea, mutta jos elää toisen kanssa ja kunnioittaa häntä, arvostaa ja haluaa hyvää, olisi vähintääkin arvokasta ottaa puheeksi mitä kaipaa elämässään, mitä puuttuu ja mitä on. Olen itse tullut väärin informoiduksi vastaavan asian suhteen ja asia paljastui 2,5 v tapahtuneen jälkeen ja siitä huolimatta se ajoi suhteeni kriisiin ja todennäköisyys jatkolle on katkolla. Hyvät asiat ja yhteinen mennyt aika näyttäytyi aikaperspektiivisesti hämärältä eikä enää niin todelta kuin mitä sen piti olla. Vaikka perustelut olivat järkeviä, siitä huolimatta ihmisen emotionaalinen kognitiorakenne on muotoutunut siten, että kiinnittyminen eli rakastaminen on syvä tunneside, jonka loukkaaminen tuntuu jokaisella alueella; identiteetissä, seksuaalisuudessa, jne. Moraali on sidottu toimintaa ja toiminta nousee, rakentuu ja herättää tunteita. Kulttuurimme painottaa yksilökeskeistä hedonismia, jossa tätä toiminan yhteys hämärtyy, koska se miellettään yksityiseksi asiaksi. Näin se ei kuitenkaan ole ihmisten käytännöllisessä vuorovaikutuselmässä. Arvokas ihminen on totuuden arvoinen.
"Tämä asia ei kuitenkaan kuulu kenellekään muulle vaan se on osa minun henkilökohtaista elämääni ja kokemusmaailmani kartuttamista."
Jos kerran asia on noin niinkuin sä kirjoitit - eikä pelkkää provoamista - niin miksi sä sitten kirjoitit vuodatuksesi tälle uskottomuus -palstalle?