Maailman vanhin ongelma

Setäni asui vanhana kerrostalossa. Vastapäisessä talossa asui hänen pikkuserkkunsa. Kumpikin tiesivät toisensa. Kumpikaan ei käynyt ensimmäisenä toisella kylässä. Nyt molemmat ovat olleet pian 30 vuotta haudassa...
Minullakin on muutaman kilometrin päässä serkku. Joskus olimme yhteydessä toisiimme. Sitten joku suurempi uskonveli (L ) kärvähti pedofiliasta ja yhteydenpito loppui heti. L-positiivisilta kai kävi käsky välttää kaikkea yhteistä sisäpiirin ulkopuolisiin.

Kultturi voi olla suuri tekija kayttaytymisessa. Olen asunut lukuisia vuosia ulkomailla ja taalla ollaan avoinaisempia, voit jutella ihmisille ruokakaupassa tai hississa tai jopa kadulla bussia odotellessa. Joka bensa=asemalla ihmiset juttelevat toisilleen sen parin minuutin visiitin ajan. Suomi opettaa ihmisia olemaan sulkeutuvia ja "vastaa vasta kun sinulle puhutaan" ja se on usein se ettei kumpikaan aloita keskustelua. Mina olen siela Suomessa kaydessani puhunut aivan ventovieraille ja useimmat koulutetut ihmiset ovat hyvin avoimia ja keskustelevat. Olen saanut muutaman kerran vastaukseski "tunnetaanko me toisemme?" ja kun sanon ettei me tunneta mutta toinen osapuoli ei sitten jatka keskustelua koska ei tunne minua. Nain on myos kavereiden kanssa jos et ole pitanyt yhteytta vuosiin, minulle kavi samalla tavalla kun moikkasin vanhoja ystavia ja he katsoivat miksi nyt moikkaan kun ei ole tavattu vuosiin. Eivat ymmarra etta muutin ulkomaille ja olisi kiva muistella menneita. Jos viela ihmettelet nin muuta muihin maihin missa ihmiset on avoimempia tai ela sen suomalises kultturin kanssa jossa ei edes naapurille sanota "huomenta" ja asutaan vuosia kausia naapureita puhumatta sanaakaan saati vaikka oltaisiin oltu ystavia aikaisemmin. Kiitos kuitenkin hyvasta keskustelun aiheesta.