Pettymys esimieheen

Jo pari vuotta mielen myllerrystä esimiehen vuoksi. Alusta saakka jotenkin napit vastakkain, tunteet vaihdelleet kiukusta raivoon ja pettymyksiin, välillä hämmenykseen ja jopa hellyyttä muistuttavaan lämpöön, kokoajan ihmetellyt, miten hänellä voi ollakaan näin valtava vaikutus ajatuksiini. Pikkuhiljaa aloin tajuta olevani ihastunut, vaikka en ikimaailmassa olisi sitä halunnut. Yhä enemmän huomasin ajattelevani erimielisyyksiä uudelleen hänen kannaltaan, olevani näkevänäni jotain herkkää ja inhimillistä kummallisen kankean ja joustamattoman, sääntöfiksoituneen luonteen ja käytöksen takana. Ja ajan myötä hän todella rentoutuikin ja opin tuntemaan myös toisenlaisen puolen hänestä, hän osoittautui oikeasti mukavaksi,hauskaksi ja ehkä jopa lämpimäksi ihmiseksi. Ongelmana on että nämä tunteet ovat kiellettyjä, ja vain tuo toinen, raivostuttavan itsepäinen ja välillä käsittämättömän insinöörimäinen ja kylmä puoli hänestä kuuluu elämääni, tuo toinen lämmin puoli hänestä, kuuluu toiseen maailmaan. Luulin että pikkuhiljaa opittuamme tuntemaan toisiamme ehkä hän muuttuisi. Olen taipunut niin monta kertaa, vastoin luonnettani, tarjonnut apua hankalissa tilanteissa, joustanut ja sovitellut.Ja pettynyt, aina vaan. Olisi niin paljon helpompaa jos tämä itsepäinen ihastuminen vain päästäisi otteestaan.