Raskas suhde.

Olen tapaillut miestä vuoden,ja totean että hän tekee mitä tahtoo,minä jään yksin itkemään,niin miksi? Siksi koska olen läheisriippuvainen,hänellä on suuri valta minuun.Selvänä hän soittelee parin tunnin ,jopa tiheämmin tarkkaillen tekemisiäni,laittoi kuuntelulaitteen kotiini ,ja kaiken kukkuraksi sanoo rakastansa mua.Kännissä hän suutaa,haukkuu mua tyylitaidottomaksi,aiheutan hälle pahaa oloa .Ei kunnioita jos kutsun yksinäiseen olooni.Kesän aikana tilanne paheni juominkin taholta,tällöin hän menee minne tahtoo,ai saa kiinni .Olen menettänyt vahvuuteni hänen kanssaan,olen oikeasti pidetty ja ilinen ,vilkas.Nyt olen kuin rätti joka on kuivunut.Miten läheisriippuvuudesta pääsee eroon jotta päästäisin irti tämän kurjan suhteen? Alan jo tuntea välillä paskaksi ,hän käyttyäytyy mua alentavasti.Sattuu sydämeen,jatkuvat syyttelyt.Mun toiveita ei kuulla,jospa alan nyt tekemään oman pääni mukaan ja alan liikkua.Sitten saan olevani h,,,,a ym lehmää .Mitäpä se enempää muuttuukaan,,kuulema käytän mauttomia vaatteita ja aina samoja retkuja....koska pidän rennoista .Hän haluasi esittelykapistuksena mua esittää,mutta en ole pinnallinen,olen herkkä vapaasielu.Uskon että saan kivempaakin seuraa,kunhan saisin itsetuntoa lähtemään suhteesta,hän kontrolloi,päissäänn haukkuu ja tunnen itseni arvottomaksi,vaikka olen kaunis ja ja pidetty ihmisenä.Antakaa vähän tsemppiä miten rohkenen jättää,hän on aina kiristänyt mut jättämällä,hänen entinen vaimokin kuulema sai hermoromahduksia kun hän uhkaili jättää sen aika ajoin.Mäkin alan kohta hajota....jään ja hengitän ja suren aikani...Häne nykyään juo enemmään ja hengaa ,ennemmin kuin viettäisi aikaansa kanssani,pyynnöistä huolimatta! olen hyljätty.