Tuntuu aika raastavalta lukea kaikkien teidän juttuja täällä ja miten teidän sydän on särkyny tai ette osaa unohtaa jne...Jos tää nyt yhtään ketään auttaa niin omasta kokemuksesta voin sanoa että kyllä se joskus helpottaa.
Mulla henk.kohtaisesti on nyt puoli vuotta siitä kun pistin poikki poikaystäväni kanssa. Suhde oli lyhyt, kesti vaan noin kuukauden. Mutta siinäkin ajassa ehtii kehittyä syviä tunteita,joten sattui aika helvetisti kun poikaystäväni petti.
Ikävä on ollut aina tähän päivään asti aika hirveä. Vasta viime viikkoina olen huomannut että en ajattele tätä henkilöä enää päivittäin eikä enää satu niin paljon ajatella yhteisiä hetkiä. Osaltaan tähän on vaikuttanut se, etten ole nähnyt exääni moneen kuukauteen. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kokeilkaa tekin, vaikka vaikeaa olisikin.
Totta kai joskus vieläkin tulee hetkiä, jolloin itkettää ja on ikävä...mutta ehkä nyt tiedän, että ajan kanssa sekin helpottaa. Puoli vuotta mun elämästä mä olen hukannut tämän henkilön ikävöimiseen ja nyt mä en jaksa enää.
Tää nyt tuskin hirveästi auttoi ketään, mutta kaikille teille voin vaan sanoa, että kyllä aika parantaa haavat. Se voi olla viikko, kuukaus tai vuos, mutt kyllä joku päivä tekin huomaatte että exä ei enää kummittele ajatuksissa niin usein. Puhukaa ystäville, haukkukaa se exänne oikein kunnolla jos syytä on jne...auttaa ihan oikeesti.
Ja ennen kaikkea: kysykää itseltänne mikä saa teidät uskomaan että elämä olis parempaa exänne kanssa? Muistakaa hyvät hetket, mutta muistakaa kans ne huonot. Jostain syystähän teilläkin on poikki menny...
Tuntuu että en nyt saanut järkevästi laitettua tähän ajatuksiani..nää on vaikeita asioita..mutta hei, koettakaa kaikki jaksaa. Hyvää Joulua kaikille!
Mulla henk.kohtaisesti on nyt puoli vuotta siitä kun pistin poikki poikaystäväni kanssa. Suhde oli lyhyt, kesti vaan noin kuukauden. Mutta siinäkin ajassa ehtii kehittyä syviä tunteita,joten sattui aika helvetisti kun poikaystäväni petti.
Ikävä on ollut aina tähän päivään asti aika hirveä. Vasta viime viikkoina olen huomannut että en ajattele tätä henkilöä enää päivittäin eikä enää satu niin paljon ajatella yhteisiä hetkiä. Osaltaan tähän on vaikuttanut se, etten ole nähnyt exääni moneen kuukauteen. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kokeilkaa tekin, vaikka vaikeaa olisikin.
Totta kai joskus vieläkin tulee hetkiä, jolloin itkettää ja on ikävä...mutta ehkä nyt tiedän, että ajan kanssa sekin helpottaa. Puoli vuotta mun elämästä mä olen hukannut tämän henkilön ikävöimiseen ja nyt mä en jaksa enää.
Tää nyt tuskin hirveästi auttoi ketään, mutta kaikille teille voin vaan sanoa, että kyllä aika parantaa haavat. Se voi olla viikko, kuukaus tai vuos, mutt kyllä joku päivä tekin huomaatte että exä ei enää kummittele ajatuksissa niin usein. Puhukaa ystäville, haukkukaa se exänne oikein kunnolla jos syytä on jne...auttaa ihan oikeesti.
Ja ennen kaikkea: kysykää itseltänne mikä saa teidät uskomaan että elämä olis parempaa exänne kanssa? Muistakaa hyvät hetket, mutta muistakaa kans ne huonot. Jostain syystähän teilläkin on poikki menny...
Tuntuu että en nyt saanut järkevästi laitettua tähän ajatuksiani..nää on vaikeita asioita..mutta hei, koettakaa kaikki jaksaa. Hyvää Joulua kaikille!
Vastaukset 2
Vanhimmat
oletkin anoa joka on yrittäny minua lohduttaa. On raskasta kun rakas petti ja jätti ja ei ole ketään ystävää tai sukulaista kenelle puhua.
Noinhan se menee, puoli vuotta on se aika, jonka jälkeen ei pitäisi enää tuntua pahalta.
Vielä paremmin irti pääsee löytäessään toisen ihmisen, jolle näyttää rakkauttaan.