Hyi miten inhottava naisia halveksiva tuo Arttu Wiskarin kappale :(
Saanko rinnoistasi tilkan kahvimaitoa ...
espressowuman
40228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Oikeasti vihaan sitä kappaletta. Siinä on niin typerät sanat kertakaikkiaan, että okasat pois. Eikä ollut ensimmäinen kerta ja usein antaa ymmärtää olevansa kovakin naistenmies sanoituksissaan. Eipä uskoisi.
Voi lihavakin olla kova nussimaan.
Jos ette ole huomanneet, niin ko. kappale on kauttaaltaan melkoisen kieli poskessa tehty, tietoisesti epäromanttinen: "Pyysit romantiikkaa, sanoin 'Oota' — laitoin soimaan Kaija Koota". Biisiä voisi jopa pitää hienovaraisena vittuiluna juuri sille tuulipukukansalle ja WT-väelle, joka artistin elämänläheisiä kertomuksia eniten fanittaa.
Minulle suurin pettymys Arttu Wiskarissa oli se, kun minulle selvisi, että hän ei juurikaan kirjoita itse kappaleitaan. "Kahvimaito" on monen muun hitin lailla sekä sävelletään että sanoiltaan miehen nimeltä Janne Rintala käsialaa. Vähän huokailutti myös se, että samainen Rintala teki opinnäytetyön Wiskarin imagosta ja sen rakentamisesta jo ennen kuin artistilla oli edes levytyssopimusta. Toisin sanoen Arttu Wiskarikin on konstruktio ja tuote: tavallinen ja maanläheinen kenties, mutta tietoisesti juuri sellaiseksi rakennettu.
Oletko koskaan kaupitellut sävellyksiäsi levy-yhtiöille?
En ole. Tekeleideni kaupallisen potentiaalin puuttumiselle riittävän vahva indikaattori on se, etteivät ne kiinnosta ketään ilmaiseksikaan.
Jos nyt yhtäkkiä vastoin kaikkia todennäköisyyksiä muodostuisinkin ilmiöksi, jolle olisi jonkinlaista kysyntää, sittenkin siinä olisi vähän ongelmia. Olen ehtinyt jo julistaa epäkaupallisia periaatteitani (joita on kysynnän puutteen vuoksi ollutkin helppo julistaa!) niin pitkään, etten enää voisi uskottavasti myydä itseäni. Ja ehkä myös muutamat ilkeimmät biisit olisi kannattanut jättää tekemättä, jos olisi tähdännyt markkinoille: kun on ensin tietoisesti täyttänyt kaappinsa luurangoilla, kaapin muutakaan sisältöä ei oikein voi enää ryhtyä kaupittelemaan.
Lähinnä tarkoitin, että oletko koskaan yrittänyt säveltää biisejä (siis vain säveltää), jotka myisit levy-yhtiölle, joka sitten nauhoittaisi ja laulattaisi ne jollain toisella artistilla, kuten kuvio menee tuossa Rintalan ja Wiskarin tapauksessa.
En sitäkään. Eivät sävellykseni ole niin hyviä, että ne erottuisivat mitenkään tarjonnasta. Tarttuvuus ja mieleenpainuvuus eivät ole sävellysteni vahvuuksia, ja kaupallinen musiikkimaailma ensisijaisesti hakee potentiaalisia hittejä.
Et siis ole edes yrittänyt. On siinä kanssa saamaton kaveri.
Periaatteeni on, että tekemisteni täytyy olla riittävän hyviä löytääkseen yleisönsä sellaisenaan ilman markkinointia, minkä seurauksena niistä kaupallisessa mielessä kiinnostuneet saavat lähestyä minua, mikäli kiinnostusta on. Selvästikään tasoni ei riitä tähän, mutta hyväksyn tilanteen.
Itsensä väkisin tuputtaminen esille ei yleisesti ottaen koskaan ole erityisen kaunista katsottavaa. Edelleenkin: kysynnän on oltava ensin, vasta sitten aletaan tarjota.
Se mitä kerran kuuntelin sitä sun yhtä linkkiä, niin ongelmasi oli se uskomaton apaattisuus, mitä niistä teksteistä välittyi. Josko vähän positiivisempaa meininkiä saisi pyytää.
Tulee elävästi mieleen eräs toinen periaatteen mies. Molemmilla terveys ja kunnia visusti tallella.
Vaadit, että ihmiset kiinnostuvat sinusta paitsi säveltäjänä myös sanoittajana, sovittajana, soittajana ja vokalistina. Jos jokin tuossa paketissa ei natsaa, se on sitten siinä.
Musiikin parissa voi työskennellä muutenkin kuin vain lavalla kitaraa rämpyttäen. Angry_birdiltä ei ehkä saa silloin kännisiä lentosuukkoja, mutta on siinäkin oma täyttymyksensä, jos oma sävellys löytyy ihan oikealta levyltä -- vaikka sitten jonkun toisen artistin tulkitsemana.
Rintala on bändin perustajajäsen...
Mitä oikein yrität sanoa? Syntyikö se jossain levy-yhtiön koeputkilapsihautomossa, jossa kasvatetaan biisinikkarit ja muilla ei ole mitään mahdollisuuksia?
En vaadi mitään. Minulle on vain mainetta ja menestystä tärkeämpää se, että saan toteuttaa itse omia visioitani sataprosenttisesti, vaikka niin tekemällä lopputulos ei teknisesti olisikaan paras mahdollinen eikä saisi ihmisiä kiinnostumaan. (Enkä nyt usko, että heikot osa-alueet vievät pohjan vahvoilta: jos kappaleet olisivat tarpeeksi hyviä, ne kyllä huomattaisiin vaikka kurkkulaulannalla esitettyinä ja epävireisellä ukulelellä säestettyinä. Jos asia olisi kuten väität, esimerkiksi Juicen ei olisi pitänyt ensinkään menestyä, sillä hänhän lauloi paljon huonosti – vaikkakin katu-uskottavalla tavalla – ja alkuaikoina soitti myös bassoa vielä huonommin.)
Harry Chapin lauloi hienossa kappaleessaan "Mr. Tanner" miehestä, jolle "music was his life, it was not his livelihood". Tuo kuvaa hyvin myös omaa suhtautumistani tekemiseeni.
https://www.youtube.com/watch?v=yoryhJLz8vI
Teet siis vain musiikkia ilman pienintäkään halua kehittyä siinä paremmaksi ja ensimmäisen vastoinkäymisen tultua käperryt lopullisesti kuoreesi kuin pieni vauva?
Mut hyvä rytmi.
Tuo kappale on niin hirveä, että se on jo melkein hyvä. Siis melkein, vaihdan aina kanavaa kun se alkaa soimaan radioissa.
Täällä kans samat, eli vihaan kyseistä artistia, hänen tuotantoaan, ulkonäköään, tapaansa puhua, ihan kaikkea. Vaihdan aina kanavaa töissäkin..En vaan siedä sitä hoopoa.
Tämä kyseinen kappale on lähinnä ainoa järkevä tekele häneltä..
Kukahan lie sen kirjoittanut, kun on täysin toisenlainen Leevi and the leavings tyyppinen rallatus.
Siis tämä:
https://www.youtube.com/watch?v=wBYiTrANTBQ
Tuosta pidän :) Muuten tuo Viskari ei oikein uppoa.
Toi ei ole vain "Leavings-tyyppinen" vaan pastissi/plagiaatti ainakin kappaleista "Elina mitä mä teen" ja "Koko talvi kesämökillä".
aamuisen appelsiinimehun voi vaihtaa pillumehuksi ja toisinaan verigreippimehun..
Tuon vitsin ymmärtää vaan jos on äiti ja para_aikaa imetät mukulaa, muutenkin lehmä olo, tuo semmoinen heitto minkä mies voi vitsillä heittää.
Vastaan sitaatilla:
"Niin kauan kuin löytyy yksikin muumio, joka vonkuu, ettei tällaisia lauluja saa tehdä, tiedän olevani oikeilla jäljillä."
Eikä ole ihan tuore lainaus.
Arttu Wiskarihan ei ole tehnyt yhtään laulamaansa kappaletta! Voi fukkkkki sentäs!!
Laulaja on laulaja. En minä ainakaan oleta kenenkään laulajan tehneen yhtäkään kappaletta. Jotkut toki ovat, mutta mitä siitä...
Minulla taas tulee aina mieleen että laulaja tekee aina omat biisinsä ja jos ei tee niin huhuuhuhuhu mikä meisinki!!
Sitä porukkaa kutsutaan laulaja-lauluntekijöiksi.
Tämä kappalehan on kyllä ihan hyvä pilailu ja irvailu baaripanosuhteista ja miesten supliikista... eli ainoa mitä keksitään sanoa naiselle on kun nainen on jo porttigongissa menossa että saisinko puristaa rinnoistasi maitoa ... ihan jees kappale!
Rintamaidon tuhlaaminen kahviin on irvokasta, mutta noin muuten on kiva, että myös yh:ista tehdään lauluja. Monipuolisuutta.
Samoin rintamaito on turhan rasvaista kahvimaidoksi (4,6 %). Vain poronmaidossa rasvaprosentti on korkeampi, yli 5 %. Omasta päästäni oivalsin, että sanoittajan tarkoitus lienee pyytää rykimään (kiimaan), että saadaan rasvaprosenttia alemmaksi lähemmäksi naudan- ja kutunmaitoa.
Sen sijaan seksissä rintojen imeminen tuo hauskan tunteen. Äidin pikkupoika-kappale tulee aina mieleen, kun mies imee rintaani.
Onneksi en kuuntele radiota.
En lue Tiedonantajaa (vaikka ehkä pitäisi), mutta etsiskellessäni "Sirpa"-kappaleen tekijätietoja (säv., san., sov. Rintala) törmäsin tähän tekstiin.
http://www.tiedonantaja.fi/2014-28-10/syksyn-surkein-laulu
Kirjoittaja Niko Peltonen – sama joka taannoin julkesi kritisoida Cheekiä – on löytänyt "Sirpasta" samaa huono-osaisille naureskelua ja syyllistämistä elämänvalinnoistaan, josta häivähdystä itse olin näkevinäni "Kahvimaidossa". En kuitenkaan usko tuon asenteen olevan mitenkään tietoista tai tahallista vaan enemmänkin seurausta siitä, että laulun kirjoittaja (jona Peltonen pitää itse Wiskaria) ei itse kuulu siihen ihmisryhmään, jonka elämästä laulut kertovat. Vaatii poikkeuksellisia kykyjä tehdä osattomuudesta uskottavia lauluja asettumatta holhoavasti aiheensa yläpuolelle, jos ei itse ole kokenut sitä.
Eikä minusta Wiskari ole keskiluokkainen artisti muuten kuin ehkä menestyksen myötä nousseelta tulotasoltaan. Ehkä kappaleet pauhaavat taustalla radiossa keskiluokan(kin) kodeissa ja työpaikoilla, mutta laulujen aiheet tai niiden populistinen käsittelytapa eivät käsittääkseni hirveästi vetoa keskiluokkaan.
Enemmänkin näyttää, että Artun lauluja kuuntelevat eniten juuri nämä sorateiden sankarit ja sottaisissa läävissään nopeasta sikiämisestä haaveilevat rintamaidonpuristajat, jotka eivät huomaa heihin kohdistuvaa pilkkaa – tai yksinkertaisesti ovat tottuneet siihen. Kun kaikki muutkin tahot korostavat, miten köyhyys ja surkeus on aina oma syy, ei kai se enää lauluissakaan herätä huomiota.
Cheek on hyvä. Kritiikkiä tulee ja johtunee paljolti muusta kuin Cheekin tasokkaasta artistin urasta.
Minun on vaikea uskoa, että Sirpan ja Kahvimaidon kirjoittaja ei olisi Göstaansa kuunnellut ja jopa tavoittelisi ihan samaa. Jostain ihmeen syystä Wiskarin suhteen nyt vain oletetaan, että tekijän jotenkin kuuluisi allekirjoittaa ja seistä henkilökohtaisesti sanojen takana. Muistaakseni Leevi & L:n aikana kaikki "itkisitkö onnesta", "sopivasti lihavat" ynnä muut sai sentään soida radiossakin, ilman että porukka niistä mieltään pahoitti. On vaikea tehdä tekstiä, jolle voi itkeä ja nauraa samaan aikaan.
Löytyisiköhän palstalta keneltään innostusta ja asiantuntemusta laatia tiivistelmä aiheesta "fetissien yleismaailmallinen ranking sekä soveltuvuus / hyväksyttävyys laulunaiheeksi"?
"Anna rinnoistasi tilkka kahvimaitoa." "Takki auki, täältä tulee hauki...." Voi mooses noita sanaseppoja!
Ihan hirvittää, päätä sirvittää,
sanojen kauheus, ilman lauheus
No kuunnelkaapa naiset joskus naisten tekemiä "parisuhdebiisejä" miehistä, miten niissä uhataan katkaista keskaria tai muuten inhotaan miehiä. Kyllä on miesten kunnioitus kaukana. Ootteko edes huomanneet vai ootteko pitäneet aivan normaalina?
Jos "keskarin katkaisulla" viitataan Chisun kappaleeseen "Kohtalon oma", niin siinä mutiloinnin kohteena ei kylläkään ole mies vaan kertojan kohtalo. Jos kappaleen vertauskuva halutaan kääntää palstakielelle, niin kertojahahmo on kyllästynyt siihen, miten "kaikki vain tapahtuu", ja päättää ottaa (rakkaus)elämänsä omiin ohjaksiinsa. Kuitenkin lopussa hän päättää säästää kohtalon pikkurillin, koska pitäähän kohtalolle ja ihanalle kaiken-vain-tapahtumiselle vielä jättää jokin mahdollisuus...
Sen sijaan PMMP:n kehityskaari hieman harmittaa. "Rusketusraidat" oli sellaista positiivisen anarkistista naisenergiaa, josta ei voinut olla pitämättä. (Viime aikoina lähimmäksi samaa on yltänyt SOFA-duo kappaleellaan "Tyttörukka".) Tuo tyyli kuitenkin loppui välittömästi tuohon debyyttisinkkuun, ja tilalle tulivat vuosituhannen synkeimmät kotimaiset pop-kappaleet ja "jos lyöt vielä kerran niin minä tapan sut" -feminismi.