Erosta on nyt 1.5vuotta, elämä edelleen tuntuu oudolta ja vieraalta...merkityksettömältä. Erosta itsessään olen päässyt henkisesti yli, mutta tämä tyhjyyden tunne..en merkitse kellekkään mitään on ihan järkyttävä.
On minulla toki lapsi joka mulla vuoroviikoin, mutta silloin kun ei ole minulla niin olo on hyvin turha, hyödytön. Koti ei tunnu kodilta. Elämässäni ei käytännössä ole vikaa, ja en koe että olisin masentunut kuitenkaan.
Uudelle ihmiselle ja suhteelle olisin jo pikkuhiljaa valmis (luullakseni), kaipaan miehen vierelle ja toivoisin niin kovasti jo kohtaavani semmoisen ihmisen jonka tiedän tarvitsevani ja ansaitsevani... Miehiä kyllä olisi mistä ottaa jos vain kelpuuttaisin mutta pienen paikkakunnan tarjonta surkeaa (juoppoja, peräkammarinpoikia, väkivaltaisia, varattuja). Deittipalstoilla olen, välimatkat jokapaikkaan ovat pitkät :(
Eron jälkeinen elämä...
15
109
Vastaukset
- Orpo_olo
Samoja tuntemuksia täälläkin. Erosta kohta vuosi ja itse suhdetta en kaipaa, mutta välillä vaan kaipaa ihan hirveästi sitä omaa ihmistä. Ei kavereista tai sukulaisita saa sellaista täytettä elämään mitä kaipaisin. Olisi ihana kun vierellä olisi ihminen jonka kanssa suunnitella tulevaisuutta. Kesäloma oli yllättävän masentava kokemus. En ajatellut että minulle tulee näin voimakkaita alakuloisuuden tunteita. Onneksi huomenna pääsee töihin. Välillä jopa tuntuu että kaipaisin exää vaikka en usko että todellisuudessa näin on, olen vaan kokenut oloni niin yksinäiseksi. Pahaa oloani lisää se että exällä on jo uusi ja he asuvat yhdessä. Exän ei siis tarvitse tuntea oloaan yksinäiseksi.
Uudesta miehestä minäkin haaveilen, mutta en oikein tiedä mitä asian eteen tekisin... - unelmaahap
Helpompaa olisi että tietäis mistä tämä olo johtuu? osaisi sitä käsitellä ja jäsentää paremmin. Oloni voisi hyvin kuvata että niinkuin ilma olisi jotenkin "seisahtunut", jotakin odottaa tapahtuvaksi mutta mitään ei tapahdu..ja se on tosi turhauttavaa. Odottaa että se jokin ja joku kävelee vastaan ja antaisi elämälle taas sisältöä ja rakkautta.
Älkää ymmärtäkö väärin, lapseni on elämäni sisältö. Mutta sillä viikolla kun on isällään ja kerkeän "kuuntelemaan" itseäni, niin nämä olotilat hiipii.- 788990
Minulla on aivan samat tuntemukset kuin aloittajalla. Erosta kaksi vuotta. Viime talvena menin lääkäriin tämän väsymyksen ja välinpitämättömyyden vuoksi. Minulla todetiin vaikea masennus. En koe mielihyvää mistään, teen asioita kuin kone. Koen elämäni turhaksi vaikka moni palikka onkin kohdallaan.
Vaikka kuntoutan nyt mieltäni, niin päivittäin nousee esiin tunne, että elämällä ei ole merkitystä, kun ei ole aikuista ihmistä jonka kanssa se jakaa. Olisikohan aloittajankin kohdalla kyse masennuksesta? - unelmahap
En koe että olisin masentunut. Saanko kysyä mistä väsymys ja välinpitämättömyys johtuu? Mistä ne juurensa juontaa?
- 788990
Olin aivan uupunut erosta, siihen liittyneestä pettämisestä ja taloudellisesta huijaamisesta, töistä tapahtuneesta muutoksesta, onnettomuudesta kuntoutumisesta, läheisen kuolemasta ja toisen vanhempani sairastumisesta. Hoin itselleni päivästä toiseen että jaksa, jaksa... mutta elämä ei yksinkertaissti maistunut miltään. Ajattelin usein että jos jäisin auton alle niin sillä ei olisi mitään väliä, ei minulle tai kenellekkään muulle. Eipä tarvitsisi jaksaa enää mitään. Muutkin huomasivat että en ollut oikein läsnä, vaikka teinkin kovasti töitä ja harrastin aktiivisesti asioita. Unentarpeeni oli noin 10 tuntia yössä. Päivällä nukahtelin jos istuin mukavaan tuoliin. Ajattelin että mulla on joku fyysinen sairaus, kilpirauhasen vajaatoiminta ehkä. Otettiin kaikkia testejä mutta syytä väsymykseen ja välinpitämättömyyteen ei löytynyt. Sitten lääkäri kysyi onko elämässäni tapahtunut jotain. Aloin itkeä ja kerroin kaiken mitä oli viimeisen 3 vuoden aikana tapahtunut.
Olen luullut että masentunut ihminen ei saa mitään aikaan. Minä saan kyllä itseni piiskattua hoitamaan velvollisuudet ihan hyvin, mutta en koe mielihyvää mistään. En tunne mitään: iloa, surua, häpeää, myötätuntoa, rakkautta... en mitään.
- mieitäsuomi
Anteeksi vaan ei ne kaikki ole pienessäkylän pahasessa ole juoppoja,peräkammarin poikia tuskin tällä vuosisadalla ja kaupunkialueen varatut/avoliitossa asuvat esittävät sinkkuutaan treffipalstoilla....
- unelmap
Kaikki varmasti ymmärsi mitä tarkoitin alunperin. Pysytään aiheessa
- lopussa
elämä tuntuu tyhjältä täälläkin.. erosta kohta 2 vuotta ja lapset ainoa sisällön lähde toki työn lisäksi...mutta kuin kone teen...lasten kanssa nautin kyllä ja tunnen kuinka heitä rakastan....mutta molemmilla haastava ikä, uhmaa jne...ja olen aika puhki sen suhteen... eksääni en kaipaa, mutta asioiden jakamista kylläkin aikuisen kanssa, vanhemmuuden. lapset ovat tärkeintä mulle, eikä kovin moni mies ole valmis näkemään itseään vasta kolmosena...toki ymmärrettävääkin.. itse en jaksa ottaa enää edes kontaktia miehiin, olkoot...
- pikkuvinkki
Pikku vinkki tulevaisuutta varten: perheessä ei kukaan ole paremmalla sijalla kuin toinen vaan kaikki on yhtä tärkeitä. Kenenkään ei tarvitse olla ykkönen, kakkonen eikä kolmonen vaan kaikki yhtä tärkeitä.
- unelmaapaha
Mukava kun on muitakin :) mutta että onko tämä normaalia vai hälytysmerkki jostain?
- kokemuksellakin
Kyllä tuo on ihan normaalia. Sinun elämä on mullistunut ja olet niin sanotussa risteyksessä. Siksi sinulla tuntuu että aika on pysähtyny ja mikään ei tunnu miltään. Sinun täytyy olla itsellesi armelias. Anna itsellesi mahdollisuus aloittaa uusi elämä.
Kokeile. Mieti ensin mitä sinä haluat elämältä. Mitä sinulta on jäänyt kokematta sellaista jonka olisit halunnut kokea, tehdä ennen kuin perustit perheen. Nyt sinulla on siihen mahdollisuus. Keskity elämään ja sen mukaviin puoliin. (en tarkota kapakkajuoksuja) Uskon että jos on tarkoitus niin kyllä elämä sen kumppanin tuo tullessaan.
Muista että elämä sellaisenaan on jo suuri lahja. Ja jos olet terve ihminen niin tartu kaksin käsin elämään ja nauti kaikesta kauniista jota sinun elämässä varmasti on.
Mutta jos tuostakaan ei ole hyötyä niin ota yhteyttä terveyskeskukseen ja kysy josko he kertovat vertaisryhmistä joihin voit meenä. Jos et muuta saa sieltä ryhmästä, niin ainakin sen että kyllä sulla sittenkin on asiat hyvin. - apunelma
Olipa ihana vastaus, kiitos.. ja se selkeästi puhutteli ja osui ja upposi koska sai kyyneleet silmiini. Kommenttisi rauhoittaa mieltäni koska olen ollut ehkä epäileväinen tuon asian suhteen..
- pakoonko
Onnea teille elämään, itselläni on erosta jo 7 vuotta ja en halua enää edes kotoani mihinkään lähteä.
Töissä kyllä käyn ja olenhan joskus jonkun tavannutkin, mutta ovat osoittautuneet naimisissa oleviksi, väkivaltaisiksi, pelureiksi yms.
Olen jo 50v. ja voisin vaikka lähteäkkin yläilmoihin. - Entinenelämä
Tuttuja tuntemuksia. Viikonloppuisin on yksin yksinäistä ja tyhjää. Kaipaan yhteisiä lenkkejä ja hetkiä puolisoni kanssa. Helpottaa, kun tapaa ystäviä ja tuttavia. Syksyn tullen aloitan harrastukset työväenopistossa. Liikkuminen helpottaa ja antaa mukavia fiiliksiä. Osta hyvät lenkkikengät ja tee kävely- tai juoksulenkkejä. Hae kirjastosta kirjoja. Jossakin vaiheessa lukeminenkin alkaa kiinnostaa.
- JuuriEronnutMies
Itsellä erosta vasta viikko ja voi perhana että tämä tekee kipiää. Olen siis mies ja asuin ensimmäistä kertaa yhdessä naisen kanssa. Herään aina öisin välillä siihen että "luulen" että toinen nukkuu vielä vierellä, löytyy hiuksenpätkiä, tuoksuja...kaikkea mitkä sekoittaa pään.
Pahinta ei ole se ettei ole ketään fyysisesti läsnä. Kestän hyvin fyysistä eroa, mutta henkinen ero...nyt minulla ei ole enää ketään kenelle voin jutella päivän asioista. Kenen kanssa nauraa, kenen kanssa katsoa sarjoja (okei, menee fyysisyyden puolelle), ei ole ketään kenen juttuja voin kuunnella (väitti kyllä etten kuuntele koskaan...), kaipaan todellakin enemmän sitä vuorovaikutusta kuin halailua yms. läheisyyttä.
Olen 31v mies, minut on jätetty 6 kertaa. Ehkä syynä on se että aina tutustun itseäni paljon nuorempiin naisiin. Itse kun en niin iästä välitä, mutta tämäkin taisi kaatua suureen ikäeroon, nainen 10v. minua nuorempi. Halusi varmasti vielä nähdä maailmaa ei ollut sittenkään valmis asettumaan parisuhteeseen.
Meinaan tämä nainen oli aivan mahtava kokki, teki todella hyvää ruokaa. Oli siisti käytöksinen, siisti muutenkin (ulkoisesti), hoisi kotia kun minä en ehtinyt, oli samanlainen huumorintaju, hyväksyi sen että pelaan videopelejä toisinaan (tämä on niiin monelle naiselle aivan tajuttoman suuri turn-off), jos jokin huono asia pitää sanoa niin musiikkimaku ei oikein kolahtanut ja leffamaku oli vähän ehkä liian taiteellisuuteen suuntautunut. Mutta muuten kaikinpuolin täydellinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel103010- 1172184
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431594- 2601408
- 731057
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47921Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77890- 55884
- 44805
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93746