Onko laihdutus oikeasti niin monimutkaista?

Toistan vielä etten yritän kumota mitään yleisiä consensuksia tai dissata kenenkään tapaa toimia. Ylläolevat ovat vain mietteitä ja toivon ettei kukaan reagoi niihin tarpeettomalla vakavuudella. Jokainen tietenkin laihtuu sillä tavoin mikä hänelle itselleen sopii. Ja hyvä niin. Itseä vain turhauttaa kun laihduttaakseen ihmisen on anteeksiantamattomalla pieteetillä ruvettava noudattamaan erilaisia arvoja, aikoja ja toimintatapoja. Haluaisin kuulla nimenomaan niistä yksinkertaisista tavoista laihtua. Koska haluaisin edelleen kuvitella, että laihdutus on yksinkertainen operaatio. Henkisesti se voi olla kovinkin haastavaa mutta sitä en lähde aprikoimaan. Ihmisten mielenlujuudet vaihtelevat olemattomasta taipumattomaan.

Nälän tunteen kokeminen ei johdu aineenvaihdunnasta sinänsä. Jos ihminen tulee nälkäisenä ärtyisäksi, kyse on enemmänkin verensokeriin ja sen tasoihin liittyvä juttu. Ja silloin ruokaa on saatava, koska muuten yksinkertaisesti tulee huono olo. Normaali ihminen erottaa oikean nälän ja mieliteot (syömisen halun) toisistaan. Se, että milloin nälkä tulee riippuu monesta asiasta, esim. edellisen aterian koosta, aktiivisuudesta sekä siitä mitä syö.
Itse syön 4-5 ateriaa päivässä ja ateriat ovat käytännössä kaikki keskenään samankokoisia energiamäärältään. Aluksi söin kellon kanssa, nykyään näläntunne ohjailee syömistä ja syön päivittäin suurin piirtein samoihin aikoihin. Pystyn kyllä kestämään tarvittaessa nälkää pitempään, mutta normaalina työpäivänä tätä ei tarvitse tehdä, lounaan syön samoihin aikoihin joka päivä ja siinä samalla tulee tauko. Jos nälkää pitää kestää useampi tunti, tulee heikotus koska verensokeri laskee yksinkertaisesti liian alas.
Säästöliekki-kysymys on kaluttu täällä jo aika moneen kertaan. 1500kcal on (kuulemma) suurin piirtein raja, jolla on mahdollisuus saada ruuasta tarpeeksi ravinteita. Ravinteita tarvitaan siihen, että rasvaa palaa ja ihminen laihtuu (hormonitoiminta tukee rasvan palamista). Itselle tuo oli liian vähän ja laihduin paremmin kun LISÄSIN syömistä. Ei se kroppa missään tapauksessa pyhästä hengestä käy, mutta liian vähän energiaa (ja ravinteita) aiheuttaa esimerkiksi väsymystä, mikä automaattisesti vähentää energiankulutusta, koska ei jaksa tehdä mitään tai tehot laskee esim. liikunnasta (ja palautuminen hidastuu). Ihminen käy ns. hitaalla. Kun mennään oikeasti alhaisille kaloreille (kuten siellä keskitysleirillä), saadaan aikaan lihaskatoa, luukatoa, hedelmällisyysongelmia, libidon laskua etc, mutta toki se rasvakin palaa.
Laihdutus on yksinkertainen operaatio MIKÄLI olet terve. Jos ihmisellä on ongelmia stressin kanssa (kortisoli), kilpirauhasen kanssa tai insuliiniresistenssi, laihduttaminen vaatii jo vähän muutakin kuin kalorien laskentaa. Itse luulen, että suurin lahtumisen este liian prosessoidun ja hiilihydraattipitoisin ruokavalion lisäksi on stressi.

Mahtavaa! Kiitos kattavasta vastauksesta. Joskus kun jotkut asiat turhauttavat, sitä voi alkaa ajatella varsin mustavalkoisesti.

Voisin kiinnittää kaverini tapauksessa huomioni hänen syömäänsä ravintoon. Omaakin ruokavaliota voisi varmasti aina rukata parempaan suuntaan. Tärkeintä on varmaan tuo oman kehon kuunteleminen ja sen toiminnan tervemielinen tarkkailu.

1. Minä ainakin ehdin syödä 5 ateriaa päivässä, mutta on huomattava että näistä kaksi on välipaloja, joihin menee max 15 minuuttia. Mielestäni aterioiden määrä ei ole mitenkään oleellista, vaan se, että ei pääse syntymään sudennälkää niiden välillä. Tällöin nimittäin helposti syö liikaa kaloreita per ateria. Jos pitempi ruokaväli ei haittaa, niin ei ole mikään pakko syödä useammin kuin haluaa.

2. Ihan totta. Se, miten pian ja miten vahvana nälkä tulee, on myös tottumuskysymys.

3. Mielestäni säästöliekkiä liioitellaan, mutta itse ilmiö on todellinen. Termi on toisaalta harhaanjohtava. Nimittäin ihmiskeho käyttää saamansa kalorit sitä tehokkaammin hyväksi, mitä vähemmän niitä saa. Esimerkiksi todella lihavilla suursyömäreillä kaikki kalorit eivät edes imeydy, koska kroppa ei niitä mielestään tarvitse. Sen sijaan vaikkapa 1000 kcal päiväsaannilla kaikki energianhippusetkin imeytyvät, koska kroppa ajattelee nälkäkuoleman uhkaavan. Kaloreiden vähentäminen on siis vähenevän hyödyn yhtälö. Joka tapauksessa ne, jotka väittävät etteivät muka laihdu alle 1000 kcal päivässä, joko valehtelevat tai ovat jo valmiiksi erittäin hoikkia. Alle 1500 kcal ei kannata keskikokoisen ihmisen (n. 70 kg, 175 cm) mennä, sillä muuten jaksaminen ja jopa aivojen toiminta voi tahmata ikävästi. Itse huomasin, että lisätessäni kaloreita hieman alta 1500:sta noin 1800:aan laihtuminen vauhdittui heti, mikä oli yhteisvaikutusta mainitun energiatehokkuuden lievittymisestä ja lisääntyneestä jaksamisesta liikkua.

Mitä natsien keskitysleireihin tulee, niin siellä pakkotöiden vuoksi vankien kalorinkulutus oli huimaa, ja kalorien saanti vaihteli 800-1400 välillä päivässä riippuen vangin luokituksesta (rikosvangit saivat eniten, juutalaiset vähiten). Lisäksi proteiinin ja rasvan puute lisäsi nälkiintymistä. Tällaisissa olosuhteissa kropan taipumus energiatehokkuuteen ei enää tietenkään riittänyt.

1) Itsekään en syö viittä ateriaa päivässä. Lähinnä johtuu siitä, etten saata syödä aamupalaa lainkaan yleensä. Usein työpäivät ovat vaihtelevia, enkä ole ikinä ajatellut kellottaa syömistä.

2) Varmaan suhtautuminen nälkään on yksilöllistä. Uskoisin verensokerin vaihtelulla olevan merkitystä tuohon näläntunteeseen, ja sen vaikuttavat MITÄ tosiaan syö.

3) Itse en tosiaan usko säästöliekkiin. En etenkään "painoni ei putoa, koska syön liian vähän"-ilmiönä, johon ratkaisu olisi syödä lisää ja pitää herkuttelupäiviä. Jos paino ei putoa, silloin yksinkertaisesti syö liian paljon tai on jokin muu sairaus. Toki ruoansulatus itsessään vaatii hieman energiaa ja siten voi muutamalla kcal lisätä päivittäistä lepokulutusta.

"Säästöliekistä" oma kokemukseni on seuraava: vaikka jossain vaiheessa päivää ei olisikaan kovin energinen olo, 15 minuutin liikunnan jälkeen olo muuttuu energiseksi ja tuntuu kuin jaksaisi vaikka kuinka pitkään.

1. minä syön 4 ateriaa päivässä, aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Välit ovat vähän liian pitkiä suosituksiin nähden, en vaan saa toisenlaista aikataulua onnistumaan.
2. Aineenvaihdunta ja nälkä ovat eri asioita, laiholla on usein hyvä aineenvaihdunta ja lihavilla huono. Siihen ei voi kamalasti itse vaikuttaa.
3. Minä uskon säästöliekkiin. Se on suurin syy siihen jojo-laihduttamiseen, kun ensin vetää nälkäkuurilla dieettiä, sitten sortuu taas syömään ja lihoo entistä lihavammaksi kun nälkäkuurilla on palanut lihasta. Laihtuakseen pitää syödä sopivasti.

Ja laihdutus on vaikeaa, ainakin minä pidän kovasti rasvaisista ja makeista ruuista. Olen laihtunut 25kg, saanut sen pidettyä noin puoli vuotta ja vieläkin tappelen sipsejä, pitsoja, jäätelöä, karkkia tms. vastaan. Niitä vaan yksinkertaisesti haluaa.

1. Syön 3-5 ateriaa päivässä sen mukaan miltä tuntuu. Lounas on yleensä kevyt - salaattia tai kasviskeittoa, päivällinen vähän raskaampi ja runsaampi. Välipaloina voileipiä, hedelmiä tai jogurttia myslin kanssa. Ei siis mikään tiukka dieetti. Raskauskiloista yritän päästä.

2. Mullakin on hoikka kaveri, joka syö isoja annoksia monta kertaa päivässä. Toinen hoikka kaveri ei tunnu syövän yhtään mitään. Ihmisten tarpeet on erilaisia.

3. Uskon säästöliekkiin. Olen sen itse kokenut. 800 kalorin dieetillä laihduin parin viikon ajan, mutta sitten pysähtyi. Jos söin 1400 kaloria päivässä, paino nousi jo huomattavasti. Siitähän säästöliekissä on kyse. Elimistö hidastaa kun se ajattelee olevansa nälänhädässä, ja sitten kun ruokaa tulee enemmän, se ajattelee että jippii, tästä otetaan kaikki irti. Ja sitten keho varastoi sen ravinnon, jonka se ajattelee olevan tarpeellista. Pääsin tästä eroon sillä, että aloin syömään 1600 kaloria päivässä. Ensin lihoin 10 kiloa, ja sitten se jämähti siihen. Pikkuhiljaa alkoi paino tulemaan alas. Kesti kauan ennen kuin kunnolla laihtuminen alkoi uudestaan. Normaalistihan fyysistä työtä tekevän pitäisi laihtua 1600 kalorin dieetillä. Ei lihota. Noihin aikoihin söin paljon valmisruokia, jogurtteja yms. joissa on valmiit kalorimerkinnät, joten niiden laskeminen oli helppoa. Mun oli pakko lisätä syömistä kun en enää jaksanut tehdä töitäni niin pienellä energiamäärällä.