Tuolssa hulluksi?

Ei ole koskaan ollut mitenkään 4 seinän sisällä. Kotona on ollut sen aikaa, että lapset on ollut tarhaikäisiä siinä 1-2 vuoden tienoilla. Aina on saanut mennä niinkuin haluaa.

Vaatteiden ostossa ja nätiksi pukeutumisessahan ei sinänsä ole pahaa ja työpaikan pippaloihin on joskus melkein pakko mennä, jotta pysyisi sosiaalisen ihmisen imagolla työkavereiden kesken.
Tyttöjen illat voivat toisinaan olla hyvinkin virkistäviä.
Mutta, mihin sitten laitetaan raja, että juoksuja on liikaa?
Olisiko ihan yhteinen sopimus, että pippaloihin lähtevä "korvaa" kumppanille vastaavan vapauden lähteä vaikka poikien iltaan virkistymään.
Kotityöt, jos molemmat käyvät ansiotyössä, kuuluvat yhtä lailla molemmille. Töistä pitää sopia, että ne tulee tasattua demokraattisesti molempien hartelle.
Kehotan miestä tässä tapauksessa ottamaan vapaata myös, ostamaan herrasmiehen siistit vaatteet, parturiin ja amerikkalaiseen, hemmottelevaan parranajoon, miksei myös kasvohoitoon ja vo´la, ja viettämään huisin hauskaa miesten iltaa parhaiden kavereiden kanssa.
Ja jos työpaikkasi järjestää kissanristiäispippaloita, sinne vaan... ja vaimo vuorostaan tenavia vahtimaan siksi aikaa.

Olen samaa mieltä margareetan kanssa, vastasin tuossa aiemmin, itse olen melkein 2 vuotiaan tytön äiti ja odotan jo töihin paluuta,kaiken maailman kissan ristiäisiä ym koska on kivaa olla aikuisten ihmisten seurassa ilman lasta kaiken sen jälkeen kun on lasta hoitanut kotona. Vaikka näenkin toisia äitejä ja käyn avoimessa pkssä lapsen kanssa, voi silti välillä puuduttaa paljonkin kun on 4 seinän sisällä,koska olen sosiaalinen ihminen. En ikinä haluaisi viettää koko loppuelämääni vain perheen kesKen, mitä elämää se olisi? Hiton tylsää, meillä toimitaan juuri tuon vuoroperiaatteen mukaisesti niin molemmat voi nähdä ystäviään,tehdä reissuja ja sitten käydään myös perheen kesken ulkona. Siitä minusta koostuu onnellinen elämä, perhe ja lapsi ovat tärkeimmät tietenkin. Ja muistan miestäni yhtä paljon kuin lastani,koska rakastan molempia. =) Meillä minä hoidan kotityöt koska tykkään siitä ja tarvitsen tekemistä, molemmat teemme vuorotellen ruokaa, siivoamisessa mies auttaa vain jos olen todella laiska ja pyydän tiskaamaan tiskivuoren.

Olen ensimäistä kertaa äiti mutta minusta on hyvä hahmottaa kokonaisuus jossa kaikki ovat onnellisia, ei semmoista että kukaan on yksin kotiorjana eikä pääse mihkään,siitä vasta katkeruus tulee, on hyvä puhua kaikista tunteistaan puolison kesken, siis puhu vaimollesi mitä ajattelet. =)