En tajua, miks aina ajaudun kotipsykologiksi miehille, joita olen deittaillut. Yleensä olen tapaillut pari kertaa jotain tyyppiä, joskus vaan kerrankin. Jonkin ajan kuluttua nämä tyypit kääntyvät mun puoleen, kun kaipaavat lohdutusta epäonnistuneisiin naisjuttuihin tai muuten tukevaa olkapäätä. Eivät enää siinä vaiheessa yritä iskeä mua, mutta haluavat ns. henkisen suhteen mun kanssa ja haluavat etenkin purkaa mulle huoliaan ja saada lohdutusta ja tukea.
Mikä mussa on, kun joudun aina tällaisiin tilanteisiin? Itselleni ei tulisi mieleenkään hädän hetkellä ottaa yhteyttä johonkin entiseen deittikumppaniin. Koskaan en ole kieltäytynyt klohduttamasta tai auttamasta ketään. Mutta oudolta se aina tuntuu? Onko tää miesten kesken yleistäkin?
Mikä mussa on, kun joudun aina tällaisiin tilanteisiin? Itselleni ei tulisi mieleenkään hädän hetkellä ottaa yhteyttä johonkin entiseen deittikumppaniin. Koskaan en ole kieltäytynyt klohduttamasta tai auttamasta ketään. Mutta oudolta se aina tuntuu? Onko tää miesten kesken yleistäkin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja näitä miehiä muutenkin jokin asia tai joku henkilö, joku yhteinen nimittäjä?
Ei yhdistä, ei sitten mikään. Ei ole edes yhtä yhteistä tuttua. Näin on käynyt lukemattomia kertoja. Mistähän johtuu? Eikö miehet puhu kavereilleen vai mikä ihme psykologin rooli mun niskaan on kaadettu?
Sulla on voimakas hoivavietti tms. Eli alitajuista tai tietoista taipumusta kantaa huolta toisten asioista ja koittaa olla empaattinen.
Se on hyvä piirre ihmisessä mutta voi olla kantajalleen rasitekin,jos ei osaa huolehtia omasta jaksamisestaan.
empaattisen ihmisen on todella osattava myös kieltäytyä. Jos asia häiritsee, niin mielestäni voit kieltäytyäkin. Keskustella muusta tai vedota aikaan...
Joitakin on vain helpompi lähestyä suruineen ja murheineen... hyvä ja huono asia.
Tarvitset ilmiselvästi miehen kenelle voisit purkaa tuntojasi.
Jonkun joka nyökyttäisi muutaman kerran, sanoisi muutaman oikeasti asiallisen kommentin, ottaisi kunnon syleilyyn, antaisi suukon ja veisi ulos syömään.
-> Rattoisa yö
Ja aamulla mies lähtisi taas tuttuun tapaan omiin töihinsä.
Siis,ei mitenkään ihmeellistä.Itse oon jääny
ystäviks lähes kaikkien entisten deittien kanssa.
Jutellaan asiat halki,eikä siinä oo mitään kummallista.Ihmissuhdejututkin voi kertoa.
Ilmeisesti on yleistä. Eräs naisystäväni kyseli ihan samaa.
Monesti ihmisillä on tapana ajautua ns. samoihin tilanteisiin aina uudestaan. Sun pitänee ruveta vähemmän mukavaksi ihmiseksi, eli vaatia äijiltä jotain muuta kuin sitä että ne käyttää sua henkisesti hyväkseen. Et ilmeisesti kuitenkaan halua olla vaan se suuri ymmärtäjä.
Eli hieman tervettä itsekkyyttä peliin, et sä niille kundeille ole mitään velkaa.
R.R