Kuin vain silloin, kun minusta jotain hyötyy; minä olen se, joka antamassa ja osoittamassa lojaaliutta. Miksi nykyään ystäväsuhteet perustuu hyväksyikäyttöön, tälläistä ei ollut lapsena, mutta mitä vanhemmaksi tullut niin hyväksikäyttö kasvanut. En tiedä miten on teidän muiden kohdalla?
Minun kanssani ei haluta olla..
kungpao
17158
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ihan samanlaista minullakin: "ystävät" ottavat yhteyttä vain, jos tarvitsevat jotain. Jos kyläilyjä tapahtuu, niin minä olen se, joka kestitsee - vastavierailulle ei kutsuta eikä löydy aikaa, jos itse ehdotan, että voisinko käydä. Mutta itse olen ollut saamaton, kun en ole yrittänyt tosissani etsiä parempia ystäviä.
Näinhän se menee meilläkin päin.
Hakeudu ihmisten seuraan jotka arvostavat sinua ja kunnioittavat.
Mistä sellaisia löytää, kun ei löydä muunkaanlaisia? Juottoloista en ole hakenut enkä hae!
"Juottoloista en ole hakenut enkä hae!"
Minkälaisia ne juottoloiden ihmiset ovat?
Kokeile laittaa ilmoitus tälle sivustolle, tai vastaa muiden ilmoituksiin https://kirjeenvaihtokaverit.net/
Mulla on myös niin ollut ja iän myötä tosiaan vain paheni.
Lopulta mulla meni kiinnostus ihmisiin kokonaan.
Viimeiset 5 vuotta olen elänyt täysin erakkona, ei vain kiinnosta enää ihmiset. Lähes nelikymppinen nainen olen.
Olin ennen aina se, joka auttoi ystäviä, pyytämättäkin. Niin rahallisesti kuin muutenkin, esim.muutoissa ilmoittauduin aina auttajaksi.
MITÄÄN ei koskaan tullut takaisinpäin. Ei muuttoapua, en edes rahojani saanut koskaan takaisin. Myös lainaamani tavarat jäivät kaikki sille teilleen. Sekin on muuten yllättävän yleistä, enkä ymmärrä miten aikuiset ihmiset kehtaavat omia toisten tavaroita. Oikeesti???
Suurin osa ex-ystävistäni oli ihan lapsuudenystäviä, joten sitä aina ajatteli että kyllä niihin luottaa voi. Vaan ei voinut.
Yllättävän harva ihminen on ihan OIKEASTI luotettava ja hyvä ystävä.
Jossain facbookissa kyllä postaillaan hienoja maisemakuvia, joissa on koskettavia tekstejä tosiystäyydestä, mutta niitä lässytyksiä ei kuitenkaan itse noudateta, odotetaan vain muilta ruhtinaallista kohtelua.
Ne pahimmat tyypit näyttävät postailevan kaikkein eniten sellasia lässytyksiä. Eivätkö he itse tiedosta omia tekosiaan?
Sulle ap haluan sanoa, että kyllä ilman ystäviäkin voi elää. Oikeestaan parempikin näin. Enää ei tartte huhkia ja rehkiä muita auttaakseen, stressata muiden murheita ja pysyy rahat ja tavaratkin tallella. Lemmikit ovat parempia ystäviä kuin ihmiset. Hyvää jatkoa sulle ja muillekin.
Yllättävän paljon itsekkyyttä tosiaan löytyy aikuisista ihmisistä, myös tuota, että lainattuja tavaroita ei palauteta eikä palveluksiin vastata vastapalveluksilla. Tuntuu, että auttavaiset ja kiltit yksilöt ovat vapaata riistaa. Minullakin on kokemuksia siitä, miten sosiaalisina esiintyvät ihmiset voivat olla pahimpia hyväksikäyttäjiä.
Olen samaa mieltä siitä, että sosiaalisina esiintyvät ihmiset voivat olla pahimpia hyväksikäyttäjiä. Ja myös kaikkein ilkeimpiä.
Tästä on ihan viimeaikaista kokemusta myös. Olen nainen, ja minulla oli pitkäaikainen miespuolinen ystävä, tai lähinnä ehkä vain kaveri jonka kanssa juttelimme mieltäpainavista henkilökohtaisista asioista. Luotin häneen. Mutta sitten yksi nainen, joka oli mielestäni kateellinen, halusi tulla meidän väliimme. Hän lirkutteli ja lahjoi ystäväni, kielsi olemasta enää ystäväni. Uskomattoman julmaa molempien toimesta.
Minullakin on kokemusta siitä, miten kaikille ystävällisinä esiintyvät ja suositut naiset voivat olla todellisuudessa pirullisia ja itsekeskeisiä ämmiä, jotka vain ystävällisyydellään manipuloivat toisia, teettävät näillä itselleen palveluksia ja levittävät juoruja toisista. Mutta kun oppii näkemään valheellisen kuoren taakse, osaa ottaa etäisyyttä.
Sellaiset hyväksikäyttäjät kannattaa poistaa ystävistä.Kuule ei mene kauaa kun huomaa,mitä menetti.Itse putsasin kanssa nämä hyväksikäyttäjät,nyt yrittää lirkutellen päästä väleihin,vaan en enään huoli.Kyllä vielä löytyy hyviäkin ystäviä jotka vuoroin jeesailee!
Pois on jääneet nuokin hyötyjä-"ystävät", hyväksikäyttäjät, vuosikymmeniä sitten, ei tarvitse heitä pois heivata.
Ei ole yhtään hyvää ystävää, ei edes niitä huonompiakaan.
Vaan smapa tuo. Analysoimaan jos syitä alan, niin minusshan se vika aina on. Jo siitä lähtien, että väärään aikaan ja paikkaan synnyin. Sitten kaikki olikin vain erhettä ja virhettä. Ja jatkuu loppuun asti. Enää vajaa 30 vuotta vaikka huonostikin menisi.
Minä huomasin että musta oli tullut oikea moniongelmaismagneetti ja psykiatri. Tämän kun tajusin, siivosin taas aika monta ihmistä ulos elämästäni.
Niin se menee.
Itse uskoin aina siihen että mitä teet toisille, tulee lopulta takaisin.
No, hyvä ei ainakaan.
Kun olin tehokas, auttavainen ja monitaitoinen minä oli kaveria ja ystävää aivan liiaksi saakka.
Kun viimein sairastumisen jälkeen aloin pitämään huolen myös omasta jaksamisestani, enkä ollutkaan aina saatavilla niille jotka muistivat olemassaoloni vain kun tarvitsivat jotain, kävi kato.
No, osin se oli hyväkin mutta kun katosi paljon sellaisiakin joita pidin oikeina ystävinä se sattui.
En kuitenkaan haluaisi olla yksin.. rakastan yhdessä puuhaamista ja oikeista asioista keskustelemista.
Joskus on vain ihanaa nauraa vedet silmissä kaikelle tyhmälle.
Olen viisikymppinen, hyvällä tavalla hullu ja ehdottoman luotettava naiseläjä joka välittää toisista.
Jos olet Keski-suomesta ja tarvitset itsellesi aitoa kaveria pistä postia osoitteeseen [email protected], Katsotaan jos meistä olisi oikeiksi ystäviksi.
Iällä ja sukupuolellakaan ei ole väliä.
Kovin tutullehan tuo kuullostaa, ei paljon tule kutsuja iltaa viettämään kavereilta mutta kun jossain hyödyksi voisin olla niin jo ollaan kahville pyytämässä ja sitten ois yks pikkujuttu joka pitäisi tehdä.
Kaikista pahinta on kun ammatikseni teen sähkötöitä, niin totta kai voin vapaa-ajallani tehdä kaikkien pikku sähkörempat. Se on niin kallista tilata sähköasentaja.
Kavereita löytyy, ystäviä ei kovinkaan montaa.
40-50 v sitten oli sama juttu autoasioissa. Viimeiset vuosikymmenet on saanut olla rauhassa kaikilta paitsi ulosottomafialta. Itä-Uudellamaalla on vuosikymmeniä pyörinyt viranomaismafia joka kuppaa tekaistuilla laskutuksilla rahaa itselleen. Poliisi kuuluu samaan rinkiin, joten ei auta kuin maksaa. Muitten ihmisten kanssa ei sitten olekaan mitään kanssakäymistä. Enkä kyllä lue tätä viranomaismafiaa ihmisiksi, saatanoita ovat.
Se todella sattuu, kun tajuaa, että ihminen, jota on luullut hyväksi ystäväksi, onkin pelkkä hyväksikäyttäjä. Minullakin on sellainen ammatti, että palvelukseni näköjään kelpaavat. Ihmisenä seurani ei sitten kelpaakaan, ilmainen ammattilaisen avunantoni kyllä. Sellaista on sattunut kohdalleni muutaman kerran. Joka kerta kävi niin, että ensin en halunnut uskoa asiaa, mutta lopulta se oli pakko myöntää. Joskus meni joksikin ajaksi yöunetkin. Nykyisin minun on vaikea ylläpitää ihmissuhteitani saati solmia uusia. Tuntuu, että en uskalla luottaa kehenkään, koska en halua kokea samaa pettymystä enää kertaakaan. - Ei ystävän tarvitse olla täydellinen, koska en minäkään sitä ole, mutta en halua edes yksinäisyydestä päästäkseni alistua hyväksikäytetyn rooliin.