Miten ihmeessä sattui niin että paras ystäväni ja minä aloitimme seurustelun ja kaikki meni aluksi hyvin mutta sitten alkoi ongelmat.... Sellaiset ongelmat että minä rakastuin, tyttö taas ahdistui kuin ei saanut itseään tuntemaan vahvemmin vaikka kuinka yrittikin....
Lopulta erosimme koska hän piti minua vain ystävänä =( En ole sellaista tyyppiä joka iskee naisia tosta noin vain... vain haluaisin ensin tututstua kaverina.... =( Se ei näköjään taida onnistua koska hän ajatteli minua aina vain kaverina vaikka kylläkin oli ihastunut.... Ja kyllä suutelimme ja sellaista mutta hän ei vain pystynyt tuntemaan vahvemmin....
Miksi?? Miksi hän ei pysty rakastamaan minua vaikka itse annoin sydämeni hänelle?? =( En koskaan tehnyt mitään pahaa hänelle ja haluan hänelle vain kaikkea hyvää... luulin että ystävyys on hyvä pohja terveelle suhteelle koska muita ongelmia meillä ei ollut... emme riidelleet mutta hän ei tuntenut tarpeeksi minua kohtaan.... miten kohtalo voi olla näin julma =(
Lopulta erosimme koska hän piti minua vain ystävänä =( En ole sellaista tyyppiä joka iskee naisia tosta noin vain... vain haluaisin ensin tututstua kaverina.... =( Se ei näköjään taida onnistua koska hän ajatteli minua aina vain kaverina vaikka kylläkin oli ihastunut.... Ja kyllä suutelimme ja sellaista mutta hän ei vain pystynyt tuntemaan vahvemmin....
Miksi?? Miksi hän ei pysty rakastamaan minua vaikka itse annoin sydämeni hänelle?? =( En koskaan tehnyt mitään pahaa hänelle ja haluan hänelle vain kaikkea hyvää... luulin että ystävyys on hyvä pohja terveelle suhteelle koska muita ongelmia meillä ei ollut... emme riidelleet mutta hän ei tuntenut tarpeeksi minua kohtaan.... miten kohtalo voi olla näin julma =(
Vastaukset 18
Vanhimmat
Tahtoisitko pitää hänet edelleen ystävänä? Joskus ystävyys voi olla parempi kuin mikään muu suhde. Ystävätkin voivat rakastaa toisiaan ystävinä ja tukea ja olla lähellä.
Kyllä sinä löydät vielä naisen, joka rakastaa sinua ja sinä häntä. Rakkaus on hullua. Sitä rakastaa, eikä sitä voi oikein määräillä tai ohjailla. Uskon, että voi rakastaa monia, mutta on kuitenkin yksi suhde, joka on naisen ja miehen välinen, johon liittyy rakastelu. Sehän se hämmentää kun voi tykätä niin monesta. : )
Tiedätkö ystävyys säilyy monesti läpi elämän, jos siitä huolehtii. Parisuhteet voivat loppua ja voi olla, ettei sen jälkeen pysty tapaamaan pitkiin aikoihin.
Aina voi illan hiljaisina hetkinä kääntyä jonkun suuremman voiman kuten Jumalan puoleen ja anoa, pyytää elämään rakastavaa kumppania, jota itsekkin rakastaa sydämestään. "Anokaa", Jeesus lupaa, "niin teille annetaan" "Teillä ei ole, sen tähden ettette ano". Eihän siitä tarvitse ympäri maailman kailottaa, jos ujostuttaa. Aina sitä voi itse hiljaisuudessa toimia kuten parhaaksi näkee.
Sitten pitää vain olla kärsivällinen ja odottaa mitä tapahtuu. Jos on parisuhteessa jo, voi pyytää rakkautta siihen suhteeseen.
Voimme vaikuttaa itse ns. kohtaloon. Olemme itse vastuussa elämästämme ja valinnoistamme. Ei kukaan muu. On aina mahdollista valita hyviä asioita elämäämme.
Mä en haluais päästä irti siitä naisesta.... Mä oon vieläki rakastunu siihen aivan hulluna.... En tiiä mitä mun pitäs tehä... Ja pelkään et se menee semmoseks jos ollaan kavereita et aina vähän väliä yritän saada sitä uudestaan ja jos se ei onnistu niin sattuu vaan enemmän ja lopulta se ei itekkään varmaa jaksa sitä =( Haluan ystävänä pitää hänet mut myös haluaisin hänestä mun rakkaan... Haluan herätä aamulla hän sylissäni ja huokailla et "voi ku oon onnellinen ku sä oot mun vieressä tässä" Minä kuvittelin et oltais yhdessä ikuisesti.... kuvittelin et mentäis naimisiin ja saatais lapsia.... ja elettäis onnellista elämää yhdessä... mut nyt sydän on särkyny.... koska se ei pystyny tunteen samoin.... ainakin niin väittää.... en tiiä sit mikä on lopullinen totuus ku kerran ystävinä ollaan vielä.... Tää oli ensirakkauteni ja haluan niin kauheesti et se ois SE rakkaus.... siks se sattuu niin vietävästi..... =( Ja kyllä uskon jumalaan ja uskon myös et jumala on just mun avussa sillä tavalla et se saa ihmiset tukemaan mua ja myös itseni taistelemaan eteenpäin.... Mut vielä siis haluan olla hänen kans ja haluaisin yrittää mut ainaki vielä on liian aikasta.... mut sit taas en tiiä pitäiskö vaan unohtaa koko juttu....tää on vaan niin vaikeeta.... =(
FAKTA: maailmassa on vähintään miljardi muuta miestä jotka pystyvät olemaan onnellisia ilman TÄTÄ naista. Mikset muka sinäkin?
rakastan häntä.... en oo varma jos ees halun päästää irti jos se joskus joskus vois onnistua.... =/ siltä ainaki tuntuu nyt....
Varmaan tekee kovin kipeää tuo, mutta ihan vakavasti puhuen: ei se tyttö voi sille mitään jos ei tunnekuohu nouse sinusta. Eikä se ole sinunkaan vikasi, ei ole kyse siitä että olisit vääränlainen tms. Se kemia miehen ja naisen välillä nyt vain on ikuinen mysteeri, koitapa itse rakastua johonkuhun jota et nyt rakasta - vain siksi että tuo toinen rakastaa sinua niin ettei enää tahdo kestää... tuskin onnistuu.
Ei kait kohtalo voi olla niin julma ettei rakastamani nainen voi koskaan rakastaa mua takas... =( Voi tätä elämää.... =(
Jos suhde alkaa pelkältä kaveripohjalta, niin ehkä naiset ei halua pilata sitä, kun pelkää menettävänsä hyvän ystävän samalla tai sitten ei vaan synkkaa.
Ootko kertonu tälle naiselle sun ajatuksistas?
kerroin rakastavani häntä..... sillon oltiin vielä yhdessä.... hyvän reaktion sain ku se halas mua mut ei sanonu kylläkään takas sitä... ei se mitään koska en oottanukkan et se ois sanonu.... Sillä on vaikee näyttää tunteitaan mut sitä alko ahistaan ku se ei voinu tuntea vahvemmin vaikka kuinka yritti.... Ei näköjään tarpeeks yrittäny... Aattelin nyt tässä et ens kerran ku nähdään niin kerron tunteeni ihan täysin kaiken.... katotaan miten homma lähtee sit siitä rullaamaan... kato ku molemmille oli eka suhde niin en tiiä pelottiko sitä mut se oli epävarma vaikka täydellinen sille oonki.... ja se on täydellinen mulle.... siks se sattuu niin paljon että melkein joka päivä tulee hirvee itkukohtaus =(
se on hyvä että kerrot suoraan, varmasti arvostaa sitä...onnea teille
Mä ainaki luulin et vahva ystävyyssuhde on paras perusta hyvälle parisuhteelle.... Vai ajatteleeko naiset ihan eri tavalla?? Ei kumpikaan meistä oo semmosta "isketään baarista" tyyppejä et kaverina ainaki haluisin ensin tutustua... eikö se muka onnistu??
Juu ja sanon kaiken... kaikki tunteet miten paljon välitän siitä!! Odotan vaikka koko elämäni jos vain sen rakkauden häneltä saan... joskus....
Ilman ystävyyttä tuskin mikään parisuhde toimii, en ainakaan usko koska sillai ei oo mitään yhteisiä juttuja...en väitä, et teidän ystävyys mitään estää ja voi olla että parantaakin vaan, paha sanoo ku en kumpaakaan tunne mut jos se tyttö onkin vaan ujo, eikä uskalla kertoa mitä ajattelee ja vaikka toivookin salaa mielessään että sä teet aloitteen..jos te kumpikin ajattelette samaa muttette vaan uskalla??
Me vietettiin mahtavat 3 kuukautta jo seurustellen... eikä me koskaan riidelty tai mitään kaikki oli täydellistä... ainut mikä mättäs oli mun liian vahvat tunteet siihen tyttöön verrattuna... se halus niin kauheesti tuntea enemmän mut ei löytäny sitä... tai ei antanu itsensä löytää sitä en tiedä =/ Ja onhan se ujo tyttö.... Sano se jo breikin jälkeen et ajattelee usein et tekiköhän oikean ratkaisun mut sano myös et toistaseks parempi näin ku sitä sattu ku se ei saanu itteään tuntemaan enemmän vaikka kuinka yritti.... Se ei halunu sanoa et lopetetaan... tiesin kyl mitä sillä oli mielessä niin melkein pakotin sen sanomaan sen ku se ei pystyny sitä saamaan suustaan.... Pitää nyt katsoa jos vielä vois onnistua... jos ei niin olen toivoni rakkauteen menettänyt sillä tämä oli se oikea..... =(
Mistäs tiiät oliko se tyttö se sun oikea? mä en tiiä onko mun oikea menneisyydessä vai tulevaisuudessa mutta jossain ainakin( I hope so)
"se oikea" on sellainen , että on kuin luotu yhteen...ymmärtää miksi toinen on surullinen tai pahalla päällä, ja myös iloinen. Antavat anteeksi ja viihtyvät toistensa kanssa.
Mikään ei sitä pysty rikkomaan, tai ainakaan helposti...niin mä ainakin luulisin.
Mitä jos te pitäisittekin vähän välimatkaa (ei ehkä ennen joulua paras?) ni saisitte molemmat tunteistanne selvää paremmin...se tyttökin vois huomata, kun et oo sille kokoajan olemassa
juu on ollu mielessä just toi et ootan koko tän kuun....mut tää joka viikkoki on tuntu ku kuukausilta... ja koko kuukausi on tuntunu vuodelta.... niin paha olo ku pitää oottaa vaan.... mut juu ei ennen joulua oon kyl ihan samaa mieltä... pitää vaan alkaa viettää enemmän aikaa.... mut se on vaan niin pirun vaikeeta ku en haluis ku halata sitä... ehkä silittää sen hiuksia ja antaa hellän suudelman.... =(
Sen tytön pitäis lukea mitä ihanaa oot täällä kirjottanut, sunlaisia on harvassa.
Mä toivon et teistä tulis pari vielä : )
Voi niin mäki, ennemmän ku mitään muuta.... jos vaan se löytäis se fiiliksen mitä se estii niin olisin maailman onnellisin mies!! aivan varmasti!!
tarkoitettu yhteen.
Enpäs ole nainen, mutta vastaan silti.
Luin tämän viestiketjun ja ihmettelin, että minäkö nämä tekstit olen joskus tietämättäni kirjoittanut. Niin samanlainen tilanne on itselläni.
Ajattelin vain sanoa, että et ole ainoa tämän ongelman kanssa. Itse uskoisin olevani onnellinen tämän erään naisen kanssa vaikka loppuelämäni, mutta lyhyen seurustelun jälkeen hän halusi olla vain ystäviä. Olimme siis olleet sitä ennen ystäviä vain vähän aikaa. En tiedä onko hän katunut päätöstään, mutta luulenpa että se täytyy vielä joskus selvittää puhumalla asiasta. En kuitenkaan haluaisi jäädä roikkumaan häneen, mikäli hän todellakaan ei ole minusta kiinnostunut. Enkä usko jatkuvan yrittämisen parantavan mahdollisuuksiani. Niinpä olenkin pitäny hieman matalampaa profiilia, sillä näen häntä aika usein.
Kyllähän se sattuu kun rakastaa jotakuta ja ei saa vastarakkautta. Nyt kun en ole nähny häntä noin kuukauteen, pystyn ajattelemaan muutakin kuin häntä. Pelkään vain, että kun taas kohta näemme, masennun. No, täytyy ajatella positiivisesti.
Uskon että mies tapaa elämänsä aikana useita "täydellisiä" naisia, mutta miksi päästää yksi menemään kun toisen löytämisestä ei ole mitään takeita? En tarkoita täydellisellä täydellistä ulkonäköä tai mitään muitakaan ominaisuuksia. Täydellinen on minun silmissäni täydellisyyttä, ei välttämättä kenenkään muun. Olen kuitenkin päättänyt vielä sopivan tilaisuuden tullen yrittää uudelleen. Aikaa on.
Tottahan on, että ihminen ei ole ajatustenlukija. Siispä puhumalla asia selviää, jos selviää...