Haluaisin että vastaat mulle muutamaan kysymykseen. Nyt on kyse siis pariskunnista joissa toinen osapuoli on toista huomattavasti nuorempi. Itse olen mennyt 17v, 29v miehen kanssa yhteen. Nyt jo 6 yhteistä vuotta kultani kanssa takana. 3 vuotta naimisissa. Esikoinen syntynyt kun minä 23v ja mies 35v. Toisen lapsen syntymisestä haaveilemme kun minä 25v ja mies 37v. Sitten on meidän perhe koossa. Niin sinä joka kouhkaat ja haukut ikäeroista, niin vastaatko mulle huvikseen näihin kysymyksiin ja perustelet kanssa. Kun olet niin sitä vastaan että nuorena ei saisi alkaa seurustelemaan jonkun verran vanhemman henkilön kanssa, niin oletko tullut ajatelleeksi sitä että nämä kaksi henkilöä voivat olla toistensa sielunsisaria ja luodut toisilleen? uskotko ollenkaan tälläiseen todella syvään rakkauteen? Entä oletko tullut ajatelleeksi sitä, että tuo nainen haluaa nuorena lapset ja naimisiin (20-25vuotiaana) koska on sen luonteinen, joten eikö ylipäätään ole aina parempi että parisuhdetta on ruvettu rakentamaan vuosi vuodelta pienin askelin eteenpäin eikä kerralla yhden vuoden sisään tehty kaikkea? Itse ainakin olen sitä mieltä että rauhalliseen tahtiin edetessä syntyy vakaimmat parisuhteet. Miten vanha minun olisi pitänyt sitten olla että olisin saanut aloittaa elämän mieheni kanssa?. Tutustuttiin minun ollessa 15v ja miehen 27v, meistä tuli ystävät, joten ennen parisuhdetta kerettiin olla ystäviä 2v ajan eli suin päin ei hypätty myöskään suhteeseen, eikö se ole ollut vain hyvä asia kerta ikäeroakin vähän enemmän? oppii rauhassa tuntemaan toisen. Avoliittoon muutimme 19v/31v. Mikä vaihe minulta olisi jäänyt elämättä, jos 16v muutin jo omaan kämppään ja kerkesin asua 3v yksin ennen avoliittoamme? Olen myöskin aina ollut hyvin varhaiskypsä, menin 16v myöskin oppisopimuksella töihin ja opiskelin siinä sivussa itselleni ammatin. Siitä lähtien olen elättänyt kanssa täysin itseni ja kantanut vastuun elämästäni. Ja mikä vaihe minulta jäisi elämättä, jos menin 17v miehen kanssa jo yhteen ja 23v hankin lapsen hänen kanssaan, eli tarkoitus olisi pysyä siis koko loppuelämä yhdessä, niin entä jos mua ei kiinnostanut vaan paneminen sinne sun tänne, en ole sen luonteinen ja olen myöskin löytänyt jo sen oikeani? eikö se ole vain hyvä juttu?. Bilettääkin olen aina saanut ja mennä muuten vaan ystävien kanssa vapaasti, koska molemmat ollaan meneviä ihmisiä ja osataan arvostaa myös vapautta. Sen verran voin kanssa vielä sanoa että nuoren naisen ja vanhemman miehen parisuhde on kaikista upein juttu! nainen on nuori, kaunis, seksikäs, voi olla myös älykäs.. ja 30 mieskään ei mikään ikäloppu, eli nuori kans edelleen, charmikas, kypsempi...
:)
:)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Itse en haluaisi missään nimessä noin vanhaa miestä! Samat harrastukset pitää olla ja yhdessä paljon, vanhan miehen kanssa ei käy jutut oikeen tasan ja vanhana vielä sairastuu ja on kiinni siinä miehessä loppuelämänsä ja rakkauskin jossain vaiheessa loppuu kun on ikäeroa ja alkaa muistuttaan ikäloppua ja itse haluaisi vielä nuori olla! Jos on lapsia paljon niin mikä ettei, onhan lapsista sitten vanhana seuraa kun vanhus raihnautuu ja lasten kanssa elää ne nuoruuden menetykset!
Tätä kommenttia mä oon kans kuullu joskus, ihmiset puhuu että minä en voisi rakastaa miestäni kerta hän vanhenee minua nopeammin. Häh? Mikä ihmeen pinnallinen rakkaussuhde tuollainen on. Tuo on se ajatusmaailma jota en itse oikeen jaa, joten mun on myös vähän vaikea sitä ymmärtää. Ajattelen tuon vanhenemis asian suhteen samalla tavalla kuin sairastumisen, jos sä rakastat jotain ihmistä oikeasti ja se sairastuu, niin ethän sä sillon sitä jätä! Vaan seisot rinnalla. Onko jotkut ihmiset nykypäivänä unohtaneet oikean rakkauden merkityksen vai osaavatko vain rakastaa pinnallisesti? vähän siltä vaikuttais joidenkin suusta..
Mun mies on nyt 35-vuotias, enkä osaa nähdä häntä minään vanhuksena, nuori ihminen vielä hänkin ja näyttää muuten ihan päälle parikymppiseltä. ;)
Enkä mä kellekään menisi puhumaan että heidän rakkaus loppuu, kun et tosiaan kukaan ulkopuolinen sitä ei tiedä, vähän törkeää väittää sellaista, jos mietitään jotain julkkismiehiä niin Tauski Peltonen oli mielestäni ainakin hyvännäkönen 50-vuotiaaksi asti ja sitten tietty alkanut vähitellen rapistumaan, mutta eihän tuo ihme ole kerta seuraavan kerran kun täyttää pyöreitä niin on 60. Ja kun mun mies on päälle viiskymppinen, itse pyörin neljässäkymmenissä, joten olen itsekin kypsän aikuisen naisen iässä, miksi en voisi siis olla viiskymppisen miehen kanssa. En näe syytä miksi en voisi.
En vain halua vanhaa miestä ristikseni! En jaksa hoitaa kun, hän vanhetessaan sairastuu ja vapaudenriistoa se on nuorelta vaimolta! Nuorivaimo tarvitsee elämäntoveria ei isän korviketta!
Wanha mies ja nuori akka? EI ole tasapainoinen pari !! En kommentoi enempää.
En ole sanonutkaan että kenenkään muun pitäisi alkaa parisuhteeseen samalla ikäerolla mikä mulla on, jos se ei tunnu itselle oikealta ratkaisulta. :D puhun teksteissäni vaan omasta puolestani ja itse elän ainakin niin, että annan muidenkin elää aika lailla omalla tavallaan jos se ei vaan satuta muita, mutta mä olen kyllä saanut ihan liikaa paskaa tuulettimeen yksityiselämäni kanssa... Muut kokeneet oikeudekseen arvostella rumin sanakääntein ja haukkumalla joskus aikoinaan minun ja ukon suhdetta, aikoinaan myös ystävyyttä... Kyllä ihmisillä olisi siinä mielessä peiliin katsomisen paikka, että onko se oma naama niin täydellinen, että kehtaa suusta suoltaa mitä tahansa paskaa!
Isän korviketta en myöskään tarvitse, koska mulla kyllä on isä ja hyvä isä onkin.
Enkä tajua miksi jatkuvasti jauhetaan jostain nuoresta vaimosta, mies todennäkösesti tarvitsee apua vasta 60 ikävuoden jälkeen jos on tarvitakseen, niin onko päälle 50-vuotias nainen "nuori akka" ????? :D missä teidän realismi on? 50-vuotias ei ole nuori akka vaan KESKI-IKÄINEN.
Kyllä 12v ikäerona on semmoinen että sillä saa aikaan ihan hyvän parisuhteen, näin ikäeron puolesta katottuna. Suomessa pariskuntia joilla on ikäeroa 10-12v on todella paljon. Itsellä yläkantti ikäero asioissa parisuhteeseen katsottuna menee 15 vuodessa. Mihin en sitten lähtisi mukaan varmasti, on parisuhteet joissa ikäeroa on yli 20v. Se on omaan makuun liikaa ja ne on niitä parisuhteita, millon vanhempi henkilö voisi ikänsä puolesta olla nuoremman henkilön äiti tai isä! 12-vuotiaat harvemmin isäksi tai äidiksi tulee, joten onko pakko vääntää jotain pervoja isä tai äiti korvike juttuja? mmmm.. puhe siitä mistä on puute? :D
minun avopuoliso on vain kolme vuotta vanhempi.
Okei, se on ihan hyvä ikäero kanssa. :) itellä ennen aviomiestäni on ollut parisuhteita samanlaisilla ikäeroilla mitä sulla. Eli olen kerennyt seurustella myös ennen nykyistä miestäni muiden poikien/miesten kanssa. Sekään ei ole jäänyt siis kokematta. 12-vuotiaana seurustelin ekan kerran ja sillon mulla oli suhde 13-vuotiaaseen poikaan. 13-vuotiaana aloin seurustelemaan 15-vuotiaan pojan kans. 14-vuotiaana 20-vuotiaan kans. 15-vuotiaana 17-vuotiaan kans, harrastin myös tällöin elämäni ensimmäisen kerran seksiä. 16-vuotiaana olinkin sitten sinkkuna. 17-vuotiaasta eteenpäin mun nykysen miehen kanssa ja nyt oon tosiaan 23. :D et onhan tuossa noita muita miehiä kerenny olla ennen häntä! Ja aina muutamia kuukausia oli väliä ennen kun hyppäsin seuraavaan suhteeseen. Ja sitten se yksi kokonainen sinkku vuosi yhessä vaiheessa. ;)
Ihan kuin ottaisi pankista lainaa ja sen kanssa taistelee koko lopun elämäänsä, maksellen velkaa takasisin ja elämä menee hukkaan! Pelkkää velkaa koko elämä! KANNATAAKO? Kysyn vaan!
Ilkee on tuo sinun kommenttis ja jonniin joutavaa sekavaa paskan lässytystä. :)
Mutta mitä ikinä sitten tarkoittaakin, vastaan että KANNATTAA. ;)
Yksi asia mikä on jääny kans mua ihmetyttämään meidän kohdalla niin suhteemme alkuaikoina kun jauhettiin pedofiiliasta! Todella törkeää. Mikä pedari mieheni on, kun emme ole rikkoneet edes lakia... Seurustelumme alkaessa olin enää 10kk päässä täysi-iästä ja muutenkin yli sakkoliharajan, sama ensimmäisen kerran seksiä harrastaessamme eli olin yli sakkoliharajan, niin eihän se ole edes lain silmissä pedarointia... Ja minusta on hyvin loukkaavaa myös se, että mua jotkut maalaa hyväksikäytön uhriksi, niinkö ala-arvosena ne ihmiset mua pitää kun täytyy noin aliarvioida toisen ihmisen älykkyyttä! En minä ole mikään kehitysvammanen tai muutenkaan aivovammanen etten osaisi oikealla tavalla tunnistaa tunnetiloja elämässäni ja sen voin sanoa että en ole missään muodossa kokenut olevani mieheni kanssa hyväksikäytön uhri, koska hyväksikäyttämistä EI ole koskaan tapahtunut! Tuossa näkee että jotkut ihmiset ei osaa ollenkaan kunnioittaa minua tai mun elämää, kerta pitää tuollasia piruja maalailla kans seinille..........
Tuo ikäero ei tässä vaiheessa haittaa.Odotas kun ootte 15 vee olleet yhdessä.Silloin huomaat,että mies on liian vanha.Olen kokenut saman asian.Mies oli minua 13 vuotta vanhempi.Kun täytin 50,tuli menohalut.Mies oli silloin oli 63 vee. Lomareissut,tanssilattiat,eikä muukaa yhdessä tekeminen häntä enää kiinnostanut.Passasin ja kokkasin.Aikani mietittyäni päätin,että nautin elämästäni.Hän sai jatkaa omaa elämäänsä.En itse ollut valmis jäämään kiikkustuoliin,odottamaan eläkepäiviäni.
Kait sitä ottaa mihinkä rahkeet riittää. Jos ei kelpaa ikäisilleen niin sitten sitä ottaa sen mikä on ottaa tyrkyllä.
Harmi että teille on käynyt noin. :/ toivottavasti meille ei käy. Olisi ihana olla koko loppuelämä yhdessä kun ollaan lapsikin nyt tehty ja vielä silloinkin olla yhdessä kun lapset ovat aikuistuneet ja lentäneet pesästä pois... että perheen ei tarttis hajota missään vaiheessa.
'Kelpaamaton', kommentoit varmaankin hänelle etkä minulle mutta tuolta ylempää voit lukea että minulla on ollut ennen aviomiestäni myös oman ikäisiä poikaystäviä, eli olen kelvannut hyvin heillekin. Päätin kuitenkin ottaa tämän 12v vanhemman miehen aviomiehekseni, koska rakkaus. Sinä et ole ilmeisesti koskaan rakkaudesta kuullut? vaikka veikkaan kyllä että kommentoit vaan tahallaan tuollasia ilkeitä mitä kirjotat ja tiedät asian oikean laidan..
Joku voisi myös väittää, että toiset ottaa vanhemman kumppanin rahasta. Mutta minunpa mies on vain sähköasentaja ja minä tarjoilija, eli ollaan niin tavallisia talliaisia kuin voi vaan olla.. :) joten rahankaan takia en miestä ottanut, vaan RAKKAUDEN. <3
No,kerronpa vielä omaa tarinaani.Olin 17 vee ja mieheni 5 vuotta vanhempi.Eka lapsemme syntyi,kun oli 18.Saimme 3 lasta ja tämän nuorimman hoidin yksin.Ukolla oli suhde minua nuorempaan naiseen.Kuopukseni oli alle vuotinen,kun heitin ukon ulos.Toki hän sai valita perheen,tai uuden naikkosen.Olin 27 ja ukkoni vaihtoi minut nuorempaan.Halusi pitää molemmat.Naikkonen olisi muuttanut saman katon alle,meidän kanssa.Oli ajateltava lapsia ja tein oman ratkaisuni.Enkä ole katunut.Sitten päädyin vanhempaan mieheen.
Toivon teille hyvää elämää... onnelliset.Molemminpuolinen kunnioitus ja luottamus, rakkauden lisäksi ja suhteen pitäisi pelata.
Kiitos! :) kerrankin joku joka osaa olla oikeasti onnellinen toisten puolesta, eikä pelkästään vain katkeran sävyisiä kommentteja viljele suustaan. :))
Vai että tää uus nainen ois muuttanu saman katon alle teidän kanssa. :DDD no siinäpä ois ukolla ollu sit vasta haaremi... Vitsi miten NOLO äijä !!! Huoh.
Isän korvike on vanha mies! Aviomies on saman ikäinen! Joka itseään huomattavasti vanhemman miehen ottaa tarvitsee isää vielä. Naimisiin mentäessä aina valittava miehen sukunimi, koska menet aviomiehen kanssa naimisiin et isäsi kanssa. Isäsi ottaa kasteessa sinut omaksi nimekseen ja aviomies naimisiin mentäessä. Et ole isäsi kanssa naimisissa vaan aviomiehen omaisuutta. Isäsi taluttaa sinut miehelään ja aviomies on sinusta huolehtiva niin kauan kuin onnea riittää. eron tultaessa aviomies luovuttaa takaisin sinut isällesi ja otat tyttösukunimen käyttöös.
Mitä ihmettä? :DDD
Ootsä joku bipolaarinen vai? ihmeen putkinäköistä tuo sinun ajattelu... enempää sekopää juttujasi kommentoimatta, kysyn vaan, ETTÄ EIKÖ IHMINEN TODELLA VOI VALITA KUMPPANIKSEEN MUUTA KUIN OMAN IKÄISEN????? What the fuck!?
Ihan niin kun 45-vuotiaanakin saisi mennä vain naimisiin toisen 45-vuotiaan kanssa, kirjoituksesi perusteella. Ihme sisäsiittoisuutta.
En tulis mieleenkään tossa 25 iässä katsoa edes 37 vuotiaan miehen ikälopun perään hyi helvetti
No se on sinun mielipiteesi. :)
Vau! Eveliina is back in town! Jutut ne vaan pysyy samana.
Yks jännä asia minkä muuten tässä keskustelussa huomasin, oli se että miten kukaan ei ole osannut vastata noihin aloituksessani oleviin kysymyksiin.. :D tai sitten ei vaan kehdannut kun kuitenkin ois vaan tullut pelkkää urputi urputia! Mä sentään osasin perustella miksi ajattelen asioista mitenkin ja miksi myös rakastan ihanaa upeaa miestäni. :))
Muistakaa myös että perustelu ei koskaan voi olla " asia nyt on vaan näin " . Se on huonoin perustelu ikinä!
Mä oon nelikymppinen jantteri ja mulla on ollut tässä lähiaikoina
pari n.20 v. mimmiä joita oon nussiskellut ja kyllä tykkäävät molemmat.
Mutta en mä kyllä ihan noin nuoren kanssa alkaisi vakituisesti seurustelemaan,
mutta nussiminen on ihan jees.
Ei ne pikkupojat kuulemma oikein osaa panohommia, kertoivat molemmat tytöt.
No minä en 40-vuotiasta miestä kelpuuttaiskaan! siinä ois just ikäeroa se parikymmentä vuotta, että sinähän voisit olla sen nuoremman osapuolen isä. Mulla se maximi edelleen on 15v yläkanttiin ja sitten kun ikää tulee itselle lisää, niin esim. 32-vuotiaana voisin hyvin seurustella 22-vuotiaan kanssa, jos olisin sinkku ja hyvin säilynyt ja tuo mies muutenkin minun makuun... ;)
Mutta pitäiskö minun tuosta sinun viestistä päätellä, että sun mielestä meissä nuorissa naisissa ei ole muuta kuin pelkkä pillu?
Et koe siis itse yhtään törkeänä lausua tuollasia kommentteja? et ajattele loukkaavasi sillä nuorempien naisten ihmisarvoa? ajattelet todella että nuoremmilla ihmisillä ei ole aivoja päässä ja jos on, niin eivät ainakaan voi olla fiksuja ja kypsiä?
Siinä vasta kysymykseni sinulle. Tiedät itse varmaan aivan hyvin mitä minä näistä asioista ajattelen, jos olet lukenut nuo aiemmat kirjoittamani viestini.
PS. Omiin silmiin 40-vuotias on vanha pässi, mutta oma 35-vuotias mies vielä nuori. ;)
joo joo!! "musta" tuntuu sano "blondi"!! ikään ja "kokoon" katsomatta???