Tervehdys vaan tänne,
Ajattelinpa kysästä täältä.
Olen ollut naimisissa jo 7v ja meillä on yhteinen poika 4v.
olemme asustelleet pitkin suomea ja palanneet joitain vuosia sitten takas kotikonnuille.
vaimoni on opiskellut useita kouluja jotka jäänyt aina kesken. nyt opiskelee ja rahat on tiukissa. itsehhän käyn töissä.
meillä yleiset riidan aiheet on raha. itse ajattelen palkkapäivänä mitkä kuuluu maksaa ensin. kuten vuokrat,sähkölaskut, puhelinlaskut, autojen maksut ym.
vaimoni tuhlaa yleensä kaikki kun tuet tulee ja tilailee osareilla kaikkea mahdollista. mm. applen läppäriä, uusinta iphone ym. toisinaan saattaa jokunen satanen jäädä vuokraan. töitähän ei kuulemma opiskeluaikaan voi ottaa
minun kuuluisi kulkea töissä ja työmatkaakin kertyy 70km/päivä sitten työ/harraste reissut kesäaikaan.
toisinaan joudun lainaamaan vanhemmiltani paljon rahaa että saa edes peruskustannukset hoidettu
tuntuu niin turhalta käydä töissä kun tilistä jää muutama kymppi korkeintaan käteen.
tilanne on mennyt siihen että kerran on avioero otettu puheeksi ja nainen oli heti uuden miehen kimpussa. ja valehteli minulle päin näköä että puhelimessa missä on menossa.. tosin ei kuulemma tehnyt mitään vaikka ihan toisin kuulin..
en olisi koskaan uskonut hänen olevan niin nopea liikkeissään.
minua ei nykyisin edes kiinnosta missä hän on ja kenen kanssa kun en voi luottaa häneen enää jonka olenkin hänelle sanonut. meillä ei ole yhteisiä harrastuksia. edes elokuvat ja musiikkimaku ei kohtaa enää.. emme ole käyneet yhdessä enää 2v missään muualla kun ruokakaupassa ja sekin kerran kuussa.
Se painaa minua aivan pirusti. viihdyn paremmin muualla kuin kotona.
nyt muutama kuukausi sitten törmäsin aivan uskomattomaan naiseen jolle kerroin tilanteestani ja olen ollut enemmän aikaa hänen luonaan suurimmanosan ajastani töitten lisäksi.
hänellä oli vuoden alussa samankaltainen tilanne.
olemme keskutelleet monia öitä ja päivittäin viestittelyn merkeissä kaikesta. vietämme paljon aikaa yhdessä ja viihdymme toistemme seurassa.
nytkin työpaikaltani on matkaa 150km/suunta ajelen hänen luokseen joka toinen päivä.
hän on mielessäni kokoajan.
Olemme vaimoni kanssa keskustelleet erosta joka olisi mielestäni ajankohtanen
olen laittanut asunnon hakuun. ja nyt pitäisi ottaa asia sitten vaimoni kanssa puheeksi että lusikat jakoon oikeasti.
Ajattelinpa kysästä täältä.
Olen ollut naimisissa jo 7v ja meillä on yhteinen poika 4v.
olemme asustelleet pitkin suomea ja palanneet joitain vuosia sitten takas kotikonnuille.
vaimoni on opiskellut useita kouluja jotka jäänyt aina kesken. nyt opiskelee ja rahat on tiukissa. itsehhän käyn töissä.
meillä yleiset riidan aiheet on raha. itse ajattelen palkkapäivänä mitkä kuuluu maksaa ensin. kuten vuokrat,sähkölaskut, puhelinlaskut, autojen maksut ym.
vaimoni tuhlaa yleensä kaikki kun tuet tulee ja tilailee osareilla kaikkea mahdollista. mm. applen läppäriä, uusinta iphone ym. toisinaan saattaa jokunen satanen jäädä vuokraan. töitähän ei kuulemma opiskeluaikaan voi ottaa
minun kuuluisi kulkea töissä ja työmatkaakin kertyy 70km/päivä sitten työ/harraste reissut kesäaikaan.
toisinaan joudun lainaamaan vanhemmiltani paljon rahaa että saa edes peruskustannukset hoidettu
tuntuu niin turhalta käydä töissä kun tilistä jää muutama kymppi korkeintaan käteen.
tilanne on mennyt siihen että kerran on avioero otettu puheeksi ja nainen oli heti uuden miehen kimpussa. ja valehteli minulle päin näköä että puhelimessa missä on menossa.. tosin ei kuulemma tehnyt mitään vaikka ihan toisin kuulin..
en olisi koskaan uskonut hänen olevan niin nopea liikkeissään.
minua ei nykyisin edes kiinnosta missä hän on ja kenen kanssa kun en voi luottaa häneen enää jonka olenkin hänelle sanonut. meillä ei ole yhteisiä harrastuksia. edes elokuvat ja musiikkimaku ei kohtaa enää.. emme ole käyneet yhdessä enää 2v missään muualla kun ruokakaupassa ja sekin kerran kuussa.
Se painaa minua aivan pirusti. viihdyn paremmin muualla kuin kotona.
nyt muutama kuukausi sitten törmäsin aivan uskomattomaan naiseen jolle kerroin tilanteestani ja olen ollut enemmän aikaa hänen luonaan suurimmanosan ajastani töitten lisäksi.
hänellä oli vuoden alussa samankaltainen tilanne.
olemme keskutelleet monia öitä ja päivittäin viestittelyn merkeissä kaikesta. vietämme paljon aikaa yhdessä ja viihdymme toistemme seurassa.
nytkin työpaikaltani on matkaa 150km/suunta ajelen hänen luokseen joka toinen päivä.
hän on mielessäni kokoajan.
Olemme vaimoni kanssa keskustelleet erosta joka olisi mielestäni ajankohtanen
olen laittanut asunnon hakuun. ja nyt pitäisi ottaa asia sitten vaimoni kanssa puheeksi että lusikat jakoon oikeasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin mikä siis on kysymyksesi? Olette keskustelleet erosta ja olet laittanut asunnon hakuun, joten eikö seuraava luonteva teko ole jättää joko yhdessä tai erikseen virallinen erohakemus? Jos olet jo useita kuukausia uskaltanut pitää salasuhdetta niin kai sinulla on rohkeutta myös kertoa, että haluat erota? Omaisuutta teillä ei ilmeisesti isommin ole, joten sen jakaminen ei ole ongelma, ja lapsen takia kannattaa yrittää hoitaa huoltajuusasia mahdollisimman siististi.
Miten aiot eron jälkeen hoitaa suhteen uuteen naiseen JA lapseesi? Lapselle ei kuulu esitellä uusia ihmisiä siinä vaiheessa, kun hän on keskellä erokriisiä, lapsi tarvitsee useamman kuukauden aikaa päästä yli. Jos et edes halua enempää kuin viikonloppuja lapsen kanssa silloin tällöin, niin silloinhan se ei ole ongelma, mutta jos haluat lähihuoltajuuden kokonaan tai edes vuoroviikoin, niin ymmärtääkö uusi nainen, että tapaamisenne tulevat harvenemaan merkittävästi?
Siis otat sen eron, ja huolehdit, että lapsellasi on hyvä olla. Olet tosiaan lapsesi kanssa jonkun kuukauden ihan kahdestaan ja kuuntelet häntä.
Sitten voit ruveta tekemään vakavampia parisuhdeviritelmiä.
Mitä sinä siis kysyt? Olet itse tehnyt ratkaisusi, ja muista sitten seistä ratkaisusi takana.
Pari huomiota kuitenkin, ettei asia ole niin mustavalkoinen... Harvoin on.
Ensiksikin syytät että vaimosi on nopea liikkeissään, kun eropuheiden aikana oli uuden miehen kimpussa. Mutta hetkinen... Etkös sinä ole nyt uuden naisen kimpussa, vaikka et ole vielä edes puhunut erosta? Älä osoita syyttävällä sormella vaimoasi tässä asiassa. Siihen sinulla ei ole oikeutta. Olette molemmat toimineet yhtä väärin. Katso siis peiliinkin.
Lisäksi pitkän liiton jälkeen uuden suhteen aloittaminen heti perään ei ole koskaan hyvä ajatus -etenkään kun kuviossa on lapsi, jolle vanhempien ero on järkytys, ja mahdollisen uuden aikuisen mukaan tulo lapsen elämään on siinä vaiheessa lähinnä lapsen inhoa kasvattava seikka. Olisi järkevintä elellä ainakin vuosi itsekseen. Miettiä että mitä itsessään voisi kehittää, surra surut pois, ja opetella tuntemaan itseään. Unohtaa katkeruus.
Se on totta, että kun on pieni lapsi, niin töissä käyminen opiskelujen lisäksi ei ole hyvä ajatus. Täytyyhän äidillä olla aikaa lapsellekin, eikös?
Mutta vaimosi vaikuttaa olevan rahankäytöltään älytön. Hän ei ole joutunut vastuuseen omasta rahankäytöstään. Tätä asiaa voi opetella, mutta yksin hän ei siihen pysty.
Haluat sitten eron, tai jatkaa liitossasi, niin suosittelen käymään asian läpi parisuhdeterapian kautta. Erotakin voi monella tavalla -fiksusti tai vähemmän fiksusti. Voitte sopia yhteiset pelisäännöt, toisianne kunnioittavat tavat, lapsen asiat... Käydä läpi kipupisteet suhteessa, ja antaa anteeksi. Tai sitten voitte käydä läpi katkeran eron, vihata toisianne ikuisesti (vaikka joskus rakastitte valtavasti, eikös?), ja antaa lapselle huonot lähtökohdat elämään.
Heivaa tuhlari naises ja ota se uusi nainen jos se osaa käyttää rahaa fiksummin. Vaimos on holtiton jolle tulee vielä isot ulosottolaskut kun ei osaa ajatella yhtään.