Täällä pitäisi olla kokonaan oma palstansa sen pohtimiseen, mistä voisi löytää miehen. Niin yleinen pulma tämä on. Missä oikeasti vapaat miehet pyörivät? Netissä sinkkumiehiä tuntuu olevan paljon, mutta minä en jaksa enää harrastaa sokkotreffejä. On niin turhauttavaa käydä ulkona ihmisten kanssa, joista ei etukäteen edes tiedä, ovatko he kiinnostavia vai ei. En kerta kaikkiaan jaksa enää. Jotkut ovat olleet ihan mukavaa juttuseuraa, mutta siihen se aina jää. Jos minä taas kiinnostun jostakusta, mies ei kiinnostu minusta. Ihan ajanhukkaa koko nettideittailu. Mutta mistä muualta voi yrittää vapaita miehiä bongailla? Baareissa ei jaksa päivystää eikä pariutuneista kavereistani sinne saakaan kovin usein seuraa. Työpaikallani olen miehiä katsellut, mutta kaikilla on sormukset. Turhauttaa! Opiskelut ovat loppusuoralla, ja gradua teen kotonani, joten yliopistollakaan en tutustu kehenkään, kun en siellä enää pyöri. Mistä hitosta siis etsiä? Voinko mennä juttelemaan kivannäköiselle miehelle kaupassa tai uimahallissa? Siis jossain sellaisessa paikassa, missä ollaan tekemässä jotain ihan muuta kuin etsimässä seuraa. Missä te miehet katselette naisia? Pelkästään baarissako?
MISTÄ mies isketään?
sinkkuneiti
298616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minulla ei ole sinulle vastausta vaan vastakysymys: mistä kunnollinen nainen isketään? Olen itse valmistumisvaiheessa oleva diplomi-insinööri, joten yliopistolla tulee heiluttua aika vähän ja bileissä vielä vähemmän. Ravintoloissa en viihdy ollenkaan tupakansavun vuoksi eikä sellainen nainen joka istuu iltansa kapakassa kiinnosta muutenkaan.
Pitääkö nainen tungettelevana / irstaana / sairaana /kummallisena, jos jossain normaalissa paikassa, kuten uimahallissa, bussipysäkillä, kassajonossa jne. alkaa tehdä tuttavuutta? Tuntuuhan se oudolta alkaa ihan ventovierasta jututtamaan mutta jostain on aloitettava. En tiedä, olen yhtä hämilläni kuin sinäkin. Nettideittailusta kokemukseni ovat samat; ei kannata tuhlata aikaa. Sitä ei vaan tapahdu että kumpaakin osapuolta kiinnostaisi, vaan aina toista tai ei kumpaakaan.
Minä ainakin tykkään siitä, jos joku ottaa kohteliaasti kontaktia. Ja on selvin päin. Kännisistä lähestymisyrityksistä en pidä, tämän takia en oikein jaksa baarejakaan enää. Olen pannut merkille, että baarissa vain kaikkein kännisimmät miehet tulevat minulle juttelemaan. Otan tosin itsekin toisinaan kuppia, mutta sellaisia lärvejä en koskaan vedä, että puhe sammaltaisi. Se, että joku ventovieras tulee baarissa kauheassa seilissä sönköttämään, on lähinnä ärsyttävää. Kerran ihastuin kovastikin yhteen mieheen, joka alkoi jutella minulle salilla. Selvitin hänen puhelinnumeronsa ja pyysin häntä tekstiviestillä ulos. Kannattaa siis, miehet, avata suunsa. :-) Juttu jäi tosin lyhyeksi, mutta oikean ihmisen kanssa siitä olisi voinut kehkeytyä vakavampaakin.
Minua ilahdutti se, että viimeksi kun olin uimahallissa, yksi kundi tuli juttelemaan. Ja sekin oli kivaa, että työpaikalla yksi mies tuli samaan pöytään syömään, kun olin yksin lounaalla. Tovin keskusteltuamme tosin selvisi, että miehellä on perhe eli se siitä. Mutta siis mukava huomata, että normaaliarjessakin voi tutustua ihmisiin. Minusta tuntuu, että olen kokeillut jo kaikkea muuta paitsi sitä. Olen käynyt lukuisilla nettitreffeillä, koettanut etsiä seuraa baarista, kartoittanut kavereiden sinkkututttavuuksia jne. Sitä en vielä ole kokeillut, että menisin itse juttelemaan kiinnostavanoloiselle vieraalle miehelle jossain arkipäivän tilanteessa. Jos siten vaikka löytäisi jonkun.
Toivotan onnea hakuun ja jatkan itsekin uusin voimin. Oli mukava saada lukea vastapuolen näkemyksiä näistä paljon mielessä pyörineistä asioista.
miten olis viimeiset nettitreffit kanssani? =) laita vaikkapa mailiosoite jos kiinostaa, palataan asiaan
Nörttityttö
Jos viestisi oli tarkoitettu minulle, niin kyllä kiinnostaa. Nörttityttö olisi monella tapaa ideaalinen tyttöystävä. En pidä itseäni nörttinä mutta he ovat aivan yhtä hyvä ihmisiä kuin muutkin. Eikä ketään voi todellisuudessa luonnehtia yhdellä sanalla.
Mut saa siis kiinni vaikkapa sähköpostiosoitteesta
aamu_usvaa@(poista_tämä)city.fi kunhan poistaa osoitteesta sulut ja kaiken niiden välistä.
Kaipa se on myönnettävä, että naisia tulee katseltua aina ja kaikkialla. Enkä nyt tarkoita mitään kuolaamista, vaan mielenkiinnosta katselen, minkätyyppisiä ihmisiä on liikkeellä ja minkälainen ensivaikutelma heistä jää. Olen kuitenkin sen verran ujo ja varautunut, etten uskalla kaupassa (kun en muuallakaan), yms. tehdä minkäänlaista aloitetta. Huonoa itsetuntoa tai sitten vaan maakunnan tapa olla puhumatta vieraiden kanssa?
Taisi olla tällä samaisella palstalla vähän aikaa sitten juttua tosta kaupassa aloitteen tekemisestä. Olennaisin ehkä tiivistyi siinä annettuun yhteen ohjeeseen: varaudu normaalia suurempaan varautuneisuuteen vastapuolelta. Toisaalta ainakin itse pitäisi siitä, jos joku kiinnostava joskus tekisi vaikka tikusta asiaa.
Yliopisto on kyllä tutustumismielessä hyvä paikka, mutta entäs kun laitoksella ei yleensä näy muuta samat tutut kaverit. Naisia on muutenkin häviävän pieni osa; niistäkin suurin osa varattuja tai -anteeksi ilmaus- jostakin toisesta maailmasta, siis ajatusmaailmallisesti.
Lopputulos on se, että istun yksin kotona lukemassa näitä viestejä. Kaverit pariutuneita ja töissä työkaverit on perheellisiä 30 , ja itse kun joutuu vielä yleensä istuskelemaan toimistossa, ettei kukaan vain näe. Baareissa on välillä mukava käydä, mutta seurahan ne bileet tekee. Pitää kai kuitenkin kokeilla nettipohjaisia ratkaisuja.
Eiköhän toi nyt ole aika epätodennäköistä...Ainakin minä keskityn niihin ostoksiini...no, toki tulee vilkuiltua kivan näköisiä typyjä mut siihen silmäpeliin se saa kyllä jäädä!
En voisi kuvitellakaan, että menisin selittämään jollekin jotain. Hahahahaa...
Voi kuvitella miten kaksi kiinnostunutta, mutta suomalaisen ujoa ja varovaista ihmistä aloittaisi keskustelun tikusta asiaa -periaatteella vaikka kaupan kassajonossa:
-Nii, se on tuo makkarakin tänään tarjouksessa
-Juu ni o... ja margariini kanssa
-Ai jaa, pitäisköhän käydä vielä hakemassa
-Kannattaahan se kun noin halvalla ois...
Toinen lähtee hakemaan margariinipakettia eivätkä he enää koskaan kohtaa, vaikka kumpaakin kiinnosti mutta tilanne oli liian vaikea. Kärjistetty esimerkki mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. Tilanteen pitäisi olla edes jollain tavalla suosiollinen pienen keskustelun aloittamiselle.
vapaita, kiinostavia ja vakavastiotettavia ihmisiä?
Omassa tiedekunnassani suurin osa on samaa sukupuolta. Baareissa ei hirveästi tule käytyä, eikä siellä oikeen mitään voi ottaa vakavasti. Nettideittailua on vähän tullut kokeiltua, ja ihan positiivisia kokemuksia olen sanut. Mutta sinä -M23-, laita mailia [email protected], jos kiinnostaisi kirjotella ja tutustua.
Hei!
Minä ainakin kokisin positiivisena yllätyksenä jos joku nainen tulisi juttelemaan ihan keskellä kirkasta päivää kaupassa tms. julkisessa paikassa. Pirteästi ja hymyillen :) Miehenä yleensä nuo baarit tuppaavat olemaan se paikka missä naisiin yritetään tehdä tuttavuutta. Muuten kyllä katselen naisia myös baarin ulkopuolella.Baarissa vähän huonona juttuna se, että tulee oltua humalassa ja naisetkin yleensä varautuneita, elleivät kovin humalassa. Selvinpäin ihmisestä saa paremman käsityksen heti.
Joku harrastus voisi olla hyvä paikka tavata uusia tuttavuuksia myös. Harrastus missä miehiäkin käy.
Hei sinkkuneiti! Jos et kysy, et voi tietää. Juuri se sama mies voi toivoa unelmissaan, että kysyisit... Voi kuinka toivon, että edes kerran elämässä minulle tapahtuisi niin. Mutta eihän kukaan nainen 47v eronnutta kuntoaan hoitavaa keskimittaista tavallista äijää huomaa.
Sinä Olet nuori joten siitä vaan kun tilanne osuu kohdalle! Onnea matkaan...
On oikeastaan surullista että maa on täynnä yksinäisiä ihmisiä jotka etsivät seuraa mutta eivät koskaan löydä toisiaan. Tutustumista rajoittaa ja estää tietynlainen vanhentunut käsitys siitä, että kumppanin löytämisen kuuluu tapahtua sattumalta tai spontaanisti.
Kaikenlaisia seuranhakupalvelujakin on, mutta niitä on oikeastaan liian monta että potentiaaliset kumppanit hajaantuvat hankalasti löydettäviksi, ihmiset eivät osaa kertoa itsestään tai siitä mitä he etsivät ja sitten joka paikan tukkivat vielä leikkivät teinit tai nuorta seksiseuraa jahtaavat ukkelit. Vakavaan parinmuodostukseen ei ole vakavastiotettavaa foorumia.
Ehkä valtiovalta voisi harkita jonkinlaista parisuhdetoimistoa missä olisi tietokanta hakijoista ja psykologi tekemässä soveltuvuusarvioita. Kuulostaa tietysti oudolta että valtio puuttuisi tällaiseen asiaan, mutta se jos mikä olisi hyvinvointipalvelu. Ja aika paljon varmaan säästyisi rahaakin mielenterveys- ja päihdetyössä kun yksinäisyyden ongelmat vähenisivät.
"Mutta eihän kukaan nainen 47v eronnutta kuntoaan hoitavaa keskimittaista tavallista äijää huomaa."
Ihanasti laitoit vastaukseesi samalla pienen hakuilmoituksen... Yksi vain jäi pois: sähköpostiosoite. ;-)
Minä olen alkanut tulla siihen tulokseen, etteivät nuo netin seuranhakupalvelut taida minulle sopia. Niiden kautta kyllä saa kontakteja, mutta tosi harvoin kukaan kolahtaa. En tiedä, mikä siinä on. Joku mies voi hyvinkin täyttää ilmoituksessani esittämäni toiveet, mutta kun se ei ole mikään tae siitä, että kemiat pelaisivat. Monilla treffeillä on pitänyt käydä, jotta olen tämän tajunnut. Luulen, että parempi toimia ihan tuolla live-tilanteissa. Miehen tapa olla ja reagoida vaikuttavat suuresti siihen, kiinnostunko vai enkö. Ja nuo eivät ole sellaisia asioita, jotka meilailemalla selviäisivät, jos ei yhtään tunne toista. Samaa mieltä olen muuten siitä, että seuranvälitys voisi olla julkinen peruspalvelu! :-) Eikös nykyinen pääministerikin joskus sanonut, että suomalaisten pitää tehdä lisää lapsia. Hankala lisääntyä, kun ei ole kumppania.
Niin tosiaan!
Siltä varalta, että asia olisikin noin;
[email protected]
sieltä kyllä löytyy se oikeakin osoite...
Heititpä hyvän idean. Asiallinen aikuisten foorumi olisi varmasti käytetty koko Suomessa.
Ei kannattane sen kummemmin etsiä..
...saattais löytyä jostain kivasta olohuonetyylisestä oluttuvastakin. W-k esim. Niissä arki-iltoina tulee oltua selvinpäin yhdellä tai kahdella, ja liki aina kaverit mukana on sinkkumiehiä.
Tuskin kukaan pahastuis jos kiinnostava nainen tulis juttelemaankin.
itse liikun paljon joten kahvilat,salit,uimahallit,ulkona,tapahtumat, baareissa ei saa yleensä kuin yhdenillan huumaa ja humalassa toiseen tutustuminen on aina riski.. koska tyyppi on aamulla yleensä ihan erilainen kuin illalla kapakassa.
itse olen hakenut avointa suhteellisen raitista fiksua lapsetonta naista elämääni, normaalia naista joka pitää huolta itsestään eikä elä bailaamisen ja kavereiden orjana. kerran sellaisen kohtasin ja pitkään olimmekin mutta se on jo takanapäin..
Kysymys oli siis mistä mies isketään. Kysymys siitä missä/mistä on epäoleellinen, koska miestä ei tarvitse iskeä. Jos mies etsii kumppania, hän on kiinnostunut ja riittää että nainen tekee jollain tavalla tiettäväksi että hän on "saavutettavissa". Eli paikalla ei ole väliä, kunhan pystyy jollain tavalla ilmaisemaan sen että on vapaa ja mahdollisesti kiinnostunut. Sellainen tapa on vaikka baarissa / kahvilassa kysyä saako liittyä seuraan ja alkaa jutella. Paikalla ei ole siis väliä. Lähestymistä ei pidä naamioida liikaa satunnaiseksi sananvaihdoksi, koska silloin mies saattaa erehtyä pitämään sitä sellaisena.
Vaikeinta on kai se riskin ottaminen, että lähestyy, tekee aikeensa jollain tavalla tiettäviksi ja odottaa toisen vastausta. Sen takia monet miehet ovat kyllästyneet yrittämään tehdä tuttavuutta naisiin baarissa (paitsi kovassa humalassa) koska torjuntoja tulee usein. Tämä on valitettava kulttuurillen seikka, että naisen ei ole suvaittavaa olla helposti lähestyttävä. Torjuva nainen näyttää kavereilleen olevan vahva ja itsenäinen. Syytä on myös paljon miehissä jotka leimaavat muutaman kerran kumppania vaihtaneen naisen h**raksi. Minusta Maija Vilkkumaan biisi Prinsessa Jää osuu aika lähelle todellisuutta tässä asiassa.
Yksin tai pienessä seurueessa olevaa ihmistä on helpompi lähestyä, joten naiset kun lähdette kaupungille miestä katsomaan niin sellainen suuri nenät pystyssä kulkeva tyttöporukka ei ole parasta seuraa. Ja varmaan meidän miesten pitäisi muistaa sama asia. Tuskin kukaan nainen haluaa tulla sekaan inttijuttuja kertovaan, lujaan ääneen nauravaan jätkäremmiin. Olkaamme saavutettavan näköisiä silloin kun sitä tarkoitamme.
Siis paikkahan juuri nimenomaan on ongelma. Kun en tiedä, missä ne kumppania etsivät miehet pyörivät. Minusta tuntuu siltä, etten törmää kiinnostaviin ja vapaisiin miehiin enää missään. Ehkäpä pitäisi kokeilla noita pubeja tyyliin William K:t, kuten joku ehdotti. Siellä ihmiset eivät heilu ihan räkäkännissä. Tuntuu muuten siltä, että juuri eronneetkin viedään heti käsistä. Toinen ongelma taas on se, että ihmiset jostain syytä päättelevät, että itse olen varattu. Yksi työkaverinikin oli luullut, että elän "vakaassa parisuhteessa". Voi hevonpee. Pitäisikö hankkia joku rintamerkki, jossa lukee "olen sinkku - etsin miestä"?
Tuossa edellinen poikamies jo veikin vähän jalat suusta, mutta minäkin olisin sen asian kannalla, että se paikka ei olisi niin tärkeä.
Eli kannattaa liikkua monissa sopivissa paikoissa ja sitten jollakin tavalla osoittaa olevansa sinkku.(Kaupassa muistakaa, että ostoskoria kantelevat on yleensä sinkkuja jne)
Minä ainakin pyrin pitämään silmäni auki jokapaikassa missä kuljen(kaupat, kirjastot, huoltoaseman kahvilat yms..) Ja sieltähän löytyykin mielenkiintoisen näköisiä naisia :)
Ongelmani on vain se että olen liian ujo.
Minä kyllä tulisin juttusille, jos joku nainen edes jollakin tavalla rohkaisi lähestymään ;)
Siis naiset jos näette arkielämässä liikkuessanne mielenkiintoisen miehen, niin eikun hieman flirttiä peliin!!!
Ainakin kaikilla olisi paljon mukavampi päivä luvassa vaikkei mitään suurempaa tapahtuisikaan :) VAI?
Osaatko paritanssia? Mikään ei ole sen parempi paikka. kuin lähteä kunnon tansseihin (elävää musiikkia, joka on tangoa, valssia, foxia jne..). Sieltä löytyy kunnon kundeja. Käy tsekkaamassa!
Enpä valitettavasti osaa eikä oikein tuo valssimusiikki iske. Minkä ikäisiä miehiä niillä tanssipaikoilla sitten käy? Jotenkin kuvittelisi, ettei ole kolmekymppisten juttu, vaan vanhempien. Olenko väärässä?
Sitten vaikkapa tanssikursseille, sillä se kannattaa. Itse aikanaan (olen jo yli 40-kymppinen mies) menin vain suoraan tansseihin ja opettelin kantapään kautta! Nyt kun sen osaa, on helppo lähestyä ravintolassa tai tansseissa naisia. Vastaavasti nainen, joka osaa tanssia, löytää helposti seuraa naistentansseissa, jossa voi siis itse varata ja kokeilla, mikä partneri tuntuu sopivalta ja jonka voisi jatkaa vaikkapa jutustelua pidemmälle kuin ne pakolliset kaksi tanssia kerrallaan. Kun itse aloin käymään tansseissa (Länsi-Suomessa), olin parikymppinen ja monet olivat saman ikäisiä. Kannattaa kierrellä lähiseudun tanssilavoja tai tanssiravintoloita. Kyllä se nopeasti selviää, missä kolmekymppiset ja siitä hiukan vanhemmat liikkuvat. Kapakoista et miehiä löydä!
Tämä kaveri pyörii töissä(parhaillaan), kotona, kavereiden kämpillä ja kaupassa. Joskus harvemmin erehtyy pubityyppiseen anniskelulaitokseen kavereiden houkuttelemana. Haku ei ole sinänsä päällä mutta jos sopivan ihastuttava neiti sattuu kohdalle niin yksinoleminen joutaa romukoppaan.
onko sulla paniikki? ota ihan rauhassa se tullee missätuleee. olen eronnut 4 v sitten ja en ole etsinyt kertaakaan. ja nyt on kolme pidempi aikaista suhdetta takana, 2 kertaa mut on isketty, toinene ravaintolassa kun oli p0akkorako valita kenen kanssa tanssi ja toinen kkn soitetiin kotiin. ja uvko en komea, ainakkaan mun mielestä, kyllä voi mennä puhumaan jos sille tuntuu. ajattele amerikkalaisia sarjoja siellä kaikki käy. olet hassu.
Miten olenkin päässytkin tähän ikään, ja pisteeseen, mutta en vieläkään tiedä, miten flirttaillaan? Tai jos joku niin tekee, ja onnistun jopa huomaamaan, niin miten vastata? Taidan useimmiten mennä niin hämilleni, että olen kuin en huomaisikaan... ;-) Muutoin en kyllä ole "sosiaalisesti kädetön"...
Hyvä flirtti on katsoa toista silmiin niin pitkään että katselun kohde huomaa sen ja kääntyy katsomaan vastaan. Silloin ei saa kääntyä äkkiä poispäin, vaan tosi flirttaaja jatkaa silmiin katsomista ja lisää vielä kauniin hymyn peliin. Hymy kannattaa pitää lämpimän ja ystävällisen sävyisenä, ei nauravana. Muuten kohde luulee että hänellä on tukka pystyssä tai ruokaa paidanrinnuksilla.