Liian kauan yksin eläneistä sinkuista tulee omituisia. He ovat tosi oikukkaita ja itsekkäitä. Johtunee siitä, ettei heidän olet tarvinnut koskaan huomioida ketään toista elämässään. Jos tarvitseekin, he hermostuvat sellaisesta. Koko ikänsä. Tai liian pitkään esim. eronneina puolisostaan. He ovat saaneet tehdä ja toimia niin kuin huvittaa. Ei ole tarvinnut ajatella muilla olevan asioista, edes omia eriäviä mielipiteitä. Ei heidän tarvitse muita ymmärtää, eikä heidän tarvitse joustaa missään asioissa, eikä antaa kelleen mitään anteeksi. He saavat aina tehdä ja olla niin kuin huvittaa. Kukaan ei saa puuttua koskaan mitenkään heidän elämäänsä. He eivät siis ole tottuneet normaaliin sosiaaliseen, joustavaan kanssakäymiseen muiden kanssa. Heistä tulee mustavalkoisia oman elämänsä kingejä ja herroja.
Joita kyllä muiden elämät ja tekemiset ihmetyttää ja jopa ärsyttää. He voivat potkia elämästään sivuun aina kaikki ne ihmiset, jotka eivät heitä satu kaikintavoin miellyttämään. He päättävät karttaa huolellisesti kaikkien niiden seuraa joista eivät satu pitämään. Heistä tulee siksi usein myös syrjätyneitä erakkoja. Koska heidän hermot ei yksinkertaisesti vain kestä muita ihmisiä.
He eivät pysty mitenkään sopeutumaan elämään muiden kanssa.
Tälläiset ikisinkut riitaantuvat helposti muiden kanssa ja loukkaantuvat verisesti milloin mistäkin. Mutta eivät itse koskaan tajua loukkaavansa muita.
Kauan sinkkuina olleiden kanssa pitää olla hyvin varovainen puheissaan ja teoissaan. Heitä pitää suorastaan myötäillä ja mielistellä, jos heidän kanssan haluaa olla tekemisissä. Ellei toimi näin, tulee takuuvarmasti jotakin ongelmia. Ihminen muuttuu siis tälläiseksi, jos elää liian kauan yksin.
Joita kyllä muiden elämät ja tekemiset ihmetyttää ja jopa ärsyttää. He voivat potkia elämästään sivuun aina kaikki ne ihmiset, jotka eivät heitä satu kaikintavoin miellyttämään. He päättävät karttaa huolellisesti kaikkien niiden seuraa joista eivät satu pitämään. Heistä tulee siksi usein myös syrjätyneitä erakkoja. Koska heidän hermot ei yksinkertaisesti vain kestä muita ihmisiä.
He eivät pysty mitenkään sopeutumaan elämään muiden kanssa.
Tälläiset ikisinkut riitaantuvat helposti muiden kanssa ja loukkaantuvat verisesti milloin mistäkin. Mutta eivät itse koskaan tajua loukkaavansa muita.
Kauan sinkkuina olleiden kanssa pitää olla hyvin varovainen puheissaan ja teoissaan. Heitä pitää suorastaan myötäillä ja mielistellä, jos heidän kanssan haluaa olla tekemisissä. Ellei toimi näin, tulee takuuvarmasti jotakin ongelmia. Ihminen muuttuu siis tälläiseksi, jos elää liian kauan yksin.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Ja että on aivan ihanaa, kun ei ole penskoja, puolisoa tai muitakaan riesana. Voin tehdä just kuin haluan. Ei perhe, parisuhde tai kakarat ole elämän tarkoitus kaikille. Nykypäivänä omat tulonsa hankkiva ihminen voi kieltäytyä moisista riesoista ainakin länsimaissa. Hihhulihei ja kohta taas maailmalle nauttimaan lomaillen lämmöstä ihanan itse...
Mutta se kyllä vituttaa, että koko ajan pitää vetää käteen eikä ikinä saa pillua.
Onneksi ei sinunkaan tarvitse olla tekemisissä tällaisten ihmisten kanssa. Eikö ole ihanaa kun ei ole PAKKO istua samalla hiekkalaatikolla ärsyttävän ja itsekkään sinkun kanssa?! Eläköön siis täysi-ikäisyys valinnanvapauksineen!!!
Kukin tekee elämällään juuri niin kuin itse haluaa. Yksinolemisessa ei ole mitään vikaa.
http://www.iltasanomat.fi/terveys/art-1439259259640.html
Minusta tuo on vähän sellainen muna ja kana-ongelma. Pitkä yksinolo aiheuttaa sosiaalista kyvyttömyyttä ja sosiaalinen kyvyttömyys aiheuttaa yksinoloa.
Toki ystävät tai seurustelu on eri asia kuin yhdessä asuminen. Minusta vika on siinä, ettei toiselle anneta tarpeeksi tilaa elää tavallaan vaan halutaan elää jossain helvetin symbioosissa, jossa nukutaan samaan aikaan, syödään samaa ruokaa, harrastetaan samoja asioita ja kuljetaan samanlaisissa tuulipuvuissa.
Samaa mieltä.
Olen osittain samaa mieltä Ratikkakuskin kanssa. Varsinkin nuoret naiset ovat kovin hanakoita siihen, että eletään 24/7 kylki kyljessä ja joka paikkaan pitäisi mennä yhdessä. Tietenkään tämä kuvio ei toimi pitkään, vaan hyvin nopeasti rupeaa toisen naama ärsyttämään ja sitä rupeaa takertumaan toisen tekemisiin, sanomisiin ja ennen kaikkea siihen, mitä ei tee ja mitä ei sano ("Sä et ikinä kehu mua, aina sä jätät sun likaiset astiat pöydälle").
Jossain määrin kyse on läheisriippuvuudesta. Varsinkin jos nuori nainen muuttaa suoraan vanhempiensa kodista poikaystävän luokse, niin ei ole ehtinyt tulla sellaista itsenäistymistä ja tunnetta, että pärjään yksin, osaan, selviän mistä vain, osaan ottaa selvää. Miehilläkin tätä on, mutta moni sentään käy armeijan, joka toimii aika tehokkaana napanuoran katkaisijana äiti-poika -suhteessa.
Myönnän itsekin olleeni kiinni ensimmäisessä poikaystävässäni kuin takiainen. Niinpä olen itse oppinut sen, että suhteessa pitää itsenäistyä, oppia tekemään asioita yksin (näkee vanhoja likkakavereitaan, harrastaa omia harrastuksiaan, voi käydä moikkaamassa vanhempiaan ilman miestä), sillä muuten on iso riski, että parisuhde tukahtuu.
Myönnän myös tuon, että jos on sinkkuna pitkään, niin elämä sujuu niin kivasti, että mies voisi olla aikamoinen häiriötekijä hyvin sujuvaan arkeen. Toisaalta uskoisin, että siihen ratkaisu on hitaasti etenevä seurustelu, jossa ei saman tien muuteta saman katon alle. Silläkin on iso merkitys, että puoliso on samanlainen. Jos toinen on takertuja ja toinen kaipaa omaa tilaa, niin yhdessä asuminen voi olla tuskallista kummallekin.
Näiden omien kokemusteni takia olen sitä mieltä, että pitkään sinkkuna ollut pystyy parisuhteeseen, mutta hidas eteneminen ja runsas asioista keskustelu on paras ratkaisu. Jos jossakin vaiheessa muuttaa yhteen, niin suosittelen muuttamaan esim. kolmioon, jossa kummallakin on omaa tilaa vetäytyä tarvittaessa omiin oloihinsa.
Tarkistaisitko, mitä tarkoittaa läheisriippuvuus. Se ei todellakaan tarkoita, toisessa ihmisessä roikkumista, sillä tavalla kuin sinä ilmeisesti olet ymmärtänyt.
En maininnut sanaa "läheisriippuvuus", joten miten oletit minun sen ymmärtäneen?
Äkkiseltään ajatellen tuo Läheisriippuvaiset ry:n sivulla oleva Tommi Helsteenin määritelmä on mielestäni aika hyvä.
"Läheisriippuvuus on sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää hyvin voimakkaan ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassa oloon"
Miksi kutsutaan sitten sitä, että joku ihminen ei halua olla yksin, vaan haluaa olla koko ajan puolisonsa kanssa? Hän ei mene esim. firman pikkujouluihinkaan mielellään, jollei saa puolisoaan mukaan? Vastaavasti jos puoliso menee kavereittensa luokse, niin tämä läheisriippuvainen puoliso saattaa tekstailla perään, että on ikävä. Eikö sellainenkin ole läheisriippuvaisuutta?
Olen itse aina ajatellut, että läheisriippuvaisuus olisi kyvyttömyyttä olla sinkkuna, vaan että on ainakin henkisellä tasolla pois mukavuusalueeltaan, jollei saa olla jonkun itselle läheisen ihmisen kanssa (vanhempi, puoliso, paras ystävä).
Noinkin sen varmaan voi sanoa.
Ei kaikki ikisinkut todellakaan ole itsekkäitä ja sosiaalisesti jälkeen jääneitä. Joillekin se on luonteva valinta elää yksin. Sosiaalisia taitoja ja kykyä huomioida muut tarvitaan työelämässä ja normi elämässä muuten. Ettei siitä ikisinkkuudesta voi vetää suoria johtopäätöksiä. Enemmän se on luonnekysymys, toiset ovat tottuneet saamaan kaiken ja eivät osaa tehdä kompromissejä tai erakoitumisen takia sosiaaliset taidot on nollassa.
Niin.. No enpä nyt ihan noinkaan sanoisi..
Jos sillä sinkulla on ystäviä ja tuttuja.. Ja tietty sukulaisia (kaikillahan meillä on).. Ja on tekemisissä ihmisten kanssa päivittäin esim. työn kautta niin tuskinpa ihmisestä silloin tulee kuvailemasi kaltainen.. Kovin olet mustavalkoinen ajatusmaailmaltasi..
Minua ainakin ärsyttää eniten sellaiset ihmiset jotka ei osaa ottaa muita ihmisiä huomioon esim. kun on kyse asumisesta.. Kerrostalossa ja luhtitalossa (varmasti rivitalossakin) kuuluu äänet tosi hyvin naapuriin.. En ymmärrä sellaista et jotkut pesee pyykkiä keskellä yötä ja mekastavat yöt ja päivät ihan miten sattuu.. Muutin juuri (noin 1,5 viikkoa sitten) ja täytyy sanoa et kylläpä on paikka..
Mutta.. Ei siinä.. Päätin jo viime viikonloppuna et muutan pois siitä paikasta.. Ei oikea paikka minulle ollenkaan..
Et tuossa on varmasti sellainen asia jota en voi sietää.. Ja kiusaaminen..
Meitä sinkkuja on varmasti monenlaisia.. Uskoisin niin.. Tuskin olen vaikeimmasta päästä.. Vaikka vaativa olenkin.
Niin.. Unohdin tuosta et se naapuritapaus on sit sellainen kolmen kopla.. Mitä lie tyyppejä.. Ei sen niin väliä.. Tuskin kuitenkaan mikään perhe.. Se on jo tullut selväksi.
Olin 8 vuotta inkku ennen kun löysin tyttöystävän. Minusta mitään ongelmaa ei ole ollut emmekä edes riitele koskaan. On helpompaa elää kun ei ole lapsia ja me emme tee lapsia. En koe että olisi pitänyt luopua jostain kun muutimme yhteen. Pari huonekalua heitin roskiin, pikku juttu. Minusta on mukavaa tehdä asioita yhdessä kun ennen kävin lenkillä yhdessä niin nyt on seurana oma nainen ja minusta se on mukavaa.
Ei ne sinkut ole pahimpia toisten elämän pilaajia. Tämänkin keskustelun aloittaja mietippä omia asenteitasi ennen kuin päästät ilmoille moista roskaa.Parasta sinkkuudessa on valinnan vapaus,sinunkin kaltaisen voi pudottaa kelkastansa.
En täytä määritelmää ikisinkku. Kohta 3 vuotta erosta ja yksin sen ajan. Toki lapset mukana, mutta moni asia tuossa aloituksessa osuu. En nimittäin enää missään tapauksessa perusta yhteistä kotia kenenkään kanssa. jopa seurustelu erillään asuessa tuntuu kaukaiselta ajatukselta. Juuri siitä syystä, että on vaan niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse ottaa huomioon toista ihmistä.
Epäsosiaalisuus ja joustamattomuus on taas luonteenpiirteitä eikä sinänsä liity sinkkuuteen.
HYVÄ kannanotto edellinen.Suomessa on liikaa huostaan otettuja lapsia ja läheisriippuvaisia parisuhteita jotka päättyvät usein traakisesti. Sinkkuna voi valita seuransa ja pudottaa pois kaikki turhat ihmis-suhteet, tehdä omat valintansa.
No onpa harmi että olet elänyt vankina vapaassa maassa ilman omaa tahtoa. Mistä muuten moinen tilitys ellei oma vapaus olisi riistetty. Kyllä minä nautin sinkkuudesta mutta nautin myös parisuhteesta missä kumppania ei pidetä kahleissa ilman omaa päätäntävaltaa asioihin. Vaikuttaa siltä että yksin eläminen kohdallasi muutaman vuoden ajan saattaisi olla paikallaan. Ota ero tai jos olet jo eronnut niin älä hommaa suhdetta niin opit myös itsenäisen elämän.
Arvasin, että kalikka kalahtaa kunnolla, sinkkuihin joita aloituksissa kuvailin.
Tämähän tuli tässä kommentteja lukiessa todistettua. Herneet menee nenään, monella tavalla ja tosi helposti. Ei saa arvostella herkkähipiäisiä ikisinkkuja. Hyi-hyi, ei saa.
He ovat hienoja ihmisiä ja heillä on juuri se ainoa oikea elämäntapa.
Huvittavaa :D
Eli kyseenalaistat toisten mielipiteet ja pidät omiasi ainoina oikeina. Mikä sitten oli aloituksen tarkoitus, jos et halua kuin omia näkemyksiäsi vastaavia ajatuksia? Provosoinniksihan sitä usein kutsutaan. Sanavalintoja hiomalla saisit samanlaisen sinkku vastaavan provottua vaikka parisuhde puolelle. Mitä vastauksia sieltä odotat?
Olen asunut yksin jo kauan, vuosikausia. Toisia ihmisiä olen joutunut kuitenkin ottamaan huomioon ihan koko ajan. Joudun sietämään töissä ja vapaa-ajalla myös sellaisia ihmisiä, joista en pidä. Naapureitaan, sukulaisiaan ja työkavereitaan kun ei voi valita. Onneksi on ympärillä myös ihmisiä, jotka voin valita ja joiden kanssa on helppo tulla toimeen eli ystäviä. En siis todellakaan tunnista itseäni kuvauksestasi.
Sen sijaan tiedostan ja myönnän, että pitkään yksin asuneena olisi hyvin vaikea sopeutua saman katon alle toisen ihmisen kanssa. Mutta toisaalta: tarvitseeko edes?
"Sen sijaan tiedostan ja myönnän, että pitkään yksin asuneena olisi hyvin vaikea sopeutua saman katon alle toisen ihmisen kanssa. Mutta toisaalta: tarvitseeko edes?"
Ei välttämättä tarvitse. Meillä on naiseni kanssa kummallakin omat kodit ja tuollainen järjestely sopii meille hyvin, kummallakin on tilaa hengittää ja olla. Yhdessä asumisen olemme tahoillamme jo kokeneet ja sellaiseen emme enää halua. Näin on hyvä.
Heh. Sinun koko kirjoituksesi vaikuttaa lähinnä oman hännän nostamiselta. Sellaiselta että kyllä me parisuhteessa olevat vaan ollaan parempia ihmisiä ja mukavempiakin kuin sinkut. Sellainen että sinä olet oikeassa ja eri mieltä olevat jotain kateellisia ja ikäviä ihmisiä. Eipä se anna sinusta itsestäsi kovin mukavaa kuvaa.
Mistä sinulle on tullut sellainen harhakuva, että sinkut olisivat jotain erakkoja, eivät tapaa ihmisiä tai eivät koskaan ota muita huomioon? Suurimmalla osalla sinkkuja on kyllä sukulaisia, työkavereita, harrastuskavereita ja ystäviä, joita he huomioivat ihan samalla tavalla kuin joku parisuhteessa olevakin. Onpa joillakin sinkuilla niitä lapsiakin.
Esität väitteitä että sinkku ei kestä muita ihmisiä tai mielipiteitä, luulevat olevansa aina oikeassa, riitaantuvat helposti jne. Miten ihmeessä nuo liittyvät kenenkään parisuhdestatukseen? Ihan samalla tavalla tuollaisia ihmisiä löytyy parisuhteessa olevistakin. Aika paljon on niitä lapsiperheitäkin, joiden mielestä he ja heidän lapsensa ovat se ainoa tärkeä asia ja muut aina väärässä. Moni sinkku tekee paljon enemmän muiden hyväksi kuin mitä muut hänen hyväkseen.
Nyt se pää pois pepusta ja katsomaan tarkemmin ympärillesi. Ehkä kannattaisi oikeasti tutustua ihmisiin (myös sinkkuihin) avoimesti, eikä keskittyä vain lyömään heihin jotain kuviteltuja leimoja.
Nainen saa aina miehen jos haluaa. Yksinolo on naiselle tietoinen valinta.
Pitemmän päälle yksinolo kyllästyttää kun sitä haluaa jutella ja tehdä juttuja jonkun kanssa. Tyttöystäväni ei halua olla yksin kovin pitkiä aikoja koska tykkää läheisyydestä ja on läheisriippuvainen. Jos lähden kalaan niin se halua mukaan koska ei halua olla kotona yksin 5-6 tuntia. Ei se minua haittaa, olin vuosia yksin ja haluan olla ja jakaa kaikki tyttöystävän kanssa.
Oi, nyt kilttimiehellä on mielikuvitustyttöystävä, ihqua <3
Eiköhän ne muutkin kuin kilttis käy kalassa. Suomessa on 2miljoonaa vapaa-ajan kalastajaa joten joukkoon mahtuu hivenen muitakin kuin kilttis sooloilemassa yksinään. Sinähän täällä mielikuvitus miesystävistäsi mesoat vähän joka suhde palstalla joten se kalikka kalahtaa ilmeisesti niin että pädetään toisten kustannuksilla.
Yksinäisen ja narsistin ero on hiuksenhienoa.
Liian kauan yksin eläneistä sinkuista tulee omituisia. //Miten niin?
He ovat tosi oikukkaita ja itsekkäitä. // todista
Johtunee siitä, ettei heidän olet tarvinnut koskaan huomioida ketään toista elämässään. // Ainahan pitää toiset ottaa huomioon tekemisissään
Jos tarvitseekin, he hermostuvat sellaisesta. Koko ikänsä. //Kieltämättä voi kiristää
hieman hermoa jos ne toiset eivät ole yhtä hienotunteisia kuin itse
Tai liian pitkään esim. eronneina puolisostaan. //Eihän ikisinkuilla ole puolisoa
He ovat saaneet tehdä ja toimia niin kuin huvittaa. //Ei sitä aina voi elää miten sattuu
Ei ole tarvinnut ajatella muilla olevan asioista, edes omia eriäviä mielipiteitä.//Miten niin? niitähän saa ollakin
Ei heidän tarvitse muita ymmärtää, eikä heidän tarvitse joustaa missään asioissa, eikä antaa kelleen mitään anteeksi. //Tuo kyllä on totta, ei ole pakko kieltämättä
He saavat aina tehdä ja olla niin kuin huvittaa.// Ei sentään ihan aina
Kukaan ei saa puuttua koskaan mitenkään heidän elämäänsä.//Miten sen nyt ottaa
He eivät siis ole tottuneet normaaliin sosiaaliseen, joustavaan kanssakäymiseen muiden kanssa. // Ehkä jopa enemmän kuin moni parisuhteellinen
Heistä tulee mustavalkoisia oman elämänsä kingejä ja herroja.// Totta, meillä on siihen oikeus :D
Joita kyllä muiden elämät ja tekemiset ihmetyttää ja jopa ärsyttää. He voivat potkia elämästään sivuun aina kaikki ne ihmiset, jotka eivät heitä satu kaikintavoin miellyttämään. //Niinpä, miksi pitäisi sietää ikäviä ihmisiä?
He päättävät karttaa huolellisesti kaikkien niiden seuraa joista eivät satu pitämään.// Osittain totta
Heistä tulee siksi usein myös syrjätyneitä erakkoja. Koska heidän hermot ei yksinkertaisesti vain kestä muita ihmisiä. //Vähän riippuu, erakoituu ne jotkut pariskunnatkin
He eivät pysty mitenkään sopeutumaan elämään muiden kanssa.//Oletko ihan varma?
Tälläiset ikisinkut riitaantuvat helposti muiden kanssa ja loukkaantuvat verisesti milloin mistäkin. Mutta eivät itse koskaan tajua loukkaavansa muita.//Ei välttämättä mutta jos loukataan kovin niin sittenhän ei tarvitse olla missään tekemisissä
Kauan sinkkuina olleiden kanssa pitää olla hyvin varovainen puheissaan ja teoissaan. //Viisainta varmaan on olla :D
Heitä pitää suorastaan myötäillä ja mielistellä, jos heidän kanssan haluaa olla tekemisissä. //Ei tarvitse mielistellä, saa ja pitääkin olla eri mieltä muttei saa suuttua jos ikisinkulla on oma mielipide
Ellei toimi näin, tulee takuuvarmasti jotakin ongelmia. Ihminen muuttuu siis tälläiseksi, jos elää liian kauan yksin. //Mitähän ongelmia?
Minäkin olen tälläinen aloittajan kuvailema sinkku. Eikä minulle ole yhtään vaikeaa myöntää olevani hieman narsistinen ihminen. Joka ei tule helposti toimeen ihmisten kanssa. En halua vieraita kotiini, enkä käy itse kyläilemässä muiden luona. Muut ihmiset ärsyttävät minua. Toiset sinkut, kuin myös parisuhteessa elävät, kaikenlaiset ihmiset.
En loukkaantunut aloittajan kuvauksesta. Enkä ala siksi puolustelemaan elämäntapaani.
En kokenut sitä loukkauksena, vaan pelkkänä sivullisen huomiona ja siitä muodostettuna mielipiteenä, johon jokaisella on oikeus.
Aloittaja on oikeassa. Koska minäkin tiedän monia sinkkuja.Olen tehnyt saman huomion. Meissä aika monissa ikisinkuissa on hänen kuvailemia piirteitä ja juuri siksi me haluammekin olla oman elämämme herroja. Parisuhteessahan tälläinen elämäntyyli ei onnistuisi. Siitä aiheutuisi vain, valtataistelua ja jatkuvia riitoja.
Taitaa olla tosiaan turha haaveilla mistään parisuhteesta enää näin ikänsä itsekkäänä sinkkuna elelleenä. Vaikka olenkin äärimmäisen huomioiva mielestäni ja yritän kerrostalossakin asua mahdollisimman hiljaa muita häiritsemättä. Pääasiallinen syy taitaa kuitenkin olla, kun saa lukea näistä nykynaisten kohonneesta vaatimustasosta parisuhteessa. Siinämissä mies saattaa olla ihan tyytyväinen siihen tylsään arkeen (kuten voisin hyvin kuvitella olevani), niin naisen mielestä kaikki on ihan tylsää paskaa ja suhde toimimaton, kun se ei olekaan mitään räiskyvän jännittävää romantiikkaa 24/7 niinku jossain naisten tv/lehtihömpissä. Suurin osa eroista kun tapahtuu nähdäkseni muutenkin naisten aloitteesta, mitä tässä toisten touhuiluja seurannut. Eipä hotsita tulla jätetyksi.