Verkkokalvon irtauma

Pelokas123

Moikka! Tästä aiheesta on paljon keskusteluja, mutta vielä irtauman kokeneilta kokemuksia kaipailisin (mielellään positiivisia :D). Kuinka pitkään teillä meni leikkauksen jälkeen ennen kuin näkö asettui siihen mihin se oli asettuakseen? Oletteko pystyneet käyttämään enää piilolinssejä leikkauksen jälkeen? Itselläni verkkokalvo korjattiin kryo-jäädytyksellä, kaasulla ja plombilla. Nyt pelottaa koko ajan että se repeää uudelleen, tuntuu välillä että menee järki asiaa panikoidessa, onko teillä muilla ollut kova pelko tästä ja lievittyykö se jossakin vaiheessa? Mitenköhän kauan menee ennenkuin mustelmat ja punaisuus lähtevät pois? Jääkö tikeistä sidekalvoon mitään jälkiä? Olen kyllä lääkäriltä yrittänyt kysellä asiasta mutta sika ympäripyöreitä vastauksia olen saanut, tuntuivat olevan aina niin kiireisiä :( olen "vasta" 24 vuotias joten tämä koko hässäkkä tuli minulle kovana järkytyksenä:(

29

727

    Vastaukset

    • Hei!
      Minulla oli verkkokalvon irtauma, neljäsosa silmästä, ja se hoidettiin laserilla ja kaasulla. Sairaslomaa oli kaksi kuukautta, pitkäkestoinen kaasu haihtui hitaasti ja tunsin valtavaa epätoivoa ja pelkäsin koko ajan että kalvo repeää uudelleen. Ymmärrän tunteesi erittäin hyvin. Minua helpotti, kun soitin aina heti sairaalaan, kun tuntui hankalalta tai usko alkoi pettämään, siellä suhtautuivat hyvin ymmärtäväisesti huoleeni ja sain hyviä neuvoja ja apua tilanteeseen. Kaasun seurauksena tuli kaihi,joka korjattiin puoli vuotta verkkokalvon leikkauksen jälkeen. Silmälasien hankkiminen ja löytäminen oli työlästä eriparisilmien vuoksi, eivätkä nämä nykyisetkään tunnu ihan parhailta mahdollisilta, mutta pärjään kuitenkin. Tuskinpa piilolinssien käytölle on mitään esteitä, kysy lääkäriltä! Eli summa summarum, kaiken kaikkiaan vuosi tuohon sähellykseen meni, mutta silmä on kunnossa, enkä tarvitsisi laseja muuten kun lukiessa. Seuraava vuosi oli rauhallinen mutta nyt on alkanut terve silmä oireilemaan, mutta siitäkin aion selvitä, kuten ensimmäisestäkin. Yritä säilyttää mielenrauhasi, todennäköisesti verkkokalvosi on kunnossa ja kestää hyvin, päästä pelosta irti, mustelmat katoavat kyllä samoin kuin pikkuhiljaa myös pelko. Kyllä sinä tästä ikävästä kokemuksesta selviät! Voimia sinulle!

    • Kiitoksia vastauksestasi :) ei tässä auta kuin päivä kerrallaan elellä ja toivoa parasta. Ihan mielenkiinnosta, miten terve silmäsi on alkanut oireilla? Onkohan miten yleistä että tämä sama tulee myös toiseen silmään?

      • Vaikka kielsit kertomasta huonoja uutisia niin tässä oma koemukseni. Minulla on ollut näköongelmia kymmeniä vuosia. Kymmenen vuotta sitten löin pääni parruun kävellessä. Ei tapahtunut muuta kuin parin päivän päästä tuli silmään veri pisaroita. Sitä ennen kävin lääkärissä kysymässä onko aivotärähdystä tai muuta vikaa. Ei kuulemma ollut. Myöhemmin katsoin mitä lääkäri oli kirjoittanut potilasketomukseen. Ei mitään koko täräyksestä. Lopulta pääsin 3 kuukauden päästä silmälääkärin tarkastukseen. Hän totesi silmässä olevan hiukkasia lasiaisesta. Ei tehty mitään.
        Puolen vuoden päästä silmään tuli puoli näkökenttää peittävä vaaleampi alue. Joskus puolen vuoden päästä pääsin taas lääkäriin kun jo kaikki linjat olivat siksakkia. Todettiin lopulta verkkokalvon irtauma. Kuukauden päästä tehtiin leikkaus. Sairaslomaa 3 viikkoa. Kun loma loppui niin työhön täysin sokeana. Sitten löikin rautakanki ohimoon täydessä pimeydessä. Seuraavana päivänä esirippu laskeutui silmässä. Verkkokalvo oli revennyt. Menin perjantaina lääkäriin ennen puolta päivää. Leikkaussalissa ei ollut henkilökuntaa eikä kirurgia talossa joka on ns keskussairaala. Kului puoli päivää ennenkuin lääkäri tuli paikalle. Huoneen penkillä kaveri jäädytti verkkokalvon kiinni summamutikassa.
        Seuraavaksi piti kuulemma hoitaa kaihi. Leikkaus tehtiin . En ole nähnyt mitään koko silmällä senjälkeen kun menin ensimmäiseen leikkaukseen. Koko vaurioitunut silmä on samea ja pimeä. Onneksi en antanut koskea terveeseeb silmään. Se vielä toimii,mutta leikattu silmä pilaa koko näkökyvyn ja päätä särkee riivatusti lukiessa etenkin.
        Onnettomuuksia on tullut monia siksi että näkö ei toimi. Polvi vääntyi ja nyt sen takia molemmat ennen terveet jalat pilalla. Kaikenkaikkiaan opettava tarina sairaanhoidon tasosta. Kun lääkärit jättivät mainitsematta että oli tapahtunut työtapaturma niin en saanut edes oikeutta sairaanhoitoon saati korvauksia. Tästä ei pelasta kuin kuolema. Paikkakunta on Joensuu.


      • älähuoli kirjoitti:

        Vaikka kielsit kertomasta huonoja uutisia niin tässä oma koemukseni. Minulla on ollut näköongelmia kymmeniä vuosia. Kymmenen vuotta sitten löin pääni parruun kävellessä. Ei tapahtunut muuta kuin parin päivän päästä tuli silmään veri pisaroita. Sitä ennen kävin lääkärissä kysymässä onko aivotärähdystä tai muuta vikaa. Ei kuulemma ollut. Myöhemmin katsoin mitä lääkäri oli kirjoittanut potilasketomukseen. Ei mitään koko täräyksestä. Lopulta pääsin 3 kuukauden päästä silmälääkärin tarkastukseen. Hän totesi silmässä olevan hiukkasia lasiaisesta. Ei tehty mitään.
        Puolen vuoden päästä silmään tuli puoli näkökenttää peittävä vaaleampi alue. Joskus puolen vuoden päästä pääsin taas lääkäriin kun jo kaikki linjat olivat siksakkia. Todettiin lopulta verkkokalvon irtauma. Kuukauden päästä tehtiin leikkaus. Sairaslomaa 3 viikkoa. Kun loma loppui niin työhön täysin sokeana. Sitten löikin rautakanki ohimoon täydessä pimeydessä. Seuraavana päivänä esirippu laskeutui silmässä. Verkkokalvo oli revennyt. Menin perjantaina lääkäriin ennen puolta päivää. Leikkaussalissa ei ollut henkilökuntaa eikä kirurgia talossa joka on ns keskussairaala. Kului puoli päivää ennenkuin lääkäri tuli paikalle. Huoneen penkillä kaveri jäädytti verkkokalvon kiinni summamutikassa.
        Seuraavaksi piti kuulemma hoitaa kaihi. Leikkaus tehtiin . En ole nähnyt mitään koko silmällä senjälkeen kun menin ensimmäiseen leikkaukseen. Koko vaurioitunut silmä on samea ja pimeä. Onneksi en antanut koskea terveeseeb silmään. Se vielä toimii,mutta leikattu silmä pilaa koko näkökyvyn ja päätä särkee riivatusti lukiessa etenkin.
        Onnettomuuksia on tullut monia siksi että näkö ei toimi. Polvi vääntyi ja nyt sen takia molemmat ennen terveet jalat pilalla. Kaikenkaikkiaan opettava tarina sairaanhoidon tasosta. Kun lääkärit jättivät mainitsematta että oli tapahtunut työtapaturma niin en saanut edes oikeutta sairaanhoitoon saati korvauksia. Tästä ei pelasta kuin kuolema. Paikkakunta on Joensuu.

        Näin joensuussa, kun työterveyslääkärit toimii pihlajalinnassa, spetcsaversillä yms silmälääkäreinä samalla.. Ja vakuutusyhtiöiden perseennuolijoina.. Niin tulos on tämä..ollut kymmeniä vuosia ja peli pahenee


    • Katselen vielä näitä "näkösivuja" silloin tällöin. Samalla otsikolla 25.1.2007 aloitettuun keskusteluun kirjoittelin aika paljon. Sivu lopetettiinkin 12.1.2015, viimeiseen.
      Olisin mielelläni lukenut miten kohtalotoverit pärjänneet jatkossa. Minulla oikea silmä leikattiin kolmesti vajaan puolen vuoden aikana. Öljynpoisto olikin sitten 2014 vuoden alussa.
      Sinulla varmaan menee hyvin, eikä ole tarvinnut vajaan kuukauden jälkeen heti uutta leikkausta, kuten minulla.
      Aika hyvin noin muuten jaksoin, totesin vaan olevani taas leikkauspöydällä kolmatta kertaa 17.9.-13. Ensimmäinen kun oli 19.7.-13. Nyt jäi vääristymät, jotka ilmaantui toisen leikkauksen jälkeen. Muuten aika mukavasti, kun vasemman silmän kaihi leikattiin alkuvuodesta.
      Jos haluat lukea noita aikaisempia, löytyy sivulta 8. Verkkokalvorepeämäsivut varmaan jo aikaisemmin. Toivotan keskusteluja Sinulle.

    • Joo tuli luettua tänään noita aikaisempia viestejä. :) vielä viikko olisi sairaslomaa ja sen jälkeen pääsisin töihin palaamaan jos ei mitään erikoista tule, toivottavasti ei. Viime viikon kontrollissa sanottiin että verkkokalvo on kiinni mutta sen alla on vielä nestettä joka haihtuu ajan kanssa. Jatkokontrolleista ei ollut puhetta enkä tajunnut lääkäriltä asiaa kysyä. Mitenköhän usein tämmöistä pitää kontrolloida nyt tulevaisuudessa. Soitin jo silmäpolillekin, mutta siellä tuntuvat olevan melko tietämättömiä ja vähättelevän asiaa, vaikka minulla on kova huoli silmistäni.

    • Hei! Olen itse samassa tilanteessa, leikattiin vastikään verkkokalvoirtauma oikeasta silmästä ja samalla havaittiin heikkoja kohtia myös vasemmasta, jotka hoidettiin pariin otteeseen laserilla. Aikamoinen järkytys oli myöskin nuorelle ihmiselle, eli ymmärän erittäin hyvin huolesi! Minullakin heti leikkauksen jälkeen tosi iso pelko siitä että irtoaa uudelleen, heräilin yöllä tarkistamaan näkökenttääni yms, mutta kyllä se alun ahdistus siitä pikkuhiljaa lientyy. Leikkaava lääkäri sanoi, että suurin vaara ohi kun leikkauksesta kulunut muutama viikko, eli alat varmaan itsekin olla jo turvallisimmilla vesillä. Saman neuvon annan kuin edellinenkin vastaaja, eli soittele ja kysele heti jos tulee mieleen asioita, minäkin olin ensimmäiset viikot koko ajan puhelimessa osastolle:) Koin myös saman että lääkäreillä on niin kova kiire koko ajan että on vaikea ehtiä esittämään kaikkia mielessä olevia kysymyksiä; täytyy vain yrittää olla sinnikäs ja sain myös pyydettäessä vielä jälkikäteen soittoajan leikanneelle lääkärille.

      Minulle lääkäri jopa suositteli piilolaseja, saan kokeilla heti kun silmän pinta paranee; niillä ilmeisesti saa paremmin tasoitettua näköä jos jää silmien välille iso ero kuten minulla kävi. Kolmen kuukauden kulutta sitten näkee, minkäläiseksi näkö lopulta jää. Minulle sanottiin, että alkuun olisi hyvä puolen vuoden välein tarkistaa silmät, sitten vuoden välein. Läkäri kyllä rohkaisi, että normaalia elämää voi elää tämänkin jälkeen, sama pätee varmasti sinuun:) Kovasti tsemppiä sinulle! Ja mielelläni vaihdan vielä ajatuksia, jos haluat kirjoitella.

    • Moikka! Hyvä tietää että kohtalotovereita löytyy (ei siis sillä että kenellekään tätä kauheutta toivoisin!) Tuntuu vaan että semmoinen joka ei tätä ole kokenut ei voi oikein tietää miltä tämä välillä tuntuu ja miten raskastakin voi olla välillä näön kanssa hermoilemisessa. Kuulostaa kyllä niiiin tutulta tuo välillä öisinkin näön testaaminen. :D

      Vähän pinnallinen kysymys ja varmasti huolenaiheista pienin, mutta jäikö teidän silmät minkä näköisiksi leikkauksen jälkeen? Oma silmäni on tuolta ulkonurkasta vielä aika punainen ja muhkurainenkin (leikkaus 1.8.) lääkäri kyllä lupaili että tulee tästä vielä rauhoittumaan, mietin vain missäköhän ajassa.. :D

      Mulla todettiin verkkokalvon alla nyt nestettä ja lääkäri puhui residuaaliablaatiosta, joka on rajattu laseroimalla, jos tämä laserointi pitää niin leikkausta ei tarvitse uusia, toivoisin todellakin että ei tarvitsisi.

      Onko teillä joiden silmää on laseroitu esim jälkeenpäin tai toista silmää niin onko siihen jäänyt mitään näköhäiriöitä? mulla on yksi kohta näkökentästä laseroinnin jälkeen alkanut väreilemään jännästi, mutta kun siihen katsoo niin se väreily loppuu..

      Mitä Sarib sinun leikkauksessa tehtiin tai miten verkkokalvoirtauma korjattiin? Tuntuuko näkö huonontuneen kamalasti?

      Raskasta on välillä, mutta ei auta kuin päivä kerrallaan elellä:)

    • Hei taas:) Kyllä minun silmäni on parantunut niin ettei ulkoisesti merkkejä näy leikkauksesta, luomien alla vielä tikkejä ja punoitusta jäljellä. Leikkaus tehtiin niin että verkkokalvo ommeltiin kiinni ja silmään laitettiin tukiside, joka ilmeisesti sinne jääkin osaksi silmää. Ei ole ainakaan vielä silmän liikkeitä haitannut.

      Näkö huononi leikkauksessa melko paljon, noin -10:estä -13,5:een, lisäksi sain vahvan taittovirheen (käsittääkseni tukisiteestä johtuen, joka vaikuttaa silmän muotoon), mutta on kyllä jo mennyt parempaan suuntaan: viimeisessä mittauksessa miinusta oli "enää" -12,5 ja taittovirhekin pienentynyt. Kolme kuukautta siis sanoivat näön voivan vielä muuttua. Käytännössä arkea hankaloittaa tällä hetekellä silmien suuri "eriparisuus" (vasen -6) jota ei pysty laseilla korjaamaan; syvyysnäkö on huono mikä johtaa siihen että ulkona on hankala liikkua kun ei erota epätasaisuuksia maassa ja kompastelee helposti. Lisäksi toispuoleinen päänsärky sekä langanpätkät ja roskat näkökentässä tuovat omat haittansa (sairaslomalla siis olen vielä). Kuinka oma näkösi?

      Laser ei ole minulla (ainakaan vielä) aiheuttanut mitään näköoireita, mutta olen kyllä lukenut etä niitä on osalle tullut. Kahteen otteseen siis on vasenta silmää laseroitu, voi olla että on vielä kolmas kerta edessä.

      Vähän vaihtelee itsellä fiilikset, välilla tuntuu että kyllä tämän kanssa oppii elämään ja välillä meinaa iskeä epätoivo...kiva kuitenkin saada keskustella jonkun saman kokeneen kanssa:) Vaikka kuten totesitkin, eipä tätä kyllä kenellekään toivoisi!

    • Iltoja:)

      Toivottavasti itselläkin tuo
      Punaisuus vielä laantuu ja silmän pinta tasoittuu :) mulla laitettiin silikonityyny eli "plombi", kaasua ja jäädytettiin sitä verkkokalvon reikää ilmeisesti.. Itsellä tuon näön kanssa on sinällään tosi hyvä tilanne, että alunperin mulla oli lasit -3.50 ja -4 ja nyt molemmista silmistä on näkö varmaan ajan saatossa huonontunut että nuo uudet lasit on jotakin vajaa -5 molemmissa mutta tää kipeä silmä näkee kuitenkin vielä paremmin, tää olikin ennen leikkausta se ns. Parempi silmä :) toivottavasti tilanne pysyykin näin... Toivottavasti sinunkin näkösi vielä paranee, mulle ainakin sanottiin että se voi kuukausien saatossa parantua.. Mullakin jäi langanpätkiä ja pisteitä ja pilkkuja aika paljon näkökenttään mutta ehkä niihin tottuu (: jäikö sulle mitään näkökenttäpuutosta tuosta irtaumasta?

      Mulla on kyllä aivan sama tuon fiiliksen kanssa, välillä on jo oikeesti ihan hyväkin ja toiveikas olo, mutta varsinkin tämän mahdollisen uuden leikkauksen pelossa tuli kyllä taas melko epätoivoinen olo :( miettinyt oon monesti että pystyyköhän sitä enää ikinä relaamaan tän asian suhteen, tuntuu että olen koko ajan vähän varpaillani ja pelokas että jotakin pahaa tapahtuu... Varmaan senkin takia kun tuli niin yllättäen koko tuo irtauma alunperinkin..

      Itse pääsin palaamaan pari viikkoa sitten töihin mikä on kyllä siinä mielessä auttanut että saa muuta ajateltavaa :)

    • Joo yllätten tosiaan tuli itsellekin! Minulla ilmeisesti vahva likitaitteisuus aiheutti irtauman, osasiko lääkäri sanoa miten se sinulla pääsi syntymään, käsittääkseni ei ole kovin tavallista jos on noinkin vähän miinusta?

      Näkökenttäpuutosta ei minulle jäänyt eli ilmeisesti verkkokalvo saatiin kokonaan takaisin paikoilleen. Näin suurta näön heikentymistä en kyllä osannut odottaa, tosin sen jälkeen kun irtauma todettiin olin sen verran järkyttynyt etten muuta osannut ajatella kuin että pääsisi mahd. pian leikkaukseen enkä tarkempia tietoja siinä vaiheessa kysellytkään.

      Langanpätkät näkökentässä on kieltämättä häiritseviä:/ mutta minulle ainakin lääkäri sanoi että niistä harvoin jää pysyvää haittaa; aivot kuulemma ajan myötä oppivat seulomaan pois turhan informaation.

    • Itse oon ajatellut kanssa että melko vähän mulla on miinuksia siihen nähden mitä oon lukenut muilta saman kokeneilta että monilla on ollut enemmän. Lääkäri kuitenkin epäili että tuosta likinäöstä kuitenkin olisi tuo reikä aiheutunut.. Mulle jäi pieni näkökenttäpuutos mutta se on kyllä niin huomaamaton että olisin ikionnellinen jos tämä silmä jäisi näin hyväksi eikä mitään takapakkeja tulisi!

      Oliko sulla minkälaisia oireita kun tuo irtauma tuli? Ootko huomannut leikkauksen jälkeen että silmät olisi kuivemmat kuin aiemmin? Mulla on vielä aika kuivat varsinkin yön jälkeen mutta onneksi on noita kostutustippoja yms olemassa :)

    • Omasta irtaumaruljanssista on tänä vuonna 11 vuotta aikaa, olin tuolloin 30. Irtaumaa korjattiin kahdesti ja komplikaatioita tuntui ilmaantuvan toinen toisensa perään. Kuitenkin kaikkiaan kuuden leikkauksen ja erinäisten päivystysoperaatioiden jälkeen voin sanoa, että tulos on edelleen erittäin onnistunut. Itselläni oli erittäin voimakas likinäkö (n-25)joka korjattiin leikkauksien yhteydessä etukammiolinsseillä. Vuosia pelkäsin sokeutumista ja verkkokalvon vääristymät häiritsivät kuten osittain puuttuva näkökenttäkin. ihmisaivot ovat siitä jännä kapistus, että hiljalleen ne korvaavat joiltain osin silmän näkökyvyn puutteita, kuten vaikkapa vääristymiä. Jos uusinta leikkauksia tulee, lähden siitä että silmäkirurgiassa edistys on ollut nopeaa ja leikkaukset ovat yleisiä(kokemusta terv.huollossa siis löytyy), toivoa onnistumisesta on! Näkökykyni on tällä hetkellä ns. normaali. En esim tarvitse laseja ajaessa, lukemiseen kylläkin.

      • Hyvä kuulla, että näkösi on nykyisin kuitenkin hyvä vaikka leikkauksia on useampi jouduttu tekemään. :)

        Se on totta, että pitäisi oikeasti yrittää ajatella nykyisin nopeasti kehittyviä hoitomuotoja ja sitä, että moneen vaivaan on nykyisin apu. Onko sulla nykyisin enää mitään pelkoja uuden irtauman suhteen vai pystytkö jo olemaan ajattelematta asiaa kummemmin?

        Itse taidan stressata tästä asiasta nyt ihan liikaa, nukun tosi huonosti ja pääkin on ihan koko ajan kipeä, varmaan stressistä johtuen.......Olen jo oikeesti miettinyt jonkun avun hakemista näihin pelkoihin, mutta toisaalta on se varmaan ihan normaaliakin tämmöisessä tilanteessa pelätä näkökyvyn puolesta... :D

        Ihan mielenkiinnosta kysyn, että oletteko kukaan tehnyt tuon irtauman jälkeen lapsia, tai siis onnistuukohan synnytys enää, siinähän pitää kuitenkin ponnistella, jotenkin luulisi että se ei voi hyväksi olla:D


      • Vahvasti likinäköisenä minua varoiteltiin aikanaan raskaista töistä, nostelemisesta yms. Oli kuulema vaarana verkkokalvon irtauma. Olin silloin hoitotyössä, jossa jouduin nostelemaan potilaita. Eräässä vaiheessa sain pieniä verenpurkaumia silmänpohjaan ja silmälääkäri kehotti hakeutumaan kevyempään työhön, minkä sitten teinkin. Kun odotin ensimmäistä lastani, kysyin silmälääkärin mielipidettä synnytyksestä, ja hän suositteli keisarileikkausta, koska verkkokalvon irtautumisen vaara oli olemassa. Lapsi syntyi sitten leikkauksella. Samoin toinen lapsi. Toisen lapsen ollessa viisivuotias verkkokalvo irtautui vasemmasta silmästä. Tehtiin kaksikin leikkausta, mutta ne eivät onnistuneet, ja silmä on nyt sokea. Aika kauan pelkäsin, että toisesta silmästäkin irtoaa verkkokalvo ja tulee täysi pimeys. Enää en ajattele koko asiaa, koska se on turhaa. Eihän me voida huomista tietää.


      • Minä olen kirjoitellut aika paljon verkkokalvon irtaumasta aijemmin. Nyt huomasin uudelleen aloitetun, tämän sivun. Toivotinkin ketjun aloittaneelle vastauksia, nyt sitten saikin yhteydenottoja, ehkä jo ihan puhelimitse. Eivät ole enää kirjoittaneet.
        Minä sitten vaan yhteyksiä näin sivulla.
        On hyvin ikävää, kun Sinun silmäsi sokeutui, vaikkakin leikkauksilla yritetty parantaa. Minä ehkä (tai olenkin) onnekas, kun kolmen leikkauksen jälkeen näen. Sen toisen leikkauksen jälkeen oikeaan silmään tuli vääristymä. Vaakaviivat mutkittelevat. Tuli kolmas leikkaus joka ei parantanut sitä. Oliko sitten muutakin vikaa, kun leikattiin. Öljynpoistleikkaus oli sitten neljäs.
        Sinä varmaan nuori, minä mummoikäinen. Vasemmasta silmästä leikattiin kaihi alkuvuodesta. Se paransi näköäni suuresti, ei niin eripariset. Oikessa silmässä oli ennen verkkokalvol. vahvuus 7,50 ja 5,50, olikin samalla leikattu kaihi. Menikin sitten miinuksille. Tällä hetkellä laseissa aika samat vahvuudet.
        Minä ole saattanut jo unohtaa silmät, pitkään 2013 jälkeen aina mielessä erilisten tuntamusten mukaan.
        Toivotan Sinulle pärjäämistä yhden silmän kanssa ja toivotaan, ettei toinen silmä sairastu.


      • äitipä kirjoitti:

        Vahvasti likinäköisenä minua varoiteltiin aikanaan raskaista töistä, nostelemisesta yms. Oli kuulema vaarana verkkokalvon irtauma. Olin silloin hoitotyössä, jossa jouduin nostelemaan potilaita. Eräässä vaiheessa sain pieniä verenpurkaumia silmänpohjaan ja silmälääkäri kehotti hakeutumaan kevyempään työhön, minkä sitten teinkin. Kun odotin ensimmäistä lastani, kysyin silmälääkärin mielipidettä synnytyksestä, ja hän suositteli keisarileikkausta, koska verkkokalvon irtautumisen vaara oli olemassa. Lapsi syntyi sitten leikkauksella. Samoin toinen lapsi. Toisen lapsen ollessa viisivuotias verkkokalvo irtautui vasemmasta silmästä. Tehtiin kaksikin leikkausta, mutta ne eivät onnistuneet, ja silmä on nyt sokea. Aika kauan pelkäsin, että toisesta silmästäkin irtoaa verkkokalvo ja tulee täysi pimeys. Enää en ajattele koko asiaa, koska se on turhaa. Eihän me voida huomista tietää.

        Hei Äitipä... jos luet vielä näitä palstoja olisin kiinnostunut sinun jaksamisestasi tuon yhden silmän kanssa. Itse olen kokenut saman tyyppiset jutut kuin sinä. Eli verkkokalvon repeämän ja toisen kerran verkkokalvoirtauman vasemmassa silmässäni. Kaksi kertaa leikattiin ja verkkokalvo jäi kiinni vain osittain, joten aivan vasemmalla laidalla nään sormen liikkeet ja hahmot, mutta silmän tarkannäön alue on irti. Vasemmassa silmässäni on ollut krooninen iriitti vaiva noin viisi vuotta, joka silmäkirurgien mukaan on heikentänyt verkkokalvoa. Oikea silmä on ollut terve iriitistä ja muustakin silmävaivoista, joten silmälääkärien-ja kirurgien mukaan riski tämän silmän verkkokalvoirtaumalle on erittäin pieni.... mutta toki se mietityttää. Minulla tämä verkkokalvoepisodi on tapahtunut nyt muutaman kuukauden sisällä ja järkytys oli kauhea. Mutta pakko on tottua ja tämä tottumisvaihe se vasta vaikeaa onkin. Kuinka kauan sinulla meni, että totuit yhdellä silmällä näkemiseen ja miten henkisesti jaksoit tämän ajan ? Minä olen 48-v. ja lapsia kaksi (12v. ja 14v.) ja työelämässä siis olen. Työnkuva tulee jonkun verran muuttumaan ja onneksi työnantajalla on tähän mahdollisuus eli pystyn vaihtamaan "helpompiin" töihin menettämättä työyhteisöä ja hyvä niin. Olisi kiva kuulla sinun kokemuksia, kun ei ole löytynyt oikein vertaistukea tähän : (. Jos joku muu saman kokenut lukee tekstini, ottaisin mielelläni vastaan kokemuksia ja vaihtaisin sähköpostiosoitteita, jossa voisi enemmän keskustella asiasta.


      • Vilma48, kyselit kuulumisiani. Eipä mitään uutta. Yhden silmän avulla elelen ja eläkkeellä olen ollut kohta 20 vuotta. Aikoinaan yritin kyllä jatkaa työssäni osa-aikaisesti, mutta kun työnantaja ei muuttanut toimenkuvaani (vaikka se olisi ollut helposti mahdollista) hain työkyvyttömyys eläkettä ja sain päätöksen nopeasti. Eläkkeelle jäänti oli raskasta - ei vain minulle, vaan koko perheelle. Oli asuntolainaa, mies paljon työttömänä ja lapset olivat pieniä. Vanhempi pojista, 10-vuotias, koki äidin eläkkeelle jäännin jotenkin häpeäksi eikä kehdannut kertoa kavereilleen. Nuorempi taisi olla tyytyväinen, kun oli äiti kotona eikä tarvinnut mennä hoitoon. Itse jäin aika yksin, kun työkavereita ei enää ollut. En osaa sanoa, kuinka kauan tottuminen yhden silmän varassa elämiseen vei, mutta kyllä siihen vähitellen on tottunut. Mutta eihän se helppoa ole. Vasen silmäni on se sokea silmä, ja kun esim. ihmisjoukossa joku kävelee kovaa vauhtia vasemmalta eteeni, en ehdi huomata ajoissa ja törmäyksiä tulee. Oikea silmä on taas hyvin herkkä kirkkaalle valolle ja siinä on myös hämäräsokeutta, joten pimeässä tai kirkkaassa kevätauringossa liikkuminen on vaikeaa. Eksyn helposti tai muuten kompuroin. Ja tuntuu, että vuosi vuodelta menee hankalammaksi. Silmälääkärit eivät tätä ymmärrä, eivätkä ota huomioon. Heille vain se heidän oma valotaulu E-kirjaimineen on ainoa mittari näkökyvystäni. Olen käynyt useita kertoja Kelan kuntoutuksessa Näkövammaisten keskusliitossa. Sieltä saa kyllä vertaistukea, että jaksaa taas eteenpäin.


    • Hienoa kuulla myös pidemmän aikavälin kokemuksia, sehän kuulostaa tosi hienoa ettet laseja enää juurikaan tarvitse!

      Niin minäkin yritän ajatella, että silmäkirurgia kuitenkin kehittyy huimaa vauhtia koko ajan, ja koittaa luottaa siihen, että apua voi saada.

      Mun oireet kun irtauma tuli oli nimenomaan se näkökenttäpuutos, eli näkökenttä katosi oikean silmän vasemmasta yläkulmasta. Kosteustippoja minäkin käytän, Systane Ultran olen kokenut hyväksi; leikkauksen jälkeen tarve kuulemma suurempi, ehkä tasaantuu sitten ajan myötä. Se sinun pieni näkökenttäpuutoksesi tuskin jää vaivaamaan, toinen silmä kyllä tehokkaasti kompensoi! Hieno juttu, että sun näkösi on noinkin hyvä. Minusta nuo miinukset ovat tosi pienet:)

      Mä kyselin siitä raskaudesta ja synnytyksestä, ja lääkäri kyllä sanoi ettei sille olisi estettä; itsestä tosin kuitenkin tuntuu että olisiko se keisarileikkaus sittenkin turvallisempi vaihtoehto...täytyy kysellä vielä muiden lääkäreiden mielipiteitä:)

      Kyllä minuakin tämä kieltämättä vielä stressaa aika lailla. Sen pysyvän haitan kanssa josta tästä ilmeisesti jää voin kyllä oppia elämään, se ei tunnu pahimmalta vaikka kieltämättä muutos entiseen tuntuu suurelta, vaan se tulevaisuus... että täytyykö tässä lopun ikäänsä pelätä, miten näön kanssa käy. Toisaalta toivon, että se alkujärkytyksen ja asiaan sopeutumisen jälkeen laantuisi, ja voisi jatkaa normaalielämää ilman jatkuvaa ahdistusta asiasta. Töihin paluu varmaan osaltaan helpottaisi, saisi muuta ajateltavaa (kotisohvalla yksin istuessa asia kuin asia tuntuu aina pahemmalta); toisaalta kyllä kieltämättä jännittää, miten tulee töihinpaluu sujumaan ja miten näköni kanssa pärjään. Miten itselläsi töihinpaluu, mitä teet työksesi?

    • Joo on kyllä kiva kuulla saman kokeneilta kokemuksia ja tuntoja, kun ei tätä oikeesti semmoinen jolla ei ole mitään häikkää silmissä ollut tajua välttämättä. Moni mullekin sitä sanoo että "yritä olla ajattelematta asiaa" kun esimerkiksi nyt stressaan tulevaa perjantaista lääkärin aikaa jossa päätetään leikataanko tätä vielä.. Helppopa on olla ajattelematta :D vaikka hyväähän ne ihmiset tarkoittaa kyllä minä sen tiedän..

      Minäkin kyllä toivon että ajan kuluessa tätä ei ihan niin paljoa ajattelisi. Varmaan kunhan jonkun aikaa menisi terveenä ja pääsisi ihan"täysillä" elämään normaalia elämää niin siitä se varmaan vähitellen laantuisi (toivottavasti!!).

      Se on kyllä totta, että kotona sairaslomalla ollessa asiat tuntuivat kyllä kaikista pahimmalta... Teen osastonsihteerin töitä, joten näön ja muunkin puolesta pystyn niitä hyvin tekemään. Aikaisemmin tein hoitotyötä, joten en tiedä jos tekisi sitä vieläkin että mitenköhän raskaiden nostojen yms. kanssa olisi sitten ett pystyisikö sitä työtä jatkamaan..

      Leikattiinko teidät nukutuksessa vai paikallispuudutuksessa? Minut leikattiin puudutuksessa ja niistä puudutuspiikeistäköhän johtui kun mulla oli monta viikkoa molemmat silmät ihan kauheilla mustelmilla... Sitäkin mietin että jos tässä vielä uusintaleikkaukseen joutuu niin ahdistaa ajatuskin siitä että taas menee monta viikkoa kotona kun en oikein kehdannut silmät mustana missään liikuskella...:D

    • Paikallispuudutuksessa leikattiin myös, arvelivat ensin että olisi tarvittu nukutus ilmeisesti silmän pitkän muodon takia, mutta puudutuksella siis selvittiin. Mulla kävi sitten ilmeisesti hyvä tuuri, kun niistä puudutuspiikeistä ei mitään näkyviä jälkiä jäänyt. Nyt tosiaan rassaa se että jäljelllä ovat tikit ärsyttävät silmää niin ettei pinta pääse parantumaan, eli piilolaseja ei voi vielä ajatella ja ilman niitä tämä huonontunut näkö/taittovirhe haittaa melkoisesti olemista. Mutta hyvällä tuurilla sinulla ei ehkä toisesta leikkauksesta mustelmia tulisi, se ilmeisesti vaihtelee? Jos nyt leikkausta edes tarvitaan, voihan se olla että laser riittäisi!

      Joo eipä sitä tietenkään tilannetta muut oikein voi ymmärtääkään. Tottakai ne käynnit jännittää, että mikähän on tuomio, ja vaikea niitä on olla ajattelematta. Tuntuu että tapahtuneen jälkeen reaktiot muilta ovat olleet joko sellaista kauhistelua tai sitten sinällään ihan hyväätarkoittavaa "kyllä se siitä"-olalle taputtelua, joka ei nyt hirveesti tällä hetkellä auta.

      Jos tahdot vielä Pelokas privaatimmin vaihtaa ajatuksia, voit laittaa minulle mailia osoitteeseen sarib0022@gmail.com?

    • Hei joo laittelen mailia :) kiva kun voi jonkun kanssa jutella asiasta ja vaihtaa ajatuksia, tuntuu ettei kavereita tai puolisoa kiinnosta koko ajan puhua tästä silmä-asiasta:D

      Mitenköhän pitkään siinä ylipäätään menee että ne tikit lähtee... itsellä ne viimeiset on varmaan nyt lähipäivinä sulaneet, ainakin kauhee roskan tunne on hävinnyt mutta silmä on kyllä tosiaan aika hurjan näköinen vielä..

    • Kiva, tarkistelen sitten seuraavaksi mailiani:) yllättävän kauan ne tikit sitten näköjään pysyvät!

    • Miten on näkö palautunut silmään?
      Minulta leikattiin verkkokalvo repeymä 7.12.2015 ja nyt odottelen näön palautumista.

    • Minulta kohta 10v leikkauksesta kun oli repeämä ja plombi silmässä...vähän sen jälkeen n. Vuosi leikkauksesta tuli kaihi silmään...Se on kai aika yleistä...mutta muuten mennyt ok.

      • Tuntuuko sulla se plombi silmässä tai näkyykö ulospäin? mietin vaan kun mulla se tuntuu aika ikävältä, että onkohan kaikilla näin vai onkohan niitäkin erilaisia? Mulla alkaa olla leikkauksesta reilu puoli vuotta, tilanne on nyt ihan hyvä, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä tuleman pitää, täytyy vain toivoa parasta :)


    • Kyllä vaan huomaan, että katselen taas näitä sivuja. Nyt vallan uusiakin, kommentoin lähinnä 22.3.16. "Älähuoli". Vastailit vähän huonojakin kokemuksia, alkuperäiselle Pelokas123, on vaan kirjoittanut viimevuoden puolella.
      Nyt sitten kirjoitan Sinulle, voi tulla vähän "keskustelua" kanssasi. Sinulla on tosiaan hyvin ikäviä kokemuksia, ensinnäkin hoitoon pääsystä. Ei voi olla, niin pitkään meni ennenkuin leikattiin! Onhan tuossa jo virhettä tehty, kun sentään olet mennyt oireiden vuoksi lääkäriin.
      Minä sentään vaan reilun kuukauden siitä, kun kävin ensin vaan TK-lääkärillä. Olisi kyllä voinut heti kehoittaa silmälääkärille, kun näin "olemattoman"kärpäsen näkökentässä. Silmälasieni rikkoutuessa ja vanhoilla katsoessani huomasin mustan kohdan. Tilasin sitten heti ajan silmälääkäriin, mutta sain perua joutuessani verkkokalvoleikkaukseen. Eipämitään, olin jo ollut toisessa leikkauksessa, kun vasta olisi ollut tilattu aika yksityiselle silmälääkärille.
      Kolmas leikkaus ehti olla sen kolmen kuukauden aikana 2013. Öljynpoisto n. puolen vuoden päästä, helmik. -14. Vasemman silmän kaihileikkaus vuoden -15 alussa. Minulla vallan pientä Sinun kokemukseen verrattuna. Olen kyllä "repinyt" kaikenlaisia kirjoituksia näkökokemuksia, milloin "eriparisilmä" nimimerkillä ja Aniraak1. Miten olen saanutkin aikaan pitkiä juttuja.
      Nyt jos Älähuoli vielä käyt sivulla, niin mielelläni lukisin miten nyt voit. Toivottavasti hyvin ja pärjäät näkövamman kanssa. HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

    • Kirjoitin jo toiseen ketjuun, mutta laitetaan nyt tännekin. Olisi myös kiva kuulla tässä ketjussa aiemmin kirjoitelleiden kertomuksia, olen lukenut kaikki mahdolliset viestit.

      Minulta on juuri laseroitu kolme pientä reikää vasemman silmän verkkokalvosta, olen menossa ensi viikolla kontrolliin. Oikeasta silmästä leikattiin iso irtauma viime vuoden joulukuussa, ja sitäkin on laseroitu kahdesti leikkauksen jälkeen. Pelottaa näönmenetys todella paljon, kun olen vasta 28-vuotias. Nämä kohtalotovereiden kertomukset ovat olleet parasta lohtua, lähipiirissä kun ei jakseta enää kuunnella näitä silmämurheita. Ihmiset, joilla ei ole koskaan ollut silmissä vikaa, eivät ymmärrä miten kauhea henkinen tuska tämän sairauden mukana tulee :(

    • Hei. Minulla leikattiin verkkokalvon irtauma helmikuussa ja nyt kk päästä leikataan kaihi. Vähän jännittää pysyykö verkkokalvo kiinni vai onkohan riski miten suuri uudelle irtaumalle. Normaalistihan kaihil. jälkeen sairasloma ei kauaa kestä mutta mulle kirurgi väläytteli 4vko lomaa. Kiusana sticklerin syndrooma joka haperruttaa verkkokalvoja, onko täällä muita sticklereitä?

    SEISKA.FI

    • Muistatko ysäritähti David Charvetin? Tältä entinen Baywatch-tähti näyttää nyt – kuvat!
    • Huh, mikä kesäbeibe! Amanda Harkimo poseeraa seksikkäänä bikineissä ja housutkin kintuissa: paljasta peppua ja kunnolla povea - kuvat!
    • Kalle Keskinen paljastaa: Tämän verran korona vaikutti artistien keikkaliksaan!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka maksaa ei-turvallisesta maasta tulevan pakkokatanteenin..

      ..eivät kai veronmaksajat Kelan ansiosidonnaisella päivärahalla? Vastuuton mokailija maksakoon mokiensa kulut itse! Se on Ruotsin risteilyltä tai Balk
      Maailman menoa
      140
      4033
    2. Järkyttäviä Paljastuksia Nikon TV-sarjasta

      Tänään se sitten alkaa, sarja nikosta ja katiskasta. Ennakkotietojen mukaan sisältö paljon ikävämpää kuin luulin. Niko käyttänyt huumeita jo 13 vuotia
      Kotimaiset julkkisjuorut
      130
      3976
    3. Henna ja Tauski jälleen yhdessä onnellisina

      Kihlatkin hankittu. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/503fdd42-5bef-4519-ae07-de01ca6aa9ba
      Viihde ja kulttuuri
      24
      2375
    4. Suomi olisi itse tarvinnut kehitysapua

      suomen koronatalous ja sannan lahjarahat italiaan on kestämätön setti. Suomen julkinen ajetaan alas, teitä ei kunnosteta, omaa taloutta ei elvytetä..
      Maailman menoa
      196
      2179
    5. Heti alkoivat "asiantuntijat" sössöttämään

      ettei hallituksella ole oikeus pistää ihmisiä pakkokaranteeniin https://yle.fi/uutiset/3-11487500
      Maailman menoa
      175
      1081