Olen tässä itsekseni pohtinut, että vaimon kanssa en enää naimisissa halua olla. Toiseen ei voi luottaa, eikä suhteessä ole puolin tai toisin tunteita mukana. Ositus on tulee halvaksi, se ei pelota yhtää, eikä vuokralle paluu vuodeksi, kahdeksi. Tässä on vain kaksi muttaa.Meillä on pieni n.5-vuotias muksu, johon olen syvästi kiintynyt.Asuimme jo pari vuotta sitten erillämme, ja palasimme parin kuukauden jälkeen yhteen. Aika on tässä osoittanut, että pakka on katsottu loppuun, ei tästä mitään tule enää. Olenkin tästä jo aikaisemmin kirjoittanut palstalle otsikolla asiallisia neuvoja kaivataan ja samalla nimimerkillä. Tavoitteeni on että saisin olla muksun kanssa mahdollisimman paljon ihan arjessa läsnä, ja kasvaa ns.oikeille teille. Ero isien kohtalona on valitettavan usein vieraantuminen ja sivustaseuraajan osa. Mietinkin tässä olisiko lapsen ja minun vanhemmuuden kannalta parempi ratkaisu pelata aikaa vielä n.määrä ja odottaa muksun vanhemista tai ottaa ero nyt suoraa. Kiitos jo etukäteen, ja samalla otsikolla kuin ennenkin ASIALLISILLA neuvoilla.
ERO ja lapsen ikä.
mrteevm80
478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sun pitää tuota itse miettiä,että miten jaksat.Onko mitään mahdollisuuksia,että sinä saisit lapsen luoksesi asumaan?
Niin, tosi vaikea sanoa. Tee päätös juuri siltä pohjalta kuin sinusta tuntuu ja on järkevää. Ajatellen tietysti lastasi, mutta myös vaimoasi. Miltä vaimosi vaikuttaa? Onko hän onnellinen? Miten teidän arki sujuu nyt? Ketkä muut ovat lapselle läheisiä kuin te vanhemmat? Mikä eron jälkeen olisi kenties paremmin kuin nyt? Entä huonommin? Anna ajatustesi virrata.
Kerroit, että olette asuneet jo erillänne pari kuukautta. Miten lapsen hoito silloin järjestettiin? Oliko lapsi luonasi usein? Mitä vaimosi tykkäsi järjestelystä? Onko teillä nyt paljon erimielisyyksiä lapsen hoidosta ja kasvatuksesta? Osallistutteko nyt lapsen hoitoon molemmat? Onko vaimosi töissä? Lapsi päiväkodissa?
Mrteevm80,
On mahdotonta ulkopuolelta sanoa mikä sinun tilanteessasi olisi paras ratkaisu. Jos päädytte eroamaan, se varmasti vaikuttaa lapseen. Mutta niin vaikuttaa myös se, jos kotona on jatkuvasti huono ilmapiiri. Tässä mielessä ei ole neutraalia ratkaisua.
Mietin sitä, että jos päädyt jäämään suhteeseen, katkeroidutko?
Toisaalta mietin myös, mitä puolisosi ajattelee? Haluaako hän erota? Ideaalitilanne ehkä olisi se, jos yhdessä toteatte että suhteesta ei tule mitään. Tällöin ero on ehkä mahdollista hoitaa siististi. Ja olen kuullut myös eronneista pariskunnasta, jotka päättävät jäädä asumaan lähelle toisiaan sen takia, että lapset voisivat viettää mahdollisimman paljon aikaa molempien vanhempien kanssa.
Jos päädytte eroamaan, tärkeää on myös puhua lapsen kanssa erosta. Kertoa, että vaikka vanhemmat eivät enää rakasta toisiaan, kummatkin rakastavat lasta. Ja tietenkin viimeiseen asti vältää sitä, että lapsi joutuisi jotenkin vanhempien väliin. Kertoa, että kumpikaan vanhemmista ei hylkää lasta. Nämä ovat itsestään selvyyksiä, mutta silti erotilanteessa usein vaikeita toteuttaa.
Yksi käytännön vinkki voisi olla hakea apua perheneuvonnasta, vaikka päätyisittekin eroamaan. Perheneuvonnan avustuksella ero ehkä olisi helpompaa tehdä siististi. Sekä kunnat että seurakunnat tarjoavat perheneuvontaa.
Toivottavasti jaksat,
Vilppu H.
pappi
Oma kokemukseni sanoo että alle kouluikäisen lapsen saaminen esim. vuoroviikkosysteemiin voi olla hankalaa, jos lapsen äiti sitä yhtään vastustaa.
Kuitenkin, jos pystytte eroamaan sovussa ja sopimaan asiat etukäteen sosiaalitoimiston ulkopuolella, niin siellä ei kenenkään pitäisi enää puuttua ratkaisuun huoltajuudesta.
Jos teillä on hyvät välit ja pystytte asioista sopimaan, niin asia on suhtkoht helppo hoitaa ja ei vaadi mitään kikkailua sinun puolelta. Jos tilanne taas on se että erosta on tulossa riitaisa ja kaikesta tapellaan viimeistä kippoa myöden, niin huoltajuusjärjestelytkin on varmasti hankala järjestellä.
En oikeastaan osaa neuvoja antaa, siihen kannattaako vielä kituuttaa suhteessa jos mikään ei toimi, mutta joustavuus ja avoimuus voi auttaa tilanteessa huomattavasti. Itse olisin halunnut vitkutella ja pitää suhdetta kasassa lasten takia, mutta nyt jälkeenpäin huomaan että ero oli iso helpotus ja kaikkien arki on sujunut alun vaikeuksien jälkeen paljon paremmin näin. Jos teillä on halua käydä asioita läpi, niin ulkopuolinen parisuhdeterapeutti voi osata myös auttaa siinä tilanteessa että ero on jo käytännössä selvä. Ulkopuolisen avulla tilanteen voi saada purettua siistimmin.
Omasta erosta on jo muutamia vuosia aikaa ja olen ollut vuoroviikoin isänä lapsille. Nuorin lapsi oli 5 vuotias kun erosimme ja hänen kohdallaan eroahdistus oli varsin suurta, kun olimme alusta asti vuoroviikkosysteemissä. Nykyisin lapset ovat jo koulussa ja liikkuvat melko luontevasti kahden kodin välillä. Asumme varsin lähekkäin, joka on helpottanut arkea ja sopeutumista eri tilanteissa, kun on sama kaveripiiri ja koulut lapsilla.