Jokaisen pitäisi saada rakkautta ja läheisyyttä eikä yksin ole mukava elää. Miten paljon kaipaatte jonkun kainaloon?
Miten te pärjäätte yksin?
nainen32-
2059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jonkin verran. Olen aina ollut yksin.
Kyllähän sitä ihminen pärjää vaikka missä olosuhteissa jos on pakko. Ihminen on sopeutuvainen elukka. On selvinnyt maailmansotienkin ja ties minkä koettelemusten läpi.
Jaa että kuinka paljon kaipaa? En näin yli kolmekymppisenä enää juuri ollenkaan, sanotaan kymmenen vuotta sitten vielä oli kova kaipuu saada parisuhde, mutta sittemmin olen tajunnut, ettei parisuhde ole mikään onnen tae. Elämä yksin on mukavan simppeliä. Ja se vapaus... Omassa tuttavapiirissä tuntuu olevan pelkkiä ongelmallisia parisuhteita, eli ei ainakaan ympärillä olevat esimerkit kauheasti kannusta ryhtymään suhdetouhuihin.
Ehkä parempi näin. Yhden yön jutut ja sen sellaiset viritykset asia erikseen.
Minä ota aina lauantai-iltaisin viagran että saan onanoinnin onnistumaan.
Itken joka ilta yksinäisyyttä
Pärjään oikein hyvin. Naisten hypergamian takia joutuisin maksamaan parisuhteesta liian isoa hintaa.
Ei mikään ole ilmaista elämässä.
Jos seksistä ja parisuhteesta on kyse, niin se on ainakin naisille ne on täysin ilmaisia. Naiset pystyvät jopa rahallisesti hyötymään seksistä ja parisuhteesta.
Hah hah mitä urpoja. Suosittelen parisuhdetta. Mikään ei ole mukavampaa kuin herätä mamman vierestä, kikasauttaa aamuseksit, kahvit tippumaan ja suihkun kautta töihin.
Vai että mamman vierestä kiva herätä ja kiksauttaa aamuseksit :D No ehkä äiti onkin sinulle sopiva parisuhde jutuistasi päätellen.
Mamma tarkoittaa muuten äitiä, toki sinäkin idiootti sen tiedät.
No sulle varmaan tarkottaakin ja äiti se onkin, nimittäin lasteni äiti, että revi urpo siitä. Sä voit imeä peukaloosi illat, kun et muuta raukka osaa ja kykene.
Itse en pidä seksiä kovin kummoisena asiana. Satunnaiset baarisäädöt riittävät sen kiintiön täyttämiseksi. Tuollasen yhden yön kunnon kiehnäämisen jälkeen on jo aika "täynnä" läheisyyttä, toista yötä perään ei edes jaksaisi. En ole kovin läheisyydenkaipuinen ihminen. Minulle sinkkuus on oiva, kenties ainoa järkevä ratkaisu.
Onko parisuhteessasi joku ongelma, kun sinkkupalstalle kirjoitat? Miksi seurustelet äitisi kanssa?
kikasauttele sinä vaan aamuseksit äitisi kanssa ja ime sen jälkeen pappaasi ;D
Arvioisin, että naisettomuus on henkiseltä rasitukselta verrattavissa sota-alueella elämiseen. Ainakin omall kohdallani. Vapaa-ajastani menee ainakin kesällä suurin osa tavalla tai toisella naisen löytämisen yrittämiseen. Tulokset ovat heikkoja: treffit n. 1-3 naisen kanssa vuodessa, parisuhdetta tai seksiä ei vielä koskaan. Erityisen ahdistavaa tässä on, etten ymmärrä, missä on vika.
Kuulostaa aika lailla minun kokemuksiltani. Ihan sama missä yrittää ja millä tavalla, ei tule mitään tulosta. Ei netissä ei livenä.
tämähän neuvo ei kelpaa, mutta viinalla on tapana yhdistää ihmisiä ja kännissä sattuu ja tapahtuu myös naisten kanssa.
Niin, lopetin juomisen 3 vuotta sitten, enkä nyt ajatellut aloittaa uudelleen.
Nyt ei ole ystäviä, ei työkavereita, eikä minkäänlaisia suhteita naisiin. Näillä kai sitä sitten mennään.
Suomeen tulee kiihtyvällä vauhdilla kela-asukkeja, jotka ovat miehiä. Siitä vaan valitsemaan sopiva rakkauden kohde, jos tarvetta on.
Niin tulee myös tummis ja vinosilmiä voi ostaakin netistä. Näin dokumentin jossa mies sai valita. En tiä paljo msksoi välittäjä vei.
Ostakaa pois jos ei muut, pellot kun myy saa vaimon
Rakkauteen en usko. Syvään kiintymykseen kylläkin. Muutamien pätkäsuhteiden jälkeen aloin tuumiskelemaan asioita toiselta kantilta, mistä voisin luopua, miksi luopua, mitä tilalle, olisiko se vähintään yhtä tyydyttävää kuin toisen läsnäolo. Kyseessä oli tarkoituksellinen u-käännös tai ainakin jyrkkä mutka. Kun tietoisesti lakkasin kaipaamasta rakkautta ja toisen syliä, niin asennoituminen ja suhtautuminen moneen asiaan alkoi kylkiäisinä muuttua. Koskee ihmisiä ja ilmiöitä. Alku aina hankalaa. Tai ei se hankalaa ollut. Kyse omalla kohdalla enemmänkin siitä, että aloin ottamaan tietoista etäisyyttä ja siitä eteenpäin lakkasin välittämästä. Tilalle on tullut välinpitämätöntä mutta kohteliasta suhtautumista. En ole ikinä aikuisiässä kadehtinut mitään ja tämä ilman ylimielisyyttä. Jälkiviisaana vain toivonut, että olisin alusta asti ollut kiihkoton luonne. Noh, hyvällä matkalla pelkkään olemiseen.