Mies sanoi, ettei rakasta minua kuten ensirakkauttaan
Jotenkin kauhealta tuntuu. Ei kuulemma "syki" samalla tavalla meidän välillä (vaikka sanookin, että ensirakkaus on tietysti aina ensirakkaus). Ja jos olisi muhun jotenkin hullaantunut, oltais jo naimisissa...
Ei kuitenkaan halua erota, sanoo, että tykkää minusta, muttei osaa sanoa kuinka paljon.
Mitä ihmettä tämä oikein on? Kannattaako mun jäädä tällaiseen suhteeseen, jossa haikaillaan jotain 20 v. takaista ensirakkautta?
Ja kuitenkin musta tuntuu, että tämä suhde olisi säilyttämisen arvoinen..ollaan samalla aaltopituudella, samantapaisia muutenkin, yhdessäolomme on hyvää...mietin joskus, että hakeeko mies alitajuisesti jotenkin vaikeaa suhdetta? Jotain jota ei voi saavuttaa? Mä olen sitten liian "selvä tapaus", kun ilmaisen tunteeni hänelle selkeästi...Mutta kun en mä jaksa enää mitään pelejä.
Yli nelikymppisiä ollaan. Ja erottu molemmat. Hänellä tosin on ensirakkautensa jälkeen ollut joku muu tässä välissä, jonka kanssa on lapsikin.
Jotenkin kauhealta tuntuu. Ei kuulemma "syki" samalla tavalla meidän välillä (vaikka sanookin, että ensirakkaus on tietysti aina ensirakkaus). Ja jos olisi muhun jotenkin hullaantunut, oltais jo naimisissa...
Ei kuitenkaan halua erota, sanoo, että tykkää minusta, muttei osaa sanoa kuinka paljon.
Mitä ihmettä tämä oikein on? Kannattaako mun jäädä tällaiseen suhteeseen, jossa haikaillaan jotain 20 v. takaista ensirakkautta?
Ja kuitenkin musta tuntuu, että tämä suhde olisi säilyttämisen arvoinen..ollaan samalla aaltopituudella, samantapaisia muutenkin, yhdessäolomme on hyvää...mietin joskus, että hakeeko mies alitajuisesti jotenkin vaikeaa suhdetta? Jotain jota ei voi saavuttaa? Mä olen sitten liian "selvä tapaus", kun ilmaisen tunteeni hänelle selkeästi...Mutta kun en mä jaksa enää mitään pelejä.
Yli nelikymppisiä ollaan. Ja erottu molemmat. Hänellä tosin on ensirakkautensa jälkeen ollut joku muu tässä välissä, jonka kanssa on lapsikin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
E kandee ku noi haikailee exänexän perään.
Ku 20 vuodes e oo irronnu ensirakkaude kahleist.
Oisko se muksuki tullu "Duunataan muksu & love alkaa hehkuu" päätöksel. E tiiä, e kiinnosta.
Se kuitenki o varmaa, ku mies tapaa exänexää muistuttavan, jättää sut oitis
Siis. Ku 20 vuodes e oo irronnu ensirakkaude kahleist, ni o sun kaa olles edelleen kahleis. Mkn e takaa, etteikö mies vertaa sun touhuiluu exänexän touhuiluun. Mut fiksuna e sano mtn.
Anteeksi vaan, mutten saanut tekstistäsi oikein selvää.
Tottakai eri ihmisiä voi rakastaa eri tavalla. Ensirakkaus on ensirakkaus ja sitten voi tulla muita. Haikaileeko mies oikeasti ensirakkautta vai onko se sinun tulkintaasi? Onkohan haikailun kohteena henkilö vai tunne (jollaista ei kuitenkaan enää voi kokea)?
Jos mies jumittaa menneissä, anna olla. Eksien kanssa ei voi kilpailla. Muistoissa kauneimpia juttuja ovat ne, jotka ovat menneet poikki, koska silloin säilyy mahdollisuus jossitella. Nyksät ovat arkea, ja on helppo unohtaa, että sekin on ollut oma valinta.
Mies tuntuu jumittavan tässä menneessä suhteessa...mietin, että onko jotain keski-iän kriisiä? Itse haluan, että jos suhteessa ollaan, siinä ollaan sitten täysillä, eikä mietitä jotain vanhoja juttuja. Kai sitä nyt pitäisi tajuta, että ne on muistoja ja illusioita...suhde on kuitenkin jostain, varmaan ihan hyvästä syystä, loppunut.
Tuntuu jotenkin kiusaamiselta ja manipuloinnilta mua (tai ketä tahansa tämän naisen jälkeen tulevaa) kohtaan. Miksi haluaa antaa mulle tunteen, etten saa aikaan samanlaista tunnetta kuin ensirakkaus? Tietenkin ne tunteet tuntuu silloin erilaisilta, kun ekaa kertaa ne tuntee...jotenkin vaan toivoisin, että yli nelikymppinen mies olisi niin kypsä, että ton tajuaa.
Stellaria, tosiaan, ensirakkauden kaltaista tunnetta tuskin voi ihminen kenenkään muun kanssa kokea...ei se varmaan ole edes henkilöstä (tässä tapauksessa minusta) kiinni.
määmy, tota just mietin, että jos tapaa jonkun ensirakkautensa kaltaisen tyypin, jättääkö mut ja rakastuu oitis. Tai jos tää ensirakkaus yhtäkkiä eroaisi/kiinnostuisikin miehestä, jättäisikö mut (omien sanojensa mukaan ei tietenkään, se nyt oli ensirakkaus ja aikaa on kulunut ja plääplää...). ehkä mä en oo vaan hänelle "se oikea". Hitto mua ärsyttää niin paljon. Miksi piti mennä rakastumaan mieheen, joka haikailee jotain muuta...varmasti on sellaisiakin miehiä, jotka osaavat elää nykyhetkessä.
Luulen, että miehellä alko biologinen kello tikittää, ja siks tekivät muksun.
Joka tapauksessa, olo on mulla paska. Olen oikeasti ollut miehelle ja lapselleen hyvä, hoitanut lastakin sun muuta aina kun oon pystynyt ja kaikessa yrittänyt tukea ja auttaa...tässä sitten kiitos. Haikailu jonkin kaksikymppisenä koetun rakkauden perään :(.
Juuri niin: menneistä pitäisi päästää irti. Useinkaan ei ole kyse siitä, etteikö menneisyys jättäisi rauhaan vaan siitä, ettei itse jätä menneisyyttä rauhaan. Ensirakkautta ei voi saavuttaa, koska ei itsekään ole enää sama. Samaan virtaan ei voi astua kahta kertaa.
Rakkauksia ei pitäisi verrata, ja uusille ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus. Tuottaako sitten jonkinlaista nautintoa, kun saa haikailla ja kärsiä, olla se, jolla menee huonosti?
Itse heijastin ensirakkauteni kohteeseen ylipäätään toiveitani ja ihanteita rakkaudesta. Eihän niillä suurimmaksi osaksi mitään todellisuuspohjaa ollut, mutta silti kukaan muu ei pitkään aikaan tuntunut miltään. Jossittelu oli helpompaa kuin todellisuuden kohtaaminen, mutta jossain vaiheessa kyllästyin voimaan huonosti.
Aivan minun mielipiteeni asiasta on seuraava:
Kun aloitetaan uusi parisuhde, silloin ei puhuta entisistä. Ei, vaikka toinen pyytäisi.
Ensirakkaus on ensirakkaus ja toiselta se sattaa kihtua. Jättikö mies naisen vai nainen miehen? Jälkimmäinen on monelle miehelle vaikea pala ja siihen tarvitaan kummankin näkemys.
Mies saattaa sanoa jättäneensä (miksi sitten muistelee häntä?) vaikka todellisuus olisi toinen.
Ensirakkaus voi olla myös saavuttamaton tai yksipuolista ja silloin toivoo, että toinen olisi vähän aikaa hän.
- Juice / Syksyn sävel -
https://www.youtube.com/watch?v=n8kjIbTk2mk
Mikäli ensirakkauden menettää traagisesti, se voi jättää syvän trauman, minkä seurauksia ei tule missään vaiheessa ajatelleeksi. Kuten fiktiivisessä Vladimir Nabokov kirjoittamassa Lolita kirjassa päähenkilö Humbert Humbert ihastuu teinityttöön, joka muistuttaa hänen menettämäänsä ensirakkauttaan. Eikä kenellekkään käy hyvin
Eihän kyse ole ensirakkkauden haikailusta tai pelailusta, vaan siitä, että hänellä ei ole sinua kohtaan ns. suuria tunteita.
Mitä sinä haluat? Haluatko sinuun hullun lailla rakastuneen miehen, joka vie sinut valkoisella ratsulla alttarille ja levittelee ruusun terälehtiä sänkyysi ja laulaa rakkauslauluja? Vai haluatko miehen, joka tykkää sinusta ja haluaa jakaa arkea kanssasi?
Kysymys kuuluu, mitä SINÄ haluat.
Taitaa ukkos olla joku työtön loispummi. Ne on tommosia .
.
"Olemme toistemme ensirakkaudet!!!111!!!"
har11!
.
Ymmärrän sua hemmetin hyvin, koska oma, paljon vastaava tarinani päättyi tänä kesänä. Mies haikaili vihreämpää ruohoa aidan toisella puolella ja suhteemme oli sellainen on/off- juttu. Kaikki läheiseni pitivät seurusteluani aivan pöljänä juttuna. Mutta koska rakastuin sydänjuuriani myöten, en nähnyt metsää puilta. Seurusteluamme kesti 18 vuotta. Ja loppui siihen, että mies totesi kylmästi, ettei jaksa enää. Ei puhettakaan siitä, että oltaisiin edes yritetty keskustella siitä, mikä mättää. Suhteemme vain luisui siihen, että sain moitteita yskimisestäni, aivastelustani, piereskelystäni. Minun mielestäni jokainen ihminen tekee näitä asioita. Minä sain moitteita . No, suhteemme päättyi ja nyt yritän rämpiä rikkinäisenä päivästä toiseen. Järki sanoo, että näin on parempi. Mutta tunteet pelaavat vielä niin voimakkaina, että itkettää. Näin minulla.
Miehet on ikuisia pentuja. Sinunkin ukkos kun tulee viidenkympin ikään niin johan alkaa pahempi vaihe kuin pelkkä ensirakkaus juttu.. Ota sinä ukon tilalle joku nuorempi sälli joka ei pitkään aikaan elä viidenkympin villitystä tms.paskanjauhantaa...