Kerrompa tälläkin palstalla oman tarinani sokkotreffeistä yms.
Aikoinaan sinkkuna ollessa tapailin sekä livenä-elämässä, sinkkudeitissä että chatissa olevia miehiä. En halunnut itse mitään vakijuttua vain hellän ihanan sylin mihin uppoutua väliviikonloppuina (lapset ex:llä) ja hyvää juttuseuraa. Toisten kanssa kahvihetki riitti ratkaisuun tavata uudelleen tai olla tapaamatta. Joidenkin kanssa oli vain yksi yö. Kaksi oli yli muiden ja "suhteemme" jatkuivatkin yli vuoden. Molemmat tiesivät etteivät olleet ainoita, toinen ukkomies, toinen sinkku. Kesti aikansa ja sitten tapasin miehen jonka kanssa olin valmis sitoutumaan luottamukselliseen suhteeseen. Nämä kaksi jäivät ja olen vain yhden oma, samoin hänkin minun. Niiden kahden muun kanssa ei lopettamisessakaan ongelmia, kun asia oli selvä jo alusta asti, toisellahan oli ja on edelleen perhe (tosin hänellä on nykyisin uusi 2.nainenkin), ja se sinkkumen olisi halunnut jatkaa juttuamme vakavammallekkin pohjalle mutta minä en. Molempien kanssa ihanaa, upeaa sexiä, ihania illallisia, tuntikausia kestäviä keskustelutuokioita jne. enkä koskaan antanut heidän kustantaa itseäni, edes risteilyillä - elin ja elän omillani. Lapsiani heistä kumpikaan ei tavannut, tämä nykyinen vakio taas tapasi piankin.
Eli on suhteita mitkä on tukevammalla pohjalla ja niitä joista muuten vaan nautitaan ja pidetään hauskaa. Miehet tekee sitä enemmän, ainenkin julkisemmin, mutta tunnen itseni lisäksi monia naisiakin joilla tämä tyyli. On naisillakin oikeus nauttia, vaikka yhdenillan hyvästä seksistä. Itse koin sen nuorena enemmän omalla tunnolla, en enää tässä iässä, varsinkin yli 10 v avioliiton jälkeen. Kun omaan voimakkaan seksuaalisuuden oli kamalaa kuinka avioliitossa sai niin vähän hellyyttä ja seksiä, fyysistä kosketusta. En ole koskaan voinut olla paria viikkoa kauempaa ilman kosketusta, rakkautta, seksiä ja laukeamista, toisen ihmisen syliä. Ja vastaavasti kaikki miehet eivät kestä voimakkaasti seksuaalista naista, se on totta.
Aikoinaan sinkkuna ollessa tapailin sekä livenä-elämässä, sinkkudeitissä että chatissa olevia miehiä. En halunnut itse mitään vakijuttua vain hellän ihanan sylin mihin uppoutua väliviikonloppuina (lapset ex:llä) ja hyvää juttuseuraa. Toisten kanssa kahvihetki riitti ratkaisuun tavata uudelleen tai olla tapaamatta. Joidenkin kanssa oli vain yksi yö. Kaksi oli yli muiden ja "suhteemme" jatkuivatkin yli vuoden. Molemmat tiesivät etteivät olleet ainoita, toinen ukkomies, toinen sinkku. Kesti aikansa ja sitten tapasin miehen jonka kanssa olin valmis sitoutumaan luottamukselliseen suhteeseen. Nämä kaksi jäivät ja olen vain yhden oma, samoin hänkin minun. Niiden kahden muun kanssa ei lopettamisessakaan ongelmia, kun asia oli selvä jo alusta asti, toisellahan oli ja on edelleen perhe (tosin hänellä on nykyisin uusi 2.nainenkin), ja se sinkkumen olisi halunnut jatkaa juttuamme vakavammallekkin pohjalle mutta minä en. Molempien kanssa ihanaa, upeaa sexiä, ihania illallisia, tuntikausia kestäviä keskustelutuokioita jne. enkä koskaan antanut heidän kustantaa itseäni, edes risteilyillä - elin ja elän omillani. Lapsiani heistä kumpikaan ei tavannut, tämä nykyinen vakio taas tapasi piankin.
Eli on suhteita mitkä on tukevammalla pohjalla ja niitä joista muuten vaan nautitaan ja pidetään hauskaa. Miehet tekee sitä enemmän, ainenkin julkisemmin, mutta tunnen itseni lisäksi monia naisiakin joilla tämä tyyli. On naisillakin oikeus nauttia, vaikka yhdenillan hyvästä seksistä. Itse koin sen nuorena enemmän omalla tunnolla, en enää tässä iässä, varsinkin yli 10 v avioliiton jälkeen. Kun omaan voimakkaan seksuaalisuuden oli kamalaa kuinka avioliitossa sai niin vähän hellyyttä ja seksiä, fyysistä kosketusta. En ole koskaan voinut olla paria viikkoa kauempaa ilman kosketusta, rakkautta, seksiä ja laukeamista, toisen ihmisen syliä. Ja vastaavasti kaikki miehet eivät kestä voimakkaasti seksuaalista naista, se on totta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pitää ainakin sellaisen kuukauden mittaisen tauon, eikä tee mitään, edes masturboi, niin kummasti alkaa koko seksi unohtua.
Siis miksi pitäisi tukahduttaa itsessään jotain sellaista mistä nauttii ja millä ei aiheuta muille eikä itselleenkään vahinkoa? sehän on vain nautintoa ja hyvää oloa parhaimmillaan, eikä loukkaa ketään! Jos pidän salmiakista, en lopeta sen syöntiä siksi kun se on "sopimatonta", vaan ainoastaan jos siitä on terveydelle huomattavaa haitta.
Joo, jokainenhan meistä on yksilö ja tekee niin kuin parhaaksi näkee.
Sitä vaan ihmettelen että pidät näihin ex-panokumppaneihin yhteyttä vieläkin...vähän niinkuin varalla???
Ei, en pidä enää yhteyttä. Se sinkkumies jäi heti kun tapasin nykyiseni ja siitä kerroin, toivotti onnea, minä samoin ja lähdimme tahoillemme. Samoin se ukkomies, tosin hän on mailannut kerran synttärikortin ja kerran joulukortin minulle, pari mailia vaihdoimma ja näin kuulin hänen "uudesta". Elämä tulee ja menee ja menneisiin ei haikailla!