Tuli sit puolet yöstä istuttua parvekkeella ja rustattua vähän jotain paperille.
Hiljainen on kuolema,
Yhtä hiljainen on hätähuutoni,
Niin hiljainen on huutoni ettei kukaan sitä kuule.
Yksin jään huutoni kanssa, aina vaan, yhä uudelleen ja uudelleen.
Miksi kukaan ei kuule kun pimeydessä huudan mä apua?
Pimeyteen huuto haihtuu eikä kukaan sitä kuule.
En tiedä olenko vahva vai heikko kun pimeyden läpi yritän apua huutaen.
Ei pimeyden keskeltä apua löytää voi.
Vaikka pienen toivonkipinän näkisin,
Ei se pelastusta anna,
Kipinä sammuu ennenkuin kerkeän edes ympärilleni näkemään.
Toivonkipinä ei roihua ja leimua vaan hohkaa himmeänä ennen sammumistaan.
Mutta miksi yhä jaksan uskoa mä valoon pimeyden keskellä vaikka uskon ja toivon jo olen menettänyt.
Miksi joku toinen jaksaa kulkea tässä pimeydessä mutta minä en?
Olenkohan jotenkin huonompi, kun yksin tunnen olevani vajaa.
Miksi yksinäinen, vajaa ja pimeässä kulkeva mielletään huonommaksi?
Missä on hän,
hän joka toisi uskon ja ilon elämääni,
Toivon ja valon pimeyteeni,
Rakkauden ja lämmön sydämeeni?
Ottaisi syleilyynsä, poistaisi kylmän ympäriltäni ja tahtoisi kulkea yhdessä yhteistä polkua pimeydestä valoon. Jos toivoa on, toivon hänen kuulevan huutoni pimeässä.
Hiljainen on kuolema,
Yhtä hiljainen on hätähuutoni,
Niin hiljainen on huutoni ettei kukaan sitä kuule.
Yksin jään huutoni kanssa, aina vaan, yhä uudelleen ja uudelleen.
Miksi kukaan ei kuule kun pimeydessä huudan mä apua?
Pimeyteen huuto haihtuu eikä kukaan sitä kuule.
En tiedä olenko vahva vai heikko kun pimeyden läpi yritän apua huutaen.
Ei pimeyden keskeltä apua löytää voi.
Vaikka pienen toivonkipinän näkisin,
Ei se pelastusta anna,
Kipinä sammuu ennenkuin kerkeän edes ympärilleni näkemään.
Toivonkipinä ei roihua ja leimua vaan hohkaa himmeänä ennen sammumistaan.
Mutta miksi yhä jaksan uskoa mä valoon pimeyden keskellä vaikka uskon ja toivon jo olen menettänyt.
Miksi joku toinen jaksaa kulkea tässä pimeydessä mutta minä en?
Olenkohan jotenkin huonompi, kun yksin tunnen olevani vajaa.
Miksi yksinäinen, vajaa ja pimeässä kulkeva mielletään huonommaksi?
Missä on hän,
hän joka toisi uskon ja ilon elämääni,
Toivon ja valon pimeyteeni,
Rakkauden ja lämmön sydämeeni?
Ottaisi syleilyynsä, poistaisi kylmän ympäriltäni ja tahtoisi kulkea yhdessä yhteistä polkua pimeydestä valoon. Jos toivoa on, toivon hänen kuulevan huutoni pimeässä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Huuda kovempaa. Josko poliisit ja paiholan väki muistais suakin.