Sinkkuja paljon vapaana miehiä ja naisia varmaan miljoona sinkkua. Mikä siinä on että ette löydä kumppania?
Miksi ette seurustele?
seurustelija35
99<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 99
Vanhimmat
Naiset eivät tee aloitteita.
Tuo on ihan hyvä pointti mutta jos naiset edes antaisivat selviä merkkejä kiinnostuksestaan niin voisin miehenä tehdä sen aloitteen kyllä..
Miehet ei löydä kumppania naisten hypergamiasta johtuen.
Oletko ikinä nähnyt naisten vaatimuksia miehelle, pitää olla sitä ja tätä ja aina naisia enemmän että naiset voisivat "katsoa miestä ylöspäin"
ei pidä paikkaansa.
Minun ei ole koskaan tarvinnut iskeä naista. Naiset ovat iskeneet minut.
Hyvä, kun mainitsit! Menempäs tästä raapustelemaan listan mitä ominaisuuksia miehestä on löydyttävä, kun en ole ennen ymmärtänyt, että näin pitää toimia. Pitääkö se lista sitten antaa heti kättelyssä vai vasta myöhemmin? Ja onko listan jokaisen kohdan toteuduttava, että mies on kelvollinen?
Ja sekin lista on vain alustava. Se todellinen oikea lista on hyvin yksityiskohtainen, tilanteiden mukaan muuttuva ja loputon.
Se löytyy myös miehiltä.
Vähän hassu kysymys. Itsekkin tiedät että ihmiset on erillaisia, erillaisilla mieltyyksillä, eri lähtökohdilla ja toiveilla. Jotkut ihmiset eivät vain ole siis löytäneet itselleen parisuhdetta mikä on toisaalta mielestäni parempi kuin lähteä väkisin vääntämään juttua mistä ei meinaa tulla mitään.
Vanha totuus ja sanonta siis pätee tähänkin;
Enemmin yksin kuin huonossa seurassa.
Olen reilu kahden vuoden aikana lähestynyt kolmea miestä. Näinä kertoina mietin pitkäänkin onko se asiallista etten anna huonoa kuvaa itsestäni.
Yksi oli liian kiireinen tapaamaan. Toinen kaiketi hukkasi numeroni. Kolmas lupasi ottaa yhteyttä, kk mennyt.
Eipä ole neljättä yritystä tullut tältä naiselta.
En hae hetken huvia enkä elättäjää.
Ihan nätiksi mua sanottu on ja käytöstavat löytyy. Viihdyn mieluummin muualla kuin baareissa.
Miten kummassa voi tutustua miehiin? Jättämällä sen pienenkin oman yrittämisen ja vain odottamalla?
Ja mua saa lähestyä asialliset eli fiksut miehet.
Laitanko kyltin kaulaan "kunnon miestä vailla"?
lähetä teräväpiirtokuva itsestäsi sähköpostiini:
[email protected]
Niin katotaan missä mättää.
Laitettu tulemaan kokovartalokuva bikineissä.
Ei mätä :).
No hei mulle kans!
Laitettu tulemaan sauna kuvakin.
no eipä ollut postissa mitään.
[email protected]
Voi sinne lähetellä muutkin sinkkunaiset kuviaan. Mieluummin naamasta eikä siitä limalävestä.
Huijaus..
Vikaa mun kuvassa olisi takuulla ollutkin palsta totuuksien mukaan, sen takia se haluttiin tiukkaan tarkasteluun.
En vain satu olemaan näyttelyesine, eikä mies mulle. Olet iljettävä doq.
olis vaan katottu että mikä mättää. Sehän voi olla että naama on kun petolinnun arkiperse. Aika monet naiset peittää sen pakkelilla ja piirtää uudestaan asiallisemman näköseksi.
Pidän vähäisestä meikistä ja luonnonkauniiksi moni mut mieltää.
Totta on ettei miehistä pulaa olisi mutta mieluummin olen yksin kuin huonossa seurassa. Missä ne kunnolliset miehet ovat?
Mitäs oot vääräuskoinen
taidat olla rakastunut minuun.
On minulla salainenkin postilaatikko [email protected] pistä sinne rakkauskirjeesi ja liitä mukaan asiallinen kuva naamastasi.
Mitä tarkoitat kunnollisella?
Huomaavaista ja uskollista?
Huumorintajuista, fiksua ja kilttiä?
Vai kenties pitkää, komeaa, menestyvää ja suosittua?
Se että olet kuulemma (ystäviesi ja sukulaisiesi mielestä) nätti, ei tarkoita että saisit ytmin. Se että miehiä riittää seksikumppaneiksi ei tarkoita että saisit vastaavia miehiä suhteeseen.
Lähesty oman tasoisiasi, niin alkaa onnistumaan.
Kyllä minä haluaisin seurustella..Mulla on rekatut nimimerkit ja yhteystiedot esillä ja on tultu vastaan. Enemmän se naisten passiivisuudesta on kiinni tämä homma. Viihteellä pitäis käydä joka viikonloppu, mutta harvon sitä vaan tulee käytyä. En tiedä, vaikeeta se on elämänkumppania löytää tästä maasta.
En löydä kun en etsi, ja torjun ne harvat lähestymiset mitä naiset tekee. Suunnittelen että ensi keväänä sitten, jos olisin saanut itseni vähän fiksummaksi siihen mennessä, ja kropankin takaisin nuoruuden kuntoon. Palkankorotus ja/tai haastavammat työtehtävät kiikarissa kans, katotaan ny onnistuuko.
-M35
Olen varmasti tämän maan rumin mies ja siksi naiset ei anna lähestyä.
oletko kokeillut lähestyä miehiä. Homous on sairaus, mutta nykyisin niitä jopa vihitään kirkoissa avioliittoon.
"Yhdysvalloissa homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta vuonna 1973. Suomessa homoseksuaalisuus poistettiin sairausluokituksesta Suomen Lääkintöhallituksen päätöksellä vuonna 1981, sen jälkeen kun Seta oli kirjelmöinyt asiasta Lääkintöhallitukselle vaatien sairausluokituksen poistamista kokonaan, sekä siitä että Lääkintöhallituksen tulisi "tehokkaasti työskennellä homoseksuaalisuuden sairausleiman synnyttämien vakavien haittavaikutuksien poistamiseksi"."
Eli olet hieman jäljessä ajasta.
Homot sais raahat kaikki siperiaan
No oletpas sinä "kiltti", kun tuollaista pahaa toivot kanssaihmisilesi.
niin
Homoudestahan on parannettu jo hiiriä laboratorioissa ihan soretoniini lääkityksellä. Tosin hoito pitää olla jatkuvaa, ettei homous iske uudestaan. Mutta kela varmaan korvaa ainakin osan.
Olen liian lyhyt ja nuoren näköinen niin naiset eivät lähesty ja itse en lähesty naisia koska en pysty. Eilen piti mennä pikadeiteille särkännimeen mutta en enää pystynyt vaikka olen kerran käynyt aikaisemmin tuollaisessa tilaisuudessa. Loppu on tullut näiden hommien osalta.
Itse ihastuin kerran mieheen, joka oli varmaan noin 155 cm pitkä. En tehnyt aloitetta, sillä olen 175 cm pitkä. Olen kyllä nätti, mutta mies olisi varmaan nauranut tällaiselle kirahville, joten ilman jäin. Ehkä olisi pitänyt olla rohkeampi.
Tuskin sillä miehellä on vieläkään naista. Olisin todella iloinen jos naiset alkaisivat tekemään aloitteita etenkin lyhyiden miesten suhteen, kun monet noista miehistä eivät usko mahdollisuuksiinsa joten eivät sitten lähesty itse naisia. Itse en ainakaan välitä naisen pituudesta.
Olen aika omituinen arvoiltani ja elämäntavoiltani. Ja muutenkin.
Pääosin nautin yksinolosta ja siitä että voin tehdä tai olla tekemättä mitä itse haluan. Päivänä parina olen taas keräillyt ja kelaillut kaikkia elämäni hyviä asioita, nykyisiä ja menneitä. Parisuhteissakin on ollut paljon niitä hyviä hetkiä, joita on mukava elää myöhemmin mielessään uudestaan. En kaipaa niitä hetkiä, ne olivat ja menivät, ei tule toista samanlaista hetkeä. Jonkun toisen kanssa tulee vielä parempia hetkiä, erilaisia. Mutta saan voimaa niistä hyvistä tunteista, mitä kaikki herättää, muukin kuin siis kuin vain nuo vanhojen suhteiden hyvät hetket. Saatan käydä ajatuksissani vaeltamassa Lapin erämaassa tai keskustelen viisaan, jo kuolleen läheiseni kanssa. Selitähän noita jollekin rahan perässä juoksijalle, jonka mielikuvitus ja tunne-elämä pyörii auton myyntiarvon tai tilitapahtumien tarkistustapojen ympärillä.
Käyn liian vähän baareissa, joskaan en usko että sieltä mitään löytäisin. Aikoinaan olen noinkin jotain löytänyt, mutta aika epätodennäköistä se on, kun en halua juoppoja katsella enkä etsi pinnallista seksiseuraa.
Paljon parempi keino löytää jotain on kavereiden ja tuttujen kautta. Kun kulkee kylässä, porukoissa ja erilaisissa tapahtumissa, tutustuu jonkun tutun tuttuun tms. Viime aikoina en ole juuri noissa menoissa kulkenut. Ehkä tänään... :)
Välillä tulee mieleen, että olisi paikka vapaana seurustelukumppanille. Ja sitten taas, että olen onnellinen näin. Pahimmat ja raskaimmat aikani olen viettänyt parisuhteissa, aina siitä parisuhteesta johtuen. Ehkä parisuhteet eivät vaan ole minua varten.
Mikäpäs tässä. Mukava päivä tulossa :)
Yksi oikeasti tärkeä asia, miksi olen sinkku eikä sopivaa kumppania meinaa osua kohdalle: miehellä pitäisi olla rautainen itsetunto. Mun kanssani ei heikot persoonat pärjää.
En katsele alistamista, en nillittämistä, en negaamista, en kieroiluja, en kyttämistä, en kontrollointia. Olen vahva (etenkin fyysisesti), pärjään yksin (eli vahva myös henkisesti), osaan hyvin kaikkea sellaista, mikä on "miesten hommaa", mulla on tietoa ja taitoa. Minulle ei siis voi oikeastaan tulla pätemään mistään tai kiristämään millään avun annolla (joo, näitä miehiä riittää..), hoidan hommat sitten itse jollei kumppani halua auttaa (ja luottamus meni).
Arvostan ihmisen aitoutta, sitä mitä sisältä löytyy. Suhteen pitää olla sillä tavalla rento, että voin luottaa ja minuun luotetaan, sen pitää mennä tavallaan omalla painollaan.
Mun on helppo hyväksyä erilaiset ihmiset vikoineen, mutta minä en hyväksy sitä että minua yritetään muuttaa tai että minua (tai muita) kohdellaan huonosti.
Tarkennus:
" hoidan hommat sitten itse jollei kumppani halua auttaa (ja luottamus meni)."
Ei tarvitse auttaa jollei halua, tietenkään, eihän kaikkeen voi osallistua, mutta tarkoitin siis tuota kiristämistä. "Ai jaa, et sitten varmaan tarvitsekaan apua tuossa, jollet kerran..." tai "koska olit silloin töissä kun minä olisin tarvinnut siinä ja siinä apua, niin en myöskään auta nyt sinua..."
Olet siis liian vaatelias nainen.
Kyllä :) Vain sopiva minulle, ei kelvotonta!
Elämäni on niin mallillaan kun olla voi, miksi siis pilata sitä huonolla suhteella?
Jos kuvittelet, että elämäsi paranee sinulle kelvottoman ja sopimattoman ihmisen kanssa seurustellessa, niin ehkäpä koko asetelmassasi on jotain vialla. Mutta jos se sinulle sopii, niin elä sinä omalla tavallasi.
Vaateliaisuus yhdistettynä flegmaattisuuteen parinetsinnän suhteen on resepti unohdetulle kuolemalle yksiössä kissa-armeijan kanssa.
Mulla on paljon muuta sosiaalista elämää ja isompi asunto ;)
Mulle sopisi haista täällä ihan yksinäni, en ymmärrä mikä tuossa pelottaa? Kuolluthan silloin jo on, enkä pelkää edes kuolemaa.
On se aika hurjaa, jos pitää pilata koko elämänsä vain siksi, että on sitten joku joka heti (?) ilmoittaa kohta haisevasta raadosta viranomaisille :D
Sinulla on nyt paljon muuta sosiaalista elämää ja isompi asunto. Sitten ei enää ole.
On se hurjaa takertua yksittäisiin sanoihin, joiden on tarkoitus maalata esimerkillään laajempaa kuvaa tilanteesta.
"Sinulla on nyt paljon muuta sosiaalista elämää ja isompi asunto. Sitten ei enää ole."
Miksi ei? Voinhan kuolla vaikka ensi yönä.
Et ilmeisesti ymmärrä sitä, että minä en pelkää yksinäisyyttä. Pidän siitä.
Mistä sinä sen tiedät? Sinullahan on kuulemma paljon sosiaalista elämää, etkä siis ole koskaan joutunut olemaan yksin.
Mulla on sosiaalista elämää silloin kun sitä kaipaan. Olen suurimman osan vapaa-ajastani yksin, koska haluan niin. Voin olla monta viikkoa aivan yksinäni, ilman seuraa, enkä koe sitä negatiiviseksi asiaksi. Yksinäisyys voi vaivata minua vain seurassa, ei silloin kun olen fyysisesti yksin.
Pelkäät näköjään hylätyksi tulemista todella paljon. Kaikilla ei kuitenkaan ole samoja pelkoja kuin sinulla. Ihmiset ovat erilaisia, vaikka sinä et sitä hyväksyisikään.
Entä sitten, kun sitä sosiaalista elämää ei ole tarjolla tilauksesta? Silloin sinä vasta todella olet yksin.
Jos on sosiaalisesti vammainen, sillekin asialle voi tehdä jotain. Terapiaan, ja kovasti vain opettelemaan. Ei mitään saa ilmaiseksi. Tuonkin asian eteen pitää tehdä kovasti töitä, jos haluaa elämäänsä muutosta.
Ei tämä minunkaan nykyinen elämäntilanteeni ole ilmaiseksi tullut, ei todellaakaan. Olen maksanut siitä kovan hinnan ja käynyt sellaisen koulun, ettei siihen monestakaan pullapojasta olisi. Matka kasvattaa ja vahvistaa, myös viisastuttaa. Mutta vain, jos sitä todella haluaa.
Jokainen tekee itse elämänsä juuri sellaiseksi kuin se on.
Yksin ei ole yksinäinen.Yksin on seurassa missä yksin et varmasti jää,eikä kukaan kommentoi.Yksin ollessa olet seurassa missä olet rakastettu.
Miksi väistit kysymyksen?
Sinä atännä kovasti annat ymmärtää, että sinulla on yksin kauhean kivaa ja kyllähän siinä omat puolensa on sinkkuudessakin, mutta oon varma, että kaipaat miestä. Ei nämä asiat kieltämällä mikskään muutu.
En näe, että mikset voisi parisuhteessakin tehä niitä asioita mitä haluat. Ei kait se parisuhde mikään vankila ole. Niin joo, kaikkihan me halutaan hyvä suhde, eipä näitä ole tarpeen niin erikseen esille tuoda.
Sitä voi vakuutella vaikka maailman tappiin muille ja itselleen, että yksin on hyvä, mutta yön pimeinä tunteina me kaikki kaivataan elämänkumppania.
En väistänyt. Lue aikaisemmat kirjoitukseni, niistä saat vastauksen, jos ymmärrät lukemasi.
No kun asia nyt vaan on niin, että mulla on parempi olo yksin kuin parisuhteessa. Jollei sitten joskus osu sitä sopivaa kohdalle. Jos joskus sellainen sattuu kohdalle, niin sitten katson uudestaan. Tämä nykyinen tilanne on hyvä.
Joskus tulee ajatus, että kumppani olisi kiva olla olemassa. Asia mietityttää, koska muilla näyttää olevan valtava pariutumisen tarve. Mulla ei ole yhtä voimakkaana tuo, varmaankin siksi etten ole yksin yksinäinen. Suurimman osan ajasta taidan todellakin olla vahvasti sitä mieltä, että haluan olla mielummin yksin.
Mulla on kaksi toimivaa kättä ja työnantaja kustantaa patterit. Ei huono tilanne ;)
Niin että sori, mulla tosiaan on kauhean kivaa yksinäni(kin) :)
Jaa, no empä minä tiedä mitä se on parisuhteessa elää, niin vaikea verrata.
Oon toistakymmentä vuotta yksin asunut, joten eikai se ole kumma jos seurakin jo kelpaisi. Voihan se olla toinen juttu, jos on jo parisuhteessa elänyt, uskonut siihen ja sitten on vedetty matto alta. Kaikki mihin on uskonut on romutettu. Ei ehkä usko enää mihinkään hyvään.
Käy lukemassa noita parisuhde- ja avoliittopalstoja, niin saat jonkinlaisen käsityksen mitä se parisuhde monelle on. Tule sitten kertomaan, miltä kuulosti ;)
Ei noi maton alta vetämiset ole olleet pahimpia, vaan se ettet saa olla oma itsesi, pitäisi muuttua joksikin erilaiseksi. Kylmemmäksi, kovemmaksi, ahneemmaksi, rikkaammaksi, köyhemmäksi, alisteiseksi, arvottomaksi, heikommaksi, vahvemmaksi, lihavammaksi, laihemmaksi, pidemmäksi, lyhyemmäksi, kimppakivaobjektiksi, ohjailtavaksi zombiksi... Ihan sama, kunhan on jotain muuta mitä on jotain sellaista mitä toinen sillä hetkellä haluaa. Tuon vuoksi ei kannata lähteä suhteeseen epäsopivan kanssa eikä tyytyä kehen tahansa vain siksi että pitäisi joku olla.
Vähän niin kuin alemman tason miehiäkin vaaditaan muuttumaan joksikin erilaiseksi.
Ei kenenkään tarvitse muuttua erilaiseksi. Itseään voi kehittää niissä omissa rajoissaan, ja pitääkin, jos aikoo ihmisten parissa elää.
Kuka ätmeiltä muuttumista vaatii, niiden kumppanit vai? ;)
"Muutu kokonaan toiseksi ihmiseksi" on yleisin neuvo, joka annetaan alemman tason miehille.
Luulin sinun olevan vahva nainen. Eikait kukaan vahvaa naista kykene muuttamaan.. Vahva nainen pitää puolensa parisuhteessa ja sillä on sellainen vaikutus mieheen, että se herättää kunnioitusta ja arvostusta ja siitä seuraa se, että sinut hyväksytään juuri omana itsenäsi. Ihminen joka kulkee pässinä narussa ja antaa toisten pompotella itseänsä miten tahtoo, eivät yleensä saa kunnioitusta osakseen elämässä, eikä parisuhteessa.
Jos tavoitteena on juosta maraton, pitää harjoitella jollei ole ymmärtänyt jo koko ikänsä elää niin että sen voi tehdä. Harva siitä selviää treenaamatta. Kaikki eivät voi juosta, mutta sitten sovelletaan: pyörätuolilla, reippaasti kävellen, rollaattorilla. Ei ketään haeta autolla lähtöviivalta ja kuskata maaliin.
Eiköhän niitä erilaisia keinoja ätmeillekin löydy, jos vain tahtoa riittää.
Otahan huomioon, että minunkaan ei ole lupa muuttaa ketään. Kenenkään kanssa ei kannata olla, jollei homma toimi. Haluan, että kumppaninikin saa olla oma itsensä. Jos molemmin puolista kunnioitusta ja arvostusta ei löydy itsestään, sitä ei silloin ole.
Henkisesti vahva ei ole sama asia kuin Puupään Justiina... :)
Asiahan on niin, että kunnioitus ja arvostus on aina ansaittava.
Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että se ansaitaan räyhäämällä ja kaulimella.
Tunnen vahvoja voimakastahtoisia naisia. Heitä arvostaa automaatisesti, vaikkei aina tykkäisikään kaikesta mitä ne tekee.
Mun henkinen vahvuuteni ei ilme voimakastahtoisuutena parisuhteessa, enkä arvosta itsekään sellaista piirrettä miehessä. Se vahvuus ilmenee minulla kykynä selviytyä vaikeista kriiseistä, kykynä kasvaa henkisesti, kykynä oppia uutta, kykynä nähdä asioissa hyvät puolet. Kykynä kohdata asioita, joiden kanssa voi käydä huonosti - sillä tiedän selviäväni taas kerran, vaikka tulisikin turpaan. Ja lupana olla heikko ja haavoittuvainen.
Äläpäs valehtele. Mies jolla ei ole voimakasta tahtoa on yleensä sohvaperuna luuseri. Kyllä sinä arvostat miestä, joka tekee asioita ja laittaa tapahtumaan.
Ja edelleen oon varma, että kaipaat miestä hyvin voimakkaasti. Öitä:)
"Mies jolla ei ole voimakasta tahtoa on yleensä sohvaperuna luuseri."
Tuolla välillä on onneksi monenmoista fiksuakin variaatiota.
"Ja edelleen oon varma, että kaipaat miestä hyvin voimakkaasti."
Aha. Olisit aika painajainen kumppaniksi :) Ei tarvitsisi edes keskustella, kun sinä jo tietäisit mitä mieltä toinen on.
Ätännän miehen tulisi olla fyysisesti vahva, kovakuntoinen, liikunnallinen, sosiaalinen, osaava miesten hommissa, rento, itsevarma.
Eli lukuun ottamatta rahaa, sellainen YTM jonka kaikki muutkin naiset haluavat.
Oletko itse YTN? Siis nuori, kaunis ja mukava?
Koska olen aika varakas enkä halua elättää naista. Naiset haluaa vain miehen omaisuutta hyödyntää, naiset kiinnostuu miehestä jos tietää miehellä olevan rahaa ja se oon väärä lähestymis tapa alkaa seurustella.
Vinkki: älä kerro olevasi varakas. Koska se varakkuus ei sinulle merkitse mitään, et varmasti tuo sitä millään tavalla julki: ajat vanhalla romulla ja asut keskinkertaisessa omistusasunnossa. Tuon perusteella kukaan ei juokse timanttikorulahjojesi perässä :)
parempi yksin ku huanos seuras. piste.
Itse olen etsinyt nyt aktiivisesti miestä mutta tuloksetta. Ei se vaan naisellekkaan ole helppoa löytää miestä. Olen ihan ok näköinen mutta en tajua missä vika. Passiivisuudesta ei nyt ainakaan voi syyttää. Olen tavannut lähiaikoina viisi eri miestä. Viimeksikki kun tapasin miehen niin sain pakit.
Kerroitko noille miehille, että nyt sulla on juoksut juostu ja Oula, Abdul, Muhammed ja Tanja tarvitsisivat turvallisen isähahmon?
No kun ei ole edes mitään exiä saatikka muksuja.
Ala lähestymään oman tasoisiasi niin onnistuu paremmin. "Ihan ok näköinen" ei riitä jos haussa on YTM.
Kaikki on nykyään niin vaikeeta, ottakaa se tapa, että suku tai vanhemmat paremminkin päättää kenen kanssa menee naimisiin, niin sit kaikilla helpompaa. Kaikki muutenkin niin ujoja nykyään.
En ole tavannut riittävän hyvää naista. En ole kyllä juuri etsinytkään.
Juu ei, ei maksa vaivaa kysellä kun tyhjän saa pyytämättäkin.......
Oikea on vaikea ĺöytää.
Entä vasen, onko myös vaikea löytää?
Nainen saa aina miehen helpposti mutta heille ei kelpaa muut kuin väkivaltaiset jännämiehet.
Tykkään makailla kotona sohvalla kädet munissa, katsoa tv:tä ja ottaa olutta. Se on oikeasti kivaa ja rentouttavaa puuhaa.
Jos olisin suhteessa niin olisin pinkissä kauluspaidassa käymässä Ikeassa ja sen jälkeen Etna tädillä päiväkahvilla ja siinä menisi viikonloppu. Jos olisi kotiviikonloppu saisin ikäviä katseita "kun me ei terhdä mitään yhdessä". Koko aika pitäisi olla keksimässä tekemistä.
Hyi...
Oikean ei kiinnosta tällä hetkellä kukaan. En ihastu helposti ja viihdyn aika paljon yksin. En tykkää jos joku alkaa määräilä ja yrittää muuttaa sitä miten elän.
Ei tunnu löytyvän miestä joka haluaisi olla vapaa-aikanaan siellä missä minäkin. Lapioimassa soraa jokeen kutupaikaksi, laittamassa kiviä jokeen kalanpoikasten suojapaikoiksi, istumassa joen penkalla kahvimukin kanssa ja katsomassa taimenen uintia, risusavotassa, eikä edes millään tappotahdilla vaan omaksi iloksi ja hyötyliikunnaksi, nauttien Suomen upeasta luonnosta.
Siksi en seurustele. Vaikka haluaisin.
Onhan noita limnologeja.
Joopa, ja iktyonomeja, ihan joka purolla, varsinkin siellä mun omalla.
Nooh, otampa sitten lapamadosta oppia, toivossa on hyvä elää.
Periaatteessa voisin seurustella. Seurustelin mutta exäni halusi ottaa ison lainan kanssani ja ostaa talon. Minä en suostunut ottamaan lainaa vaikka on vakityö, 100 000 tilillä ja en halunnut tuhlata niitä rahoja taloon. Mulle riittää kaksio ja vaatimaton elämä. No exälläni ei ollut edes vakitöitä ja halusi että otan lainaa omaan piikkiini. Tuli sitten ero ja se lähti etsimään onnea muualle.
Teit täysin oikein.
Tiedän monia naisia, jotka pitävät oikeudenmukaisena, jos osallistuvat parisuhteessa yhteisiin menoihin samassa suhteessa omiin tuloihin kuin mies. Aina eivät tuloerot ole suuret, mutta mietitään nyt tilanne, jossa 2500€/kk ansaitsevalla naisella on 5000 €/kk ansaitseva mies (hypergamia). He ostavat jotain yhteistä ja maksavat tuloistaan saman prosenttiosuuden. Ei nainen ikinä saavuttaisi yhtä korkeaa elintasoa, hienoa autoa, isoa asuntoa ja kesämökkiä jos mies olisi tasa-arvoisesti saman verran ansaitseva. Parisuhteessa menot pitäisi jakaa puoliksi riippumatta toisen tuloista (lukuunottamatta ehkä tilannetta jossa toinen sairastuu ja joutuu työkyvyttömäksi).
Vähän oli asia nyt rautalangasta väännetty, mutta niin pitääkin olla. Naiset kun eivät myönnä hypergamiaa, vaikka tietoisesti sen aiheuttavat. Miehistä osa taas ei tajua vaatia tasa-arvoa, eivätkä ymmärrä miten heitä vedätetään pahasti.
Minä en ole 31 vuotis elämäni aikana löytänyt ketään rinnalleni... Kyllähän se vituttaa.
Jaa a en käy baareissa enkä pahemmin muissakaan tapahtumissa. Vaan tykkään mieluummin mennä marjaan,vaeltamaan,ym muuta. Nettitreffeille erehdyin kerran menemään ja toisenkin,mutta pahaa mieltä ja pettymystä vain millasia tyyppejä sielä oli. Seikkailijoita. Että semmosen jälkeen tämä tyttö ihmettelee vaan miten joku voi elää parisuhteessa. Yksinolo tuntuu luonnollisemmalta. Miksei joskus jos löytyy joku kiltti mies joka lähtee mun kans mettään ja heittää tikkaa ja laittaa yhdessä nuotion.
Tätä tyttöä ihmetyttää mieluummin miten jotku voi elää parisuhteessa kun yksin olo kaiken jälkeen tuntuu luonnolliselta. En käy baareissa enkä paljo muissakaan yleisissä tapahtumissa. Vaan mieluummin marjastan tai vaellan ym muuta kivaa.. Nettitreffeille erehdyin pari kertaa menemään,mutta ne aiheutti vaan mielipahaa kun seikkailijoita vain olivat. Joskus jos löytyy jo ku kiltti mies,joka heittää mun kans tikkaa,laittaa nuotion metsään ym kivaa niin sit ois kiva,mut siihen asti nautin.
No löytyis varmaan heti semmonen, mut et kumminkaan huoli ketään :D
Joo tuskin ne vaatimukset ihan tuossa olivat. Lisäksi pitää vähintään olla yhtä hyvät tulot kuin naisella ja komea... yms. yms.
En ole 7 vuoteen käyt baareissa eikä muualta varmaan löydä naisia. Selvinpäin naisia ei voi lähestyä, pitävät ahdistelijana heti joten en pahemmin ole etsinyt ketään edes. Käyn myös metsässä valetamassa ja merellä käyn veneilemässä.
Tosissaan etsiminen tekisi homman ikäväksi. Lisäksi, kohtaamisissa on pari ongelmaa:
- vaikka nainen hymyilisi minulle, se ei välttämättä osoita kiinnostusta
- vaikka minä hymyilisin naiselle, se ei välttämättä osoita kiinnostusta
- minua viehättävä nainen ei välttämättä ole vapaa; se ei lue otsassa
- ensivaikutelma ei välttämättä kerro kaikkea, haluan tutustua varovaisesti
- arkielämä tuo harvoin kiinnostavia kumppaniehdokkaita vastaan
- ikäindeksi; ikäisiäni, vapaita ja fiksuja naisia ei tule vastaan joka päivä
- olen ennen kaikkea isä, lasten etu menee omien tarpeideni edelle, aina
- haastavat työajat
- harrastan paljon, myös lasten kanssa
Ai juu, olen myös todella ujo, eikä naamani komeile vuoden sexyimpien miesten listalla... :) Olen silti ihan tyytyväinen itseeni, pienellä itseironisella höysteellä maustettuna
En seurustele koska en ole koskaan päässyt treffeille.
No eipä miehen tuloilla ole mulle koskaan ollu mitään merkitystä. Miksi olisi? Jos nyt yhteen muutettais niin kyllä tietenkin odotan et suurinpiirtein puolet kuluista molemmille. Seurustellut olen enemmänkin köyhien opiskelijoiden kanssa,vaikka itse työelämässä.Tarjolla olis ollut varakastakin ukkoa. Mökki,auto,ok talo. Mutta kyllä se on joku muu tunne mikä määrittää. Komea ei tartte olla. Vaan siisti ,sopusuhtainen ja tavallinen.
Miks seurustelisin? Paljon mieluummin oon joka viikonloppu eri naisen sängyssä.
Ei ole kukaan tullut hakeen täältä kotoa.
En lue tiiliskiviä(kirjoja), en juo alkoholia, maalaisjärkeä ei ole, yleissivistys puuttuu, huono itsetumto muutenkin
Tervekätinen mies ei naista kaipaa.
No eipä mua täältä kotoa kukaan löydä. Baareissa en käy. Työssä,jotku yrittäny lähestyä,mutta seikkailijat ei kiinnosta.Eipä suomessa kukaan ruokakaupassa kysele. Hymyilee kyllä.Niin ja miksi pitäisi seurustella? Kun voi olla yksinkin. Rimahan pitää luonteen suhteen olla korkeella.En kaipaa yhtään ketään syyttelemään enkä arvostelemaan.
Eipä ole kukaan itseni mielestä sopiva nainen osoittanut kiinnostusta. Mieluummin yksin kuin huonon seuran kanssa.