Jos olisi suunnitelmissa lähteä esim. karibian merille tai muualle kauemmaksi, mitä olisi hyvä huomioida? Vaarat? Haluaisin myös tietää teidän kokemuksistanne jos olette käyneet jossain kauempana!
Kysymys pitkän matkan purjehduksesta
coralSea
25541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
keep on dreaming ja jatka unia
On ilmeisest olemassa jonkinlainen keskusteluketjun "laki" kun näitä kommentteja ilmestyy aina poikkeuksetta tämäntyyppisen unelmia sisältävän aloituksen jälkeen.
Tälle "hehetäjälle" tiedoksi, että sinne maailmalle on täältä lähtenyt suuri joukko tavallisia suomalaisia. Mistä me tiedämme mikä on ollut heidän ensimmäinen askeleensa unelman toteuttamiseen.
Aivan hyvin voi pitkälle matkalle pyrkivä aloittaa kyselemällä täältä ohjeita, onhan sivustolla todistettavasti henkilöitä jotka ovat noita reissuja tehneet. Jos sinä "hehettäjä" et pysty tuollaista matkaa tekemään, niin silloin on paras neuvo tyytyä lukemaan niiden kertomuksia, jotka siihen kykenevät tai haluavat edes yrittää.
Ehdotan kirjoja "World Cruising Routes" ja "A Passion for the Sea", molemmat Jimmy Cornellin kirjoittamia. Noonsiten sivuilta löydät tuoretta tietoa erilaisista vaaroista. Jos suunnittelet kaukopurjehduksia, hanki ensin kokemusta Itämereltä ja mielellään myös Pohjanmeren ylityksistä omalla veneellä. Jos oikeasti aiot lähteä, mieti asiaa elämäsi/työurasi/taloutesi kannalta. Omasta mielestäni pallonkieto 3 vuodessa oli liian lyhyt aika. 4-5 vuotta olisi pallonkiertoon parempi. Korallimeri tietysti herättää mielikuvia, joista voit uneksia kuten Itä-Karibian saaristakin.
Vaikkei meniskään niin voihan sitä kysyä, ihan mielenkiinnosta. Luin itsekin koska kiinnosti millaisia ongelmakohtia itse purjehdukseen, ei niinkään purjehtijan elämänhallinta, liittyy. Luulisi että myrskyt ovat vaaratekijänä numero yksi kokeneillekin?
"Survival storm" on harvinainen mutta kannattaa etukäteen pohtia strategioita myrskystä selviämiseksi. Ja varustaa venettä. Aikaikkunoita kannattaa noudattaa, ettei ole väärään aikaan väärässä paikassa. Yllä on mainittu sopivia kirjoja. Cornellin uusi "Atlas of the oceans" antaa uusimmat satelliiteista 20 v aikana kootut tiedot vallitsevista tuulista kaikilla merillä. Aikaisempien pilottikirjojen tiedot perustuivat Mauryn kokoamiin lokikirjatietoihin 1800- luvulla eivätkä olleet ajan tasalla. Suursäätilaa on syytä seurata niin jää pikkupurrellakin 2-3 vrk aikaa väistää pahinta keliä. Pasaatialue (pohjoisreunaa lukuun otttamatta) ja yllä mainittu Karibia ovat myrskyjen kannalta turvallisia, jos on oikeaan aikaann liikkeellä.
Lyö lukkoon lähtökesä, vaikkapa 2018 ja pidä kiinni siitä. Itse laitoin vuonna 2008 lähtötavoitteeksi 1.6. 2016, mutta lähdinkin jo xx.5.2014.
Varaudu että lähdet yksin ja treenaa laittele kalusto sen mukaiseen kuosiin.
Jos veneesi on melkein mikä hyvänsä vettä pitävä 27 -jalkainen, lähde sillä. Osaat ja tunnet sen, luotat siihen.
Suomalaisasenteella hoidettu mikä hyväsä pursi on parempi kuin valtaosa vaikkapa ranskalaisten matalan budjetin reissumiesten veneet. Yllätyt maailmalla matkamiesten kalustosta. Joukossa on vehkeitä joilla lähtö Tallinnaankin arvelluttaisi. Silti niillä mennään ja palataankin.
Vaaroja merellä on vähemmän kuin suomalaisella autoilijalla Suomessa. Mielestäni pahin riski on jos helpon Itämeren turruttama purjehtija ajaa ekaa kertaa ulos Kielin kanavasta säähän perehtymättä. Odota vaikka viikko, kaksikin, että siirtymisen järvimäiseltä Itämereltä isommille vesille voi tehdä optimisäässä. Hollannissa ja Ranskassa pääset mukaan samaan aikaan alasajavien convoyhin ja siinä on aina kokeneita mukana. Kuuntelet ja juttelet, asiat selkenevät, kokemusta kertyy ja matka taittuu.
Älä ota lentokoneiden aikatauluja matkakumppaniksi. Eli veneessä oleva porukka ajaa sään mukaan. Ei sen mukaan että ehditään jättämään joku lentokentälle tai hakemaan kentältä. Vaihda miehistöä tarvittaessa vaikka Kanarialla, paikassa jossa on muutenkin pitkä stoppi.
Opettele ymmärtämään sähköjä, pumppuja jne. Moni opettelee vuorovesilaskuja, mutta ne näkee selkeinä plotterista tai tabletista. Ruuvaa sekin oppiaika sitä venettä ja aja sillä veneellä.
Varaa 2500/kk matkakassaa niin on mukavaa jo. 1500 riittää pienen veneen kanssa jo sekin.
Pointti on että ympyrää allakkaan ja määrätietoisesti viemään asiaa eteenpäin. Kun köydet on irti, asiat ratkaistaan kun niitä eteen tulee. Etukäteen ei kannata mitään murehtia.
Ja pidä mielessä, että vaarojakin on. Vuosittain Atlantilla joudutaan hylkäämään tai sinne katoaa noin 10 purjevenettä. Suomalaisten veneitäkin on hävinnyt useita.
Hyviä ohjeita.
Oma kokemukseni on, että kaikkein tärkeintä on tuntea oma vene ja osata tarvittaessa korjata sitä.
Veneeksi tosiaan kelpaa lähes minä tahansa kelluva paatti, johon mahtuu haluttu miehistö ja tavarat. Nettikeskustelut esimerkiksi erilaisista runkomuodoista ja peräsimistä ovat lähes 100-prosenttisesti sijaistoimintoja heille, jotka eivät koskaan lähde mihinkään.
Sekin on hyvä muistaa, että kaikki menee reissussa rähjäiseksi tai suorastaan hajoaa. Kalliita varusteita on siis syytä hankkia erittäin harkiten. Tärkeimmästä päästä löytyy yllättäviäkin juttuja, muun muassa kunnolliset stereot ulkokaiuttimilla. Toisaalta esimerkiksi paperikarttoihin ei kannata nykypäivänä sijoittaa juuri mitään.
Aikataulukommentti on loistava! Merellä ei pidä kulkea muiden kulkuneuvojen aikatauluilla. Älä koskaan ota kyytiin ketään, jolla on mukanaan käyttämättömiä lentolippuja!
Kiitos paljon kommenteista! En ajatellut näinkään paljoo saavani hyviä vinkkejä! Tämä tosiaan on vasta haave. Ei ole vielä venettäkään hankittu :(
http://www.nettivene.com/purjevene/albin/531158
Siinä yksi venetyyppi, jolla on purjehdittu useita kertoja maailman ympäri, jopa kolmen hengen miehistöllä. Tuollaisen kanssa ei ole puolet matkabudjetista kiinni vanhassa epäkurantissa lasikuidussa (jota siis käytännössä kaikki purkkarit ovat).
Pieni paatti on helppo hallita, sen nosto onnistuu missä tahansa halvalla, eivätkä satamamaksutkaan päätä huimaa. Turvallisuudessa isolla merellä ei, yllättävää kyllä, ole oleellista eroa isompaan veneeseen. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi vahinkojiipissä, pieni vene on jopa turvallisempi.
Eniten veneiden hylkäämisiä ja pelastusoperaatioita Atlantilla tulee juuri pienille usein vanhemmille veneille. Fysiikan laeille ei voi mitään, kun myrskyssä murtuvan aallon korkeus ylittää puolet veneen pituudesta niin se voi kaataa veneen. 30 jalan veneelle 5-6 metrin murtuva aalto on jo vaarallinen.
Erinomainen vaihtoehto! Uusi kone, se on tärkeä asia alkumatkasta puskettaessa uupuneena Pohjanmeren ja Kanaalin satamiin vastavirtaan, puhumattakaan Portugalin jokisatamista. Ei tarvita kuin vastuuvakuutus että pääsee satamiin sisään, kaskoja ei tarvita tuossa hintaluokassa.
Pinnaohjaus tietää halpaa pinnapilottia koneajoon ja lisäksi tuuliperäsin purjehdukseen. Noin pienen tuulipilottiveneen sähköntuottoon riittää paneelit tai/ja tuuligeneraattori väistämättömän koneajolatauksen lisäksi. Naftaa jerryissä kannelle sidottuna mukaan vaikka 100 litraa, pläkät menee sillä kivasti jollain 2l/h kulutuksella, ehkä allekin.
Tutka ja AIS ehkä, minulla ei ole kumpaakaan tosin. Ankkurin nosto onnistunee joka tilanteessa käsivoiminkin, kunhan ei jätä sitä liian myöhäiselle aallokon noustessa.
Tuollainen Vegan tapainen tai sitten joku vähintään 10 kertaa kalliimpi. Vasta siinä hintaluokassa tulee merkittäviä parannuksia tuohon verrattuna, eikä suinkaan jokaisessa venevaihtoehdossa silloinkaan.
Jos näillä kokemuksilla olisin nyt lähdössä, kävisin kyllä tsekkaamassa tuon Vegan.
Ei muuten riitäkään 10 kertaa kalliimpi. Joku pikku Bavariakin maksaa uutena äkkiä yli 100 000 euroa. Sitten kun sillä on vedetty pari vuotta valtamerta pitkin, käypä arvo lähestyy aika nopeasti nollaa. Aika kiva ajatus olisikin laittaa 150 000 budjetista 15 000 veneeseen, ja sitten nauttia elämästä maissa, jossa kuitenkin vietetään valtaosa ajasta, oli reissu sitten miten pitkä tahansa.
10 lisäjalkaa ja uudempi vene tuovat siis hiukan lisää marginaalia kaatumisriskiin aallokossa.
Mutta. Sen 10 lisäjalan ja uudemman veneen hankkiminen säästämällä voi viedä haaveilijan terveyden ja reissusta ei tule mitään. Itselläni se oli lähellä ainakin. Nyt on sitten alla vene jonka AVS on komeat 153 astetta ja hintaa aivan tolkuttoman julmasti. Se ei ole paras vaihtoehto sekään.
Pikkuveneistä kaikkein paras ja turvallisin lienee Vancouver 28.
Laitatko vielä linkin johonkin lähteeseen tai tilastoon Atlantille hylätyistä venestä. Vai onko heittosi peräisin vain omasta päästäsi?
Tarkoitatko, että kannattaa hankkia valtamerikäyttöön mahdollisimman suuri vene, ja tinkiä sitten muusta matkabudjetista, jotta veneen kaatumisriski on mahdollisimman pieni?
Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta?
Tässä on tämän vuoden kevään satoa, 5 venettä uponnut/hylätty Azorien eteläpuolella, mukana mm. Swan 44:
http://www.wavetrain.net/news-a-views/665-azores-rescue-ops-12-crew-recovered-off-5-yachts-one-young-girl-dead
Suunnilleen samalla alueella katosi 2014 keväällä pari venettä ja 1 suomalainen vene hylättiin. Myös 2013 keväällä Azorien lounaispuolella katosi 2 venettä.
Syksyisin Kanarian ja Karibian välillä hylätään yleensä 1-3 venettä, joskus enemmänkin kuten mm. v. 2006. Näissä apu yleensä saadaan ajoissa, usein jokin ARC-vene.
USA:n ja Bermudan väliltä pelastetaan vuosittain muutamia veneitä, tuuli Golf-virtaa vasten tekee hankalat olosuhteet.
Myös Portugalin rannikon läheltä pelastetaan usein miehistöjä.
2014 tai -13 luin jutun huviveneiden haaksirikoista Atlantilla, sieltä tuo noin 10 per vuosi tuli. Nyt nopealla googlauksella en juttua löytänyt, paljon muuta kyllä. Oletan jutun olleen USCG:n tai MRCC Ponta Delgadan sivuilla. Kokeile itse etsiä, ajan kanssa varmaan löytyy.
No ei nyt ihan noinkaan. Mutta reissua ja veneen hankintaa suunnitellessa kannattaa pitää perusasiat mielessä.
Iso vene on pientä vakaampi, lisäksi se kestää yleensä enemmän tuulta ja isompia aaltoja. Ehkä myös paremmin törmäyksen valaaseen tms.
Ja iso vene on yleensä pientä mukavampi. Minä en haluaisi tehdä pitkiä avomerimatkoja veneellä, jossa ei esim. vessassa mahdu kunnolla seisomaan tai sadevaatteita riisumaan/pukemaan. Pitkä reissu sujuu helpommin, jos vahtivuorot voi jakaa 4-6 hengen kesken. Noin se on kovemmallakin kelillä sujunut melko mukavasti, kun vielä veneessä on aina ollut 3 tai 4 kajuuttaa.
Kysyit millaisia kokemuksia minulla on. Ei, onneksi en ole joutunut merihätään. Jos tarkoitit Atlantin purjehduskokemusta, niin Atlantilla olen purjehtinut joka vuosi 2002 jälkeen lukuunottamatta vuotta 2007, ylityksiä on tosin vain 4, maileja Atlantilta on noin 30.000.
Kirjoitit: "Eniten veneiden hylkäämisiä ja pelastusoperaatioita Atlantilla tulee juuri pienille usein vanhemmille veneille."
Tämän esittämäsi väitteen tueksi kaivattaisiin faktaa.
Auli Irjala: Matkapurjehtijan opas.
Suomenkielistä luettavaa maailmalle lähtijöille ja meille unia näkeville.
Vettä pitää ottaa mukaan, ja pleikkari ja virveli. Itse olen käynyt laivalla Tallinnassa, että en puhu ihan ilman kokemusta.
äkkiä tulee mieleen että noita mitään ei tarvita laivassa Tallinnan matkalla.
Oikeita kokemuksia voi lukea matkablogeista, mutta samoja veijareita kannattaa myös jututtaa muutenkin - kaikkia asioita kun ei haluta kirjoittaa, mutta toki kerrotaan jos joku kaipaa neuvoja.
Aukon kirja hyvä pohjalle ja auttaa varmasti hahmottamaan mahdollisia haasteita, mutta suurin haaste on yleensä päätös lähdöstä ja siitä pitäminen.
Jos vene on jo olemassa niin vielä ehtii hyvin saada suunnitelman, varustuksen ja muun ensi kesän starttia varten, mutta työ ja muut on sitten erikseen. Tarpeeksi pitkään kun suunnittelee niin jää tekemättä. Ja alkumatkasta tulee hyvin kokemusta jo vuorovesistä ja vähän pidemmistä pätkistä, joten Kanarialla on ihan valmis ylitykseen. Paljon kiinni asenteesta, mutta vähän kun katsoo ennusteita ja tekee löysän aikataulun niin homma toimii.
Karibialla ehtii vielä miettiä onko halua jatkaa tyynelle vai palaako kesällä Eurooppaan. Jos taas vene tuntui pieneltä valtamerelle niin laivaus Eurooppaan on ihan järkevä vaihtoehto. Ja moni on pitänyt venettä pidempäänkin Karibialla, eli vaihtoehtoja on.
Jos oikea-aikainen ylitys Kanarialta Karibialle tuntuu kovalta veneen ja miehistön resursseihin, on todella syytä miettiä paluumatkan taittamista joko sopivammalla veneellä/miehistöllä tai laivakuljetuksella. On se paluu Azorien kautta sen verran haasteellisempi legi. Mun mielestäni.
Luin jonkun blogia joka oli yksin lähtenyt purjehtien maailman ympäri, hyin näytti sujuvan. Asenteestahan se on vain kiinni. Jos on tarpeeksi rahaa (säästöön vain.) Ja hyvä miehistö kunnon vene. Unelmat on syytä toteuttaa, tässä elämässä. Jää muuten kaduttamaan.