Juuri tällä hetkellä kukaan ihminen ei ajattele minua eikä tiedä mitä teen, eikä edes varmuudella sitä, että missä olen. Ei kukaan. Koko maailmassa! Kaikki touhuavat kaikenlaista, eivätkä edes muista, että tällä planeetalla on meikäläinenkin.
Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, eikä YKSIKÄÄN edes muista/tiedä tällä hetkellä olemassaoloani! Aika karua.
Maailmassa on seitsemän miljardia ihmistä, eikä YKSIKÄÄN edes muista/tiedä tällä hetkellä olemassaoloani! Aika karua.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Nainen ei voisi koskaan olla noin yksin.
Älä edes kerro että olet olemassa tai teet jotain , mitä hel,,,,,iä me sillä tiedolla ?
Luulo ei ole tiedon väärti.
Jos noin on, tuskin tiedät sinäkään mitä omat lähimmäisesi juuri nyt tekevät. Mitä jos soittaisit heille?
He kyllä tavoittavat minut jos haluavat. Mutta eiväthän he edes muista, että olen olemassa.
Siispä sinäkin tavoitat heidät halutessasi. Sinun tulisi huolehtia heistä myös. Nyt olet vain itsekäs.
Miksi minun pitäisi olla aina se joka ottaa yhteyttä? Ja jos ottaisin yhteyttä johonkuhun, hänellä olisi kuitenkin liian kiire kuunnellakseen minua, koska elää niin mielenkiintoista elämää.
Aina meitä ätmejä syyllistetään. Aina muka meissä on se vika, miksi ollaan syrjäydytty. Eikö muka koskaan voi olla niin, että ätm on syrjäytynyt ihan ilman omaa syytään?
Olet ilmeisesti nainen? Helppo siellä on neuvoa kun seuraa saa aina.
Sinuna hankkisin sitten kiireesti mielenkiintoisemman elämän ja enemmän uusia ihmissuhteita, jollet saa nykyisistä tarpeeksi irti. Niitä ei kukaan hanki sinun puolestasi, ihan itte pitää senkin työ tehdä ja niitä suhteita ylläpitää.
Mutta omapahan on asiasi. Voit tietysti olla yksinkin, jos se on sinulle kuitenkin mukavampaa. Sitten ei vaan pidä valittaa.
Niin just, muuttuisit kokonaan toiseksi ihmiseksi!
Itseään pitää kehittää, jos se oma käytös ja asenne aiheuttaa noin pahoja ongelmia. Ei aikuinen ihminen voi vain odottaa, että joku toinen hoitaa hänen puolestaan kaiken. Paitsi jos on holhouksen alainen.
Pitää ottaa itse vastuu itsestään ja myös muista.
"Sinuna hankkisin sitten kiireesti mielenkiintoisemman elämän ja enemmän uusia ihmissuhteita..."
Tiedät itsekin, ettei alemman tason oksettavan näköinen mies niin vain "hanki" mielenkiintoista elämää ja uusia ihmissuhteita. Naisena sinun on niin helppo antaa näitä "neuvojasi". Miehiä jonoksi asti mankumassa seuraa ja naispuolisia ystäviäkin varmasti, koska naiset ovat laumasieluisempia kuin miehet.
Mikäs niillä miehillä sitten on, jotka ovat parisuhteessa, joilla on paljon ystäviä ja jännittävä elämä? Naisetko niille sen kaiken ovat järjestäneet? Kysyhän joltain normimieheltä, miten se homma toimii.
Turha minun normimieheltä on mitään kysyä, eivät hänen ohjeensa minuun pätisi, sillä olen normimiehen alapuolella tasoltani. Normimies on normaalin näköinen, minä olen normaalia huomattavasti rumempi.
Melkoinen logiikka... Jos jollain ihmisellä on mielenkiintoinen elämä, niin kysy hänen kuulumisiaan. Varmasti juttelee mielellään. Vai omia mitättömiä murheitasiko haluat vaan muiden niskaan kaataa? Jos elämässäsi ei ole sisältöä, niin tuskin sinulla on muita murheitakaan kuin yksinäisyys. Ja yksinäisyys on aina poistettavissa, jos itse niin päättää.
Kyllä totaalinen pitkäaikainen yksinäisyys on itseaiheutettua. Ajoittainen yksinäisyys voi olla sattumaa. (Esimerkiksi muutto uudelle paikkakunnalle.) Hanki sosiaalisia harrastuksia, pidä ITSE yhteyttä tuttuihisi yms.
Minulla on mies, kolme lasta, ja liuta ystäviä. Silti tuskin kukaan juuri tällä sekunnilla minua ajattelee. Joskus ajattelee, ei koko ajan. Ja miksikö olen saanut ihmisiä elämääni? No huomioimalla muita, olemalla positiivinen ja seurallinen. En minäkään ole erityisen mielenkiintoinen, vaan tavallinen tallaaja, mutta se riittää että on luonnollinen ja kiinnostunut muiden ajatuksista.
"Hanki sosiaalisia harrastuksia, pidä ITSE yhteyttä tuttuihisi yms."
Entä jos olen yrittänyt, mutta ei auta? Entä jos muilla on tarjolla vaihtoehtoisesti minua mielenkiintoisempaa seuraa? Entä jos tutut eivät ilahdu minun yhteydenotoistani, koska eivät vain yksinkertaisesti ole kiinnostuneita seurastani?
Onko niin vaikea uskoa, että on olemassa ihmisiä jotka eivät syystä tai toisesta vain onnistu saamaan sosiaalista elämää vaikka kunka yrittäisivät?
Yllätys yllätys. Ämmä syyllistämässä miestä. :D
Kertauksena naisten säännöt:
- kun nainen syrjäytyy ja on yksin, on se miesten vika
- kun mies syrjäytyy on se vain hänen oma vikansa
Haluan että te palstalaiset muistatte tämän.
Aivan sama mulla paitsi että olinpaikkani tietää pakosti jokunen ihminen, kun olen töissä, mutta ei se ketään kiinnosta eikä muakaan kukaan ajattele. Koskaan. Siihen on vaan totuttava, että aina on vaan YKSIN YKSIN YKSIN YKSIN. Että tietäkääkin se saatana!
Onneksi meillä on tämä ätmien virtuaalitodellisuus, ulottuvuus jossa voimme kohdata kaltaisiamme vaikka ketään ei täälläkään oikeasti kiinnosta toisten elämä kunhan vaan voi trollailla pahimman vitutuksen yli anonyymisti.
Sama juttu. Olen ihan yksin tällä planeetalla eikä kukaan nainen halua edes tuntea minua.
Asenteestasi päätellen et olisi kyllä kovin mukavaa seuraa. Ollaanpas nyt rehellisiä, haluat vain valittaa etkä korjata omia ongelmiasi. Jonkun ne ongelmat olisi sinun puolestasi tultava korjaamaan että olisit tyytyväinen... Tai ei. Silloinkin varmasti löytäisit paljon valittamisen aihetta.
Juuri noin. Aloittaja voisi halutessaan olla tärkeä ihminen jollekin. Hän voisi tehdä vapaaehtoistyötä esimerkiksi ystävätoiminnassa, jolloin olisi olemassa ihminen, joka odottaisi hänen tapaamistaan ja ajattelisi häntä. Mutta ei, ei kelpaa.
Itsesäälissä on niin kiva möyriä.
En halua tehdä vapaaehtoistyötä. Kaikki ihmiset eivät sovi vapaaehtoistyöhön.
Miksi tehdä töitä ilman palkkaa. Helka voipi itse mennä ilmaiseksi orjaksi jonnekkin.
Juuri niin. Minä haluan työstäni asiallisen korvauksen.
Mikäli joku mietti postaustasi, ajatteli hän silloin sinua, eli avauksesi on täysin valheellinen.
Miksi miettisin sinua, kun ei minun tarvitse miettiä muitakaan 7 miljardista? Voin miettiä omenaa ja miten sen syön. Syönkö pesemättä, pesenkö, kuorinko, teenkö lohkoja, laitanko uuniin vai mitä.
"Mikäli joku mietti postaustasi, ajatteli hän silloin sinua, eli avauksesi on täysin valheellinen."
Ei hän ajattele minua, koska ei tiedä kuka olen. Ei voi ajatella tiettyä henkilöä tietämättä tietyn henkilön henkilöllisyyttä.
Höpö höpö, minäkin ajattelen 23-vuotiasta sulosääristä isotissistä Charlottea joka asuu Kanadassa, vitustako minä tiedän, onko siellä semmoista, mutta ajattelen sitä silti.
Postauksesi on kumminkin sinun kirjoittamasi ja viittaa sinuun vaikka fyysisesti ei sinusta tiedä yhtään mitään eikä sijaintiasi alkaa aivot automaattisesti liikuttelemaan kuvia mielessä minkänäköinen ja missä voisi olla tuo henkilö. Ihminen myös ajattelee niillä aivokapasiteeteillä ja informaatioilla mitä hänelle on annettu, ei hän tarvitse enempää.
SyrjäytynytATM kuulostaa kyllä niin rasittavalta henkilöltä, etten yhtään ihmettele ystävättömyyttä. Kukaan ei jaksa sellaista ihmistä joka painii vain itsesäälissä ja ei tee mitään elämänsä eteen. Ja voin sanoa tämän, koska olin kymmenen vuotta juuri samanlainen, vaikken sitä itse edes tajunnut. Aloin pikku hiljaa tekemään asioita ja menemään pois sieltä mukavuusalueeltani niin sain uusia kokemuksia ja sain myös ihmisiä jotka välittävät minusta. Se vaatii vaan (kovaa) työtä.
En minä tosielämässä tällä tavalla ruikuta. Kenelle edes ruikuttaisin???
Ýleensä sellaisen todella negatiivisen suhtautumisen näkee ihan ulkoisesta olemuksesta. Et voi uskoa miten eri tavalla minuun alettiin suhtautumaan kun opettelin kävelemään ryhdikkäästi ja hymyilemään vilpittömästi. Tuollaiset pienetkin asiat voivat vaikuttaa miten ihmiset näkevät sinut.
Entä jos on niin ruma naama, että hymy näyttää siinä lähinnä pelottavalta virneeltä?
Olen itsekin ruma ja minulla oli sellainen helvetin oudon näköinen hymy nuorempana... sitä on vähän vaikea kuvailla, mutta ihan kuin paskat olisi housuissa. Huomasin, että se on vähän sellainen tekohymy mitä en osaa tehdä vieläkään. "Opettelin" hymyilemään oikeaoppisesti. Aluksi en voinut hymyillä hampaiden kanssa, mutta nykyään nekin saattavat näkyä kuvissa. Tuo huono hymy tuli minulla ainakin huonosta itseluottamuksesta.
Onhan sitä kuitenkin paljon ulkoisesti rumia ihmisiä, joilla on kavereita, ystäviä ja jotka ovat naimisissakin jne. Totta kai rumuus vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden luomista, se on ihan itsestään selvää, ulkonäöllä on todella suuri vaikutus. Mutta jos saa itseluottamusta nostettua jollain tavalla, niin se helpottuu, koska nahoissaan paremmin viihtyvä tekee miellyttävämmän vaikutelman itsestään muille.
Se on sitten toinen juttu, että oletko oikeasti niin ruma kuin annat ymmärtää. Moni tavallisen tai keskiverron näköinen pitää itseään rumana. Todella harva ihminen on oikeasti niin ruma, että häneen päin katsoessa suorastaan hirvittää, vai näetkö usein sellaisia ihmisiä?
"Totta kai rumuus vaikeuttaa sosiaalisten suhteiden luomista, se on ihan itsestään selvää, ulkonäöllä on todella suuri vaikutus. "
No niin, myönsihän joku tämän. Sitten kun vielä uskottaisiin se, että on ihmisiä, jotka eivät vaan kertakaikkiaan ole niin kiinnostavia, että heidän seurastaan juuri kukaan kiinnostuisi. Syitä kiinnostamattomuuten voi olla vaikka mitä. Mikäli tällainen ihminen yrittäisi tehdä itsestään kiinnostavamman, menisi se teeskentelyn puolelle, mikä varsinkin olisi luotaantyöntävää.
Joo, miksi kieltää ilmiselvät tosiasiat? En tarkoittanut itseluottamuksen nostamisella mitään väkinäistä tai teennäistä, vaan sitä, että yrittää löytää ne asiat, missä on hyvä tai mihin on potentiaalia ja vahvistaa niitä.
Esim. tuo "mene vapaahtoistyöhön" on yksi kovin yleisistä seinästä revityistä neuvoista, joita yksinäisille annetaan, ja se on rehellisesti sanoen hevonpaskaa. Vapaaehtoistyöhön kannattaa mennä, jos se kiinnostaa ja on muutenkin sellainen tyyppi, jolle se sopii, mutta ei sitä pidä käyttää laastarina yksinäisyydelle.
Tulee väistämättä mieleen esimerkki psykologian lukion kirjasta. Lapselta kysytään, mitä äiti tekee sillä välin, kun lapsi on koulussa. "Äiti odottaa minua", lapsi vastaa.
Olen ollut koko elämäni yksin. Ei ole kavereita, eikä myöskään kumppania. Mutta jokin osa-alue henkisessä itsenäistymisessä on kyllä pahasti kehittymättä, jos säälii itseään siitä, ettei kukaan tällähetkellä ajattele minua. Silloin on kuin esimerkin lapsi, joka varmasti kokisi fyysistä kipua, kun äiti ei odottelekaan lasta oven edessä.
Jep, mutta silloin kun se, ettei kukaan muista jonkun olemassaoloa, on vallitseva asiantila, niin kyse on ongelmasta. Tuota ongelmaa kutsutaan nimellä syrjäytyminen.