Kaikki alkoi siis kun olin ala-asteella kolmannella luokalla. Mulla oli koulussa kavereita ihan kiitettävästi, mutta sitten oli pakko muuttaa henkilökohtaisista syistä ja tottakai piti vaihtaa kouluakin. Vanhat kaverit ei enää pitäneet yhteyttä, mutta kaikesta huolimatta ajattelin saavani uusia kavereita uudesta koulusta ja että uusi alku olisi ihan hyväksikin. Noh. Hyvillä mielillä menin sitten tutustumaan uuteen kouluun ja sitä rataa. Ei se ihan niin menny niinkuin olin ajatellut. Mut jätettiin heti ulkopuolelle ja aina jos yritin mennä joukkoon mukaan niin joko mulkoilivat tai lähtivät porukalla juoksemaan karkuun. Eipä siinä edes huvittanut tutustua kehenkään kun ei ollut yhtäkään semmosta ihmistä koulussa joka olis oikeesti halunnut tutusta muhun.
Mutta se ala-asteesta. Ylä-asteelle tutustuessa ehdin jo haaveilemaan uusista kavereista, mutta sama välttely jatkui sielläkin. Aloin kelaamaan, että onko mussa jotain vikaa kun en vaan yksinkertaisesti voi saada yhtäkään ystävää. Ilmeisesti mun ulkonäkö ei miellyttänyt ketään ja sainkin kuulla siitä aina ohimennen miten oon läski ja ruma ja että ei ole ihme miten mulla ei ole kavereita. Kylhän se vähän sattu tietenkin, etenkin kun oon aina ollut herkkä ja ujo ihminen eikä mulla ollut ketään ystävää joka olis puolustanut mua tai ollut edes siinä vierellä tukena. En oo ikinä pitänyt itteäni minään kauniina ihmisenä, etenkään ala-aste - ylä-aste aikoina, kun mulla oli omat syyni siihen miksi olin ylipainoinen ja hiljainen. Ihan kuin olisin edes voinut sille mitään, minkälainen mä olen.
Olen nyt ollut siitä kolmannesta luokasta lähtien yksin koulussa, aloitin juuri lukion ensimmäisellä. Mulla ei ole hajuakaan, miten kavereita oikein saa kun itsetunto on laskenut ihan nollaan näiden vuosien aikana ja tuntuu, että kaikki ihmiset mun ympärillä vaan nauraa mulle mun selän takana ja puhuu paskaa. En oo jaksanu välittää siitä kun ehdin jo tottua siihen, mutta olishan se ihan kiva jos ei tarvis joka ainut päivä stressata kouluun menoa kun ei taas tiedä mitä ihmiset keksii mun pään menoks. En uskalla edes luottaa ihmisiin enää tätä menoa.
Hui, kauhee romaani taas. Mutta jos jaksoit lukea, niin ansaitset aplodit. Kaipaisin jotain vinkkiä, miten pystyisin taas luottamaan ihmisiin ja miten niitä kavereita voi saada. Jos ei muuta, niin kertokaa vaikka miten itse tutustuitte kavereihinne koulussa.
Mutta se ala-asteesta. Ylä-asteelle tutustuessa ehdin jo haaveilemaan uusista kavereista, mutta sama välttely jatkui sielläkin. Aloin kelaamaan, että onko mussa jotain vikaa kun en vaan yksinkertaisesti voi saada yhtäkään ystävää. Ilmeisesti mun ulkonäkö ei miellyttänyt ketään ja sainkin kuulla siitä aina ohimennen miten oon läski ja ruma ja että ei ole ihme miten mulla ei ole kavereita. Kylhän se vähän sattu tietenkin, etenkin kun oon aina ollut herkkä ja ujo ihminen eikä mulla ollut ketään ystävää joka olis puolustanut mua tai ollut edes siinä vierellä tukena. En oo ikinä pitänyt itteäni minään kauniina ihmisenä, etenkään ala-aste - ylä-aste aikoina, kun mulla oli omat syyni siihen miksi olin ylipainoinen ja hiljainen. Ihan kuin olisin edes voinut sille mitään, minkälainen mä olen.
Olen nyt ollut siitä kolmannesta luokasta lähtien yksin koulussa, aloitin juuri lukion ensimmäisellä. Mulla ei ole hajuakaan, miten kavereita oikein saa kun itsetunto on laskenut ihan nollaan näiden vuosien aikana ja tuntuu, että kaikki ihmiset mun ympärillä vaan nauraa mulle mun selän takana ja puhuu paskaa. En oo jaksanu välittää siitä kun ehdin jo tottua siihen, mutta olishan se ihan kiva jos ei tarvis joka ainut päivä stressata kouluun menoa kun ei taas tiedä mitä ihmiset keksii mun pään menoks. En uskalla edes luottaa ihmisiin enää tätä menoa.
Hui, kauhee romaani taas. Mutta jos jaksoit lukea, niin ansaitset aplodit. Kaipaisin jotain vinkkiä, miten pystyisin taas luottamaan ihmisiin ja miten niitä kavereita voi saada. Jos ei muuta, niin kertokaa vaikka miten itse tutustuitte kavereihinne koulussa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aikuisena vastaan kysymykseesi, että tänä syksynä pakota itsesi olemaan aloitteellinen.
Todennäköisesti luokkasi muodostuu ainakin osin entuudestaan toisilleen tuntemattomista oppilaista ja koska koulu on vasta alkanut, uudet kaveriporukat eivät ole ehtineet vielä muodostu, joten nyt on toimittava nopeasti.
Etsi joukosta joku mielestäsi samanhenkinen ja aloita keskustelu vaikka: missä päin asut tai mitä musaa kuuntelet yms. Mitä mieltä opettajista, mitä harrastaa, mitä sarjoja/leffoja seuraat niin sieltä se juttu alkaa pikku hiljaa löytymään jos löytyy esim. sama tv-sarja jota seuraa jne. (Kirjoituksesi perusteella vaikutat erittäin ajattelevalta, fiksulta ja sujuvasanaiselta, muista luottaa itseesi)
Valitse joku vastaava joka näyttää ujolta/hiljaiselta tai siltä ettei ole löytänyt kavereita vielä, älä mitään päällepäsmärinä, ehkä se toinenkin ujo olisi mielissään, kun joku aloittaa juttelun.
Ja muista: Olet yhtä hyvä ja samanarvoinen kuin kaikki muutkin. Ansaitset kavereita samalla lailla kuin muutkin.
Vuosien huono itsetunto on saattanut tehdä sinusta syrjäänvetäytyvän ja näin ollen saatat alitajuisesti torjua jo muiden lähestymisyrityksiä ennen kuin ne ovat ehtineet edes alkaa. Äläkä kuvittele kaikkien puhuvan sinusta pahaa, lukiolaisista suurin osa on jo sen verran mieleltään aikuisia, että tuskin kukaan haluaa ehdointahdoin syrjiä tai kiusata ketään.
Ole rohkea ja reipas, sinulla on hyvä tilaisuus toimia juuri nyt kun kaikki ovat vielä vieraita toisilleen ja samassa tilanteessa!
Ps. Ja jos joku lähestyy sinua, yritä jatkaa juttua, älä vastaa lyhyesti vain yhdellä sanalla vaan esitä vastakysymys. Mene vaikka vuorovaikutuskurssille yms. Sieltä saisit rohkeutta ja neuvoja jos sosiaaliset taidot ovat päässeet ruostumaan yksinäisyyden vuoksi.
Haluatko kenties sähköpostittelu- tai pikaviestiseuraa? Oon kans lukion ensimmäisellä aloittanut.