Olen ollut jo vuoden ihastunut erääseen mieheen, työpaikalla. Olen kyllä aavistellut, että hän myös minuun ja nyt hän se on myöntänyt. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, enkä sellaiseen suostuisi. (eikä hän ole missään vaiheessa ehdottanut mitään sellaista tai edes vihjannut / lähennellyt) Tykkäämme vain olla toistemme kanssa ja meillä on samanlaiset mielenkiinnon kohteet ja olemme kyllä puhuneet paljon myös aika syvällisistä asioistakin. Vähän hämmentynyt olo nyt sitten. Jotenkin jopa oudon tyyni olla tämänkin tiedon kanssa vaikka se hämmentää. Ehkä siksi ettei se ollut mikään yllätys minulle lopulta. Kai sen sisäisesti on jo kauemman aikaa tiennyt. Varmaan niissä tilanteissa parhaiten vaistonnut, kun jouduin tapaamaan hänen vaimonsa kerran eräässä tapahtumassa ja hän jotenkin vältteli minua, eikä esitellyt vaimoaan minulle. Vaikka kuuluimme samaan porukkaan. Myös kun itse olen kertonut käyneeni treffeillä, hän ei ole asiaa mitenkään kommentoinut.
ihastunut varattuun
lintunen7
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nyt ei muuta, kuin siirryt vähitellen eteenpäin! Ehdota treffejä miehelle, kahvilla käyntiä vaikkapa. Pyydä hänet luoksesi käymään vaikka postmerkkikokoelmaa katsomaan. Sitten ennen lähtöä vielä suutelette eteisessä. Kyllä se siitä! Eikö muuten ole ihana tunne, kun varatulla on tunteita sinua kohtaan? Siinä ihan sukat jaloissa pyörii! Tsemppiä!!!
Olette niin lapsellisia että heti kun joku ihastuu, luulette hänen olevan valmis sänkyyn asti kanssanne. Ihastumisia elämässä tulee ja menee, mitä sitten? Se on normaalia vaikka olisi aviosuhteessa. Sen enempää niistä ei tarvitse ajatella.
Mies on jo osoittanut sinulle ap. että vaimo on hänelle se tärkein, etkö näe sitä oman haihattelusi takia? Vältteli sinua vaimon seurassa.......ja ei kommentoinut sinun treffejäsi. Fiksu mies tekee noin, hänellähän on jo vaimo! Sinussa on vain joku piirre ihastuttanut ja siinä ei ole sen enempää!
Vai ei enempää. Kyllä tuossa on ainekset monien ihmisten elämän tuhoamiseen.
..........voi jäädä vain ihastuksen asteelle. Ei tarvitse jatkaa, ei tarvitse lähteä pettämään kun pitää tunteensa kurissa ja järjen päässä.
Jätä hänet rauhaan! Vaimo menee edelle.
Uskottomuus on nykyisen moraalittaman yhteiskunnan ikävimpiä vitsauksia, josta kärsii varsinkin pettäjän perhe ja läheiset. Eikä ole mikään meriitti olla kenenkään kakkonen tai ex-kakkonen.
Kyllä on ahdasmielistä porukkaa täälläkin jakelemassa neuvojaan...
Niinpä... Näiden neuvojien lukutaidossa tai ymmärryskyvyssä on klappia, koska suoraan lainaten: "Mitään fyysistä ei ole tapahtunut, enkä sellaiseen suostuisi. (eikä hän ole missään vaiheessa ehdottanut mitään sellaista tai edes vihjannut / lähennellyt)"
Ihastuksia tulee työpaikalla monellakin, selvähän se, kun siellä usein ollaan arkisin pidempi aika kuin mitä kotona ehditään olla. Työkaveritkin ovat ihmisiä, joten kai olisi ennemminkin ihme, jollei niin kävisi. Saman alan ihmisen kanssa on usein helppoa puhua asiasta kuin asiasta. Jokainen laittaa itselleen rajat näihin kanssakäymisiin, siis mikä on sopivaa ja mikä ei. Niin tekee myös tämä aloittajan ihastuksen kohdekin - joten turhaa huudella sivusta, että vaimo pitää jättää rauhaan! Kun eipä tuo aloittaja itseään tunnu tyrkyttävän, vai oletteko oikeasti sitä mieltä, että työpaikalla on omien asioiden puhuminen kiellettyä?! Aloittajan työkaveri pitäköön itse huolta, että pysyy "rajan oikealla puolella".
No, paras ystäväni ihastui vuosia sitten aikalailla samalta kuulostavaan tapaan työkaveriinsa. Ystäväni oli sinkku, mies perheellinen. Heistä tuli hyviä ystäviä - kyllä, todellakin VAIN ystäviä - vuosikausiksi. Työkuviot muuttuivat ja heille tuli enemmän yhteisiä projekteja ja lopulta he totesivat, että kyse on muustakin kuin vain ystävyydestä. Mies erosi ja kohta heillä on 10-vuotishääpäivä ystäväni kanssa.
Kun ei ole muuta puhuttavaa kuin työasiat, niin on pakko erota.