Jo 3 kertaa (!!!) peräkkäin käynyt näin: Mies on alkuun todella ihastunut. Tapaillaan ja minäkin alan kiinnostua. Meillä on mukavaa, on paljon yhteistä, samoja harrastuksia, arvoja, jopa yhteisiä ystäviä. Seksi tulee mukaan, kun jo tunnetaan aika hyvin ja se on molemmista ihanaa. Tapaillaan päivittäin tai ainakin viikoittain, molemmat ovat suhteen alkaessa kertoneet asiasta perheelleen ja kavereilleen, jne. kunnes....
Noin kuukausi tai kaksi alun (kun minä olen kertonut, että tunteet ovat molemminpuolisia), mies alkaa vaikuttaa vaivaantuneelta tavatessa, seksi ei enää juuri kinnosta, ei soita enää juuri koskaan ja lopulta ilmoittaa, että olet tosi mukava tms. mutta ei vaan enää tunnu siltä. MIKSI???
Mitä teen väärin? Mistään sitoutumiskammostakaan ei ole kysymys, eräs näistä miehistä on ehtinyt eromme jälkeen jo kihloihin vaikka hänen nykyinen morsiamensa nainen vaikuttaa suoraan sanoen minua rumemmalta ja tyhmemmältä.
Miehet, kertokaa nyt mistä on kysymys, exäni eivät, ehkä kohteliaisuussyistä, pysty kertomaan.
Noin kuukausi tai kaksi alun (kun minä olen kertonut, että tunteet ovat molemminpuolisia), mies alkaa vaikuttaa vaivaantuneelta tavatessa, seksi ei enää juuri kinnosta, ei soita enää juuri koskaan ja lopulta ilmoittaa, että olet tosi mukava tms. mutta ei vaan enää tunnu siltä. MIKSI???
Mitä teen väärin? Mistään sitoutumiskammostakaan ei ole kysymys, eräs näistä miehistä on ehtinyt eromme jälkeen jo kihloihin vaikka hänen nykyinen morsiamensa nainen vaikuttaa suoraan sanoen minua rumemmalta ja tyhmemmältä.
Miehet, kertokaa nyt mistä on kysymys, exäni eivät, ehkä kohteliaisuussyistä, pysty kertomaan.
Vastaukset 18
Vanhimmat
voitko yst. kertoa, mitkä on omasta mielestäsi huonoja puolia itsessäsi?
sen kun tietäisikin, kukaan ei ole ainakaan kertonut, jos on huomannut jotain ongelmia
....kysyinkin 'omasta mielestäsi'. En usko, että olet ainut ihminen maailmassa, jossa ei oo vikoja?!?
Joo, ihan varmasti on, tuhansittain. Mutta mistä sen, tietää millä niistä voisi olla oikeasti merkitystä tai alkaako joku omasta mielestä normaali juttu tuntua toisesta kiusalliselta?
...sitäpä yritin tässä selvitellä. Kenties aavistelet jotain? Esim. joku voi olla liian omistushaluinen tietämättä sitä itse.
sepä se, voi olla vaikka mitä tietämättään, mutta mistäs tietäisi kun ei itse tiedä eikä kukaan kerro :)
En nyt osaa oikein lohduttaa. Ihmiset vain ovat sellaisia. Kyllästytään ja haetaan uutta seksikumppania. Ei se ole yksinomaan miesten synti. Kyllä naisetkin voivat niin tehdä. Iän myötä hyväkin parisuhde saattaa kariutua, kun toisella osapuolella viettipaine säilyy ja toisella hiipuu. Mies ei kykene seksiin, jos lakkaa seisomasta. Jotenkin seksi pitäisi voida erottaa rakkaudesta. Se ei ole helppoa.
Kun minunta alkuun missään näistä suhteista ei todellakaan ole ollut kyse pelkästä seksistä, jaksaisiko joku mies edes piirittää kuukausitolkulla naista, josta on kiinnostunut pelkän seksin takia?
Vai olenkohan erehtynyt...
ne miehet jaksaa. Voivat kaivata haasteita, jos et, vaikka olekkaan niin helppo tapaus. : )
Tiedä vaikka ovat vetoa lyöneet!!!
Hah haa!
Ei muuta kuin kintut tiukasti yhteen.
Tsemppiä kyllä se siitä suttaantuu.
Uskon etteivät olleet alun alkaenkaan tosissaan mukana.Meitä miehiä ja naisia on niin moneksi.
Itselläni kävi juuri samoin naiseni puolelta,eli kyse ei ole ns sukupuolesta kiinni.Ikävää se on ja sattuu.
Ehkäpä et tee mitään väärin. Ehkäpä niistä miehistä vaan tuntuu siltä ja silloinhan on hyvä, että asia tulee ilmi.
Mihen seksuaalisuus on sen verran "paineellisempaa", että puutteessa sitä aloittaa epämääräisen seurustelun helposti, vaikka jossain takaraivossa saattaakin olla tieto, että pidemmän päälle suhde ei tule kiinnostamaan. Ja tämä on vain yksi selitys. Jos tosissaan hakee suhdetta, kannaattaakin seksi pitää pois kuvioista niin kauan, että oikeat tunteen pääsevät esille.
anna sitä pesää heti niin ei tartte sitten kitistä kun mies piirittää sua ja kuvittelee sun olevan sen arvoinen. Sit kun se saa sut nurin ja panee patoutumat pois niin se huomaa et oot vanha hölmö lehmä. Näin se menee.
Ehkä vika on siinä, että homma menee sinun puoleltasi paljon nopeammin vakavaksi kuin niillä miehillä. Ymmärsinkö oikein, että olet tapaillut viikoittain kuukauden tai kahden ajan jotakuta ja jo siihen mennessä ehtinyt kailottaa kaikille läheisillesi seurustelevasi? Jäitä hattuun, hyvä ihminen. Eihän noin lyhyen ajan tai vähäisten tapaamiskertojen jälkeen osaa välttämättä sanoa, onko toinen se oikea vai ei. Eikä miehelle välttämättä seksi tarkoita sitä, että nyt seurustellaan vakavasti. Minä olen kyllä tapaillut miestä ainakin muutaman kuukauden ajan ennen kuin olen häntä edes kavereilleni esitellyt. Vanhemmille esittely vaatii suurta varmuutta suhteen vakavuudesta. En todellakaan mitään parin kuukauden tuttavuuksia heille alkaisi esitellä. Sanoisin siis, ettei sinussa välttämättä tarvitse mitään vikaa olla. Miehet eivät vain ole olleet niin vakavissaan kuin sinä tai he ovat todenneet, ettet olekaan heille se oikea. Sitä ei todellakaan aina kovin pian tiedä - vaikka sinä tietäisitkin.
Hyvä Reetta. Mielestäni puhut asiaa. Varsinkin meillä toisen kierroksen miehillä on (mahdollisesti) huonoja kokemuksia avioliitosta. Me emme aina uskalla sitoutua siinä tahdissa kun nainen haluaisi sen tapahtuvan. Kun nainen alkaa vaatia meiltä täyttä sitoutumista parisuhteeseen ennen kuin itse tiedämme, olemmeko siihen valmiita, alkaa vastuu sen toisen osapuolen odotuksista pelottaa meitä. Emme ole huijareita sillä emme halua valehdella suhteen asteesta. Valehtelu olisi tosin helpoin tapa olla tekemättä päätöksiä. Se tosin vain pahentaisi asioita, koska jos suhde ei sitten toimiskaan, olisivat seuraukset paljon pahempia myöhemmin. Siksi mies voi lopettaa suhteen alkuunsa, koska tuntee joutuvansa nurkkaan ajetuksi omien tunteidensa ja odotustensa suhteen. Näin voivat toimia miehet jotka todella haluavat pysyvää suhdetta, mutta eivät myöskään halua ajautua toimimattomaan suhteeseen vastoin tahtoaan.
On todella surullista, jos suhde kaatuu vain ja ainoastaan siihen, että osapuolet haluavat edetä eri tahtia. Minä taas olen ollut se kiirehtivä osapuoli ja joutunut lopettamaan suhteen sen takia, että toinen osapuoli ei mielestäni kohtuullisessa ajassa halunnut vakavasti sitoutua minuun. Minä halusin saada jonkinlaisen varmuuden siitä, etten tuhlaa suhteessa aikaani. Kyseessä ei ollut sellainen tilanne, että olisin vaatinut kumppaniani kanssani naimisiin tai edes kihloihin. Ex-miesystäväni oli tahollaan naimisissa, ja toivomaani vakavampaa sitoutumista olisi osoittanut se, että hän olisi ottanut eron vaimostaan. Sitä hän ei tehnyt, joten minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhteemme.
Ymmärrän, jos toisella kierroksella oleva mies haluaa edetä hitaasti ja yrittää välttyä virheiltä, joita aikaisemmissa suhteissaan on mahdollisesti tehnyt. Toisaalta tällaisen miehen tulisi myös ymmärtää, miksi ensimmäisellä kierroksella olevalla naisella on kiire. Syy on ihan puhtaasti biologinen: Kolmekymppinen nainen ei voi siirtää lastentekoa enää monella vuodella, etenkin jos haaveissa on useampi kuin yksi lapsi. Ei ole varaa erehtyä ja vaihtaa miestä monta kertaa. Miehillä ei tätä kiirettä ole, hehän voivat tehdä lapsia periaatteessa miten vanhoina tahansa. 3-kymppinen mies ja samanikäinen nainen ovat lastenteon suhteen aivan erilaisessa asemassa: naisella on hedelmällistä ikää (tai turvallista lastenhankkimisikää) jäljellä keskimäärin 5-10 vuotta, miehellä vähintään 20-30 vuotta. Toisella kierroksella olevalla miehellä saattaa olla lapsia aikaisemmasta suhteestaan eikä hän välttämättä halua enää uudelleen isäksi. Mies voi tuolloin siis ihan rauhassa katsella vaikka viisi vuotta, tuleeko suhteesta mitään, ennen kuin sitoutuu vakavammin. Naisen biologinen kello tikittää ihan eri tahtia: tuossa samassa ajassa pitäisi jo tulla raskaaksi, mikäli niitä lapsia aikoo koskaan saada. Lapsettomalla naisella ei siis ole aikaa pähkäillä vuosikausia, onko mies mahdollisesti se oikea vai ei, se on tiedettävä suht nopeasti. Jos tätä on vaikea käsittää, niin kannattaa ryhtyä suhteeseen vain sellaisten naisten kanssa, joilla lapsia jo on. Heillä ei ainakaan lasten saannin takia ole kiire vakavampaan suhteeseen.
Vaikutat fiksulta likalta. Harmi etten ole sinunlaistasi kohdannut. Terveisin Minä.
Niin, noinhan minäkin olen ajatellut ja yrittänyt olla tosi varovainen. Kun olen alkanut tapailla jotain ja ihastunut, niin se olo, että taidetaan seurustella, on tullut näillä viimeisillä kerroilla siitä, että suht. pian seksielämän aloittamisen jälkeen kuulen vierestä, kun toinen osapuoli selittää onnellisen kuuloisena puhelimeen seurustelevansa,tulevansa ehkä kylään tyttöystävänsä kanssa tms. Minulle kun seksi on siinä vaiheessa vielä sitä toiseen tutustumista, mutta totta kai ilahdun, jos ihminen, johon olen itsekin ihastunut, mieltää koko jutun jo seurusteluksi. Tulee mieleen, että olenkohan tullut liiankin varovaiseksi. Ehkä miehet loppujen lopuksi pitävät juuri siitä, että saavat olla olevinaan sitoutumiskammoisia, tuntea, että nainen olisi valmis mihin vaan ja että valinta on heidän? Jos nyt alkaisin roikkua tosi aktiivisesti, puhua parin viikon sisällä ensi tapaamisesta yhteisestä asunnosta, lapsista ja sormuksista, niin mies pääsisi jälkeenpäin sanomaan, että se nainen on niin hulluna minuun, että on pakko suostua. En tiedä, ehkäpä on vain ollut harvinaisen huono tuuri ja ongelma ratkeaa joskus itsestään...
moi!
Olen omalta kohdaltani huomannu sen että pitäis saada ensin kuva henkilöstä"ei ainaskaa ulkonäön takia lopahda heti"!ja jos kiinnostava?Sen jälkeen aloitetaan keskustelut. Sopiiko kemiat yhteen??
Siinä lyhyesti ja ytimekkäästi!