Yhden naisen mies=kuolemassa sukupuuttoon

yhden naisen miestä. Samoin kun haluavat itse olla yhden miehen naisia. Seurusteletteko vai eikö yhdessä olonne ole vielä päässyt sille tasolle, että naisesi ymmärtää sinun haluavan olla hänen kanssaan.

Antakaa selkeät merkit ympäristölle seurustelustanne ja harventakaa ne "ystävät", jota eivät sitten olekaan ystäviä vaan haku päällä. Eivät ne ystäviä ole jos haluavat teidän väliinne tulla. Ota asia esille naisesi kanssa.
Eihän tuosta mitään muuten tule.

Vaikea antaa neuvoja, kun itse en seurustele.

Itselläni on hieman samankaltainen kokemus. Olen tullut siihen lopputulokseen, että näin käyttäytyvät heikon itsetunnon omaavat naiset, jotka eivät uskalla kohdata ongelmia parisuhteessa, vaan pakenevat niitä jonkun toisen luo.

Syynä pakenemiseen on se ettei se toinen ole niin tuttu ja yleensä hieman tuntemattomammat ihmiset sanovat toiselle vain mukavia asioita. Näin tämä heikon omantunnon omaava nainen tuntee taas saavansa jotain, mitä ei välttämättä sillä hetkellä parisuhteessaan saa.

Säälittävää tässä on se, että jotkut näistä naisista eivät ota opikseen kokemastaan (loppuneista suhteista jne.), vaan elävät lähes koko elämänsä samanlaisessa oravanpyörässä ilman todellista päämäärää mitä tulee parisuhteeseen.

Pitemmässä parisuhteessa polskutellessani voin sanoa, etteivät kaikki naiset (eikä miehet) käyttäydy noin.

Naisesi epävarmuus paistaa tekstistäsi tosi vahvasti läpi, varsinkin kun mainitsit mustasukkaisuudesta. Ehkä hänellä on tarve tuoda itseään esiin noiden "ystäviensä" kautta. Tehdä sinusta mustasukkaisen. Joskus muinoin minäkin harhauduin luulemaan, että miehen mustasukkaisuuden määrä on suorassa yhteydessä rakkauden määrään. Olipa siinä minulla dilemma kun mieheni ei ollut mustasukkainen missään määrin. Syyksi sitten paljastui uskollisuuteni, ei ollut tarve olla mustis.

Menneet suhteet jättäävät painolastia ja sitä pitäisi vaan itse osata purkaa ja tarkastella löytääkseen vikansa. Löytää se oma luonnollinen olemuksensa.

Exät ovat minusta turhia uusissa suhteissa. En usko ystävyyteen eron jälkeen. Niin kauan kun jollakin on (ollut) ensikäden tietoa intiimeistä tavoistasi, hän kuuluu ns. sisäpiiriin, hän on omistanut kroppasi ja siten osan sielustasi. He eivät voi olla viattomia ystäviä. En minäkään tykkäisi pällistellä mieheni entisiä samassa päivällispöydässä.

Mutta ystävät on asia erikseen!

Miespuolisia ystäviä pitää olla, samoin kuin miehellä naispuolisia. Mutta kyse todellakin on ystävyydestä puhtaimmillaan eikä peitellyistä toiveista olla lähellä. Ihmiset hupattavat hirveästi "vain ystävistään"(mainintatauti) ja valehtelevat silmät ja suut täyteen niin itselleen kuin läheisilleen asioiden oikeista tunteista. Jos ystävän hymy saa syttymään, voisi olla hyvä aika pysähtyä miettimään, mitä helvettiä on tekemässä. Jatkaako ystävyyttä jonka tietää johtavansa kaipuuseen, rakkauteen tai riutumiseen.

Minä näen miespuoliset ystäväni niin, että he ovat se venttiili joiden kautta voin päästää höyryä ulos kun en ymmärrä omaa miestäni. He kun sattuvat vielä olevan mieheni kavereita ja tuntevat hänen ajatusmaailmansa ja tapansa. Joskus tilanne voi mennä niin kireäksi, ettei sitä yhteistä kieltä löydy kumppaninsa kanssa. Se voi olla yhdestä piileskelevästä sanasta kiinni. Ja mieskaverini löytävät sen sanan kun ovat objektiivisempia. Eivät he kuitenkaan ole ystäviäni vain siksi että hyödyn heistä omassa suhteessani. Pidän myös heitä reiluina ja huumorintajuisina pakkauksina. Luottaisin henkeni heidän käsiinsä siinä missä puolisonikin. Oloni on hyvin turvallinen. Naiset ovat luonteeltaan sen verran monimutkaisia että heidän kanssaan ei ole yhtä helppo tulla toimeen, syynä varmaan selän takana spekulointi ja arvostelu. Lievä kateuskin ehkä??? Miehet sanovat suoraan jos joku käytöksessä vituttaa. Naiset kyyräilee toiselle kaverille.

Mielelläni soisin miehelleni oikein hyvän naiskaverin kunhan hänen olemassaolo ei uhkaisi auktoriteettiani ja asemaani mieheni valittuna. Voin olla samalla linjalla hänen kanssaan, mutten tulla toisena. Parempi tietenkin olisi myös tuntea hänet itse henkilökohtaisesti. Miten paljon tuollaisen tyttöystävän olemassaolo helpottaisi elämäämme kun minun ei tarvitsisi joka kerta vääntää rautalangasta omia vaikuttimiani vaan joku muu voisi opastaa miestä ehkäisemään typeryydet =) Ja se lahja juttukin; saisin enemmän lahjoja ja kukkia ;) kun joku muistuttaisi Sacron nimppareista, valmistumisesta jne...