Voi luoja kuinka voin vihata sitä home hymyistä anoppia (siis eihän hän mulle hymyile) ja appiukkoa.. Olen seurustellu nykyisen mieheni kanssa 4 vuotta ja meillä on yhteinen lapsi. Mieheni porukat eivät ole ikinä minua hyväksyneet ja nykyisin en heiltä kyllä hyväksyntää kaipaakaan. Minä kun olen laiska (äitiysloma lukuunottamatta olen jatkuvasti ollut töissä), en millään lailla heidän pojalleen sopiva. He sanovat kyllä suoraan ja muutaman kerran on appi meinanu päälle käydä ,kun ei hallitse hermojaan:)Ja ajatelkaas että niinkin hullu olen heidän mielestään että olen itse keksiny pojalleni allegian, koska heillä on koira. Oikeasti poika on allerginen ja testeissä on käyty ,muuta he ovat sitä mieltä että näin vältämme vaan heille menon. Ärsyttävintä on se ettei mieheni uskalla ikinä sanoa heille takaisn vaikka he mollaisvat minua kuinka ja lailla .. Joudun yksin naarasleijonan tavoin aina puolustautumaan . En tosinä tapaakaan kovinkaan usein, luojan kiitos. En ole siinä perheessä ensimmäinen miniä mikä koetetaan häätää , koska mieheni veljelle tämä lapsiaan rakastava äiti sai avioeron aikaiseksi. Nyt poika asuu 30 vuotiaana kotona .ilmeisesti tyytyväinen , kun saa pitää "lapsen kotonaan" Mieheni kohdalla ei ole vielä onnistunut vaikka he kerran kyllä ilmoittivat että hänen olisi parempi asua heidän kanssaan kuin minun ja oman poikansa kanssa.. Vaikka ei itsekään aina selväjärkiseltä tunnu , niin minusta tämä heidän touhu menee jos psykiatriselle puolelle.
Vihaan anoppia ja appia..
ruuttana
142552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ärsyttää kun ihmiset eivät osaa suomenkieltä. Appi-sanan taivutus on joka toiselta hakusessa. Katsokaa yltä oppia!
...
En voi kuin ihmetellä vanhempiensa tossun alla olevia aikuisia miehiä. Jos minun vanhempani arvostelisivat vaimoani, tai suhtautuisivat tähän mitenkään nyreästi, niin ei heidän tarvitsisi katsella kauaa häntä, mutta eipä kyllä minuakaan. Jos he arvostelisivat vaimoani, he arvostelisivat MINUN tekemääni valintaa ja siten MINUA. Minä olen oman valintani tehnyt ja muiden, myös vanhempieni, puuttuminen asiaan on asiatonta tunkeilua, josta seuraa välirikko.
Ei kannata vihata.Itse kolme vuotta sitten en enää ollut missään tekemisissä appivanhempieni kanssa paljon helpommalla olen päässyt ja varmaan hekin.En koskaan sopinut heille.Onnellisia ollaan oltu 11-vuotta ja kolme lastakin on.En erityisemmin kyllä välittänyt heistä itsekään.Tärkeämpää on suhde mieheeni ja lapsiini.Turhaa energian haaskausta miettiä heidän tekemisiä.
Anoppini on vaikea ja appi tätä nykyä vainaa, niin jäljellä on enää yhden myrkkykielen höpötykset. Joten älä pilaa elämääsi vihaamalla, vaan ajattele voitko ottaa appivanhempasi järkevästi ja kestää heidän seuraansa sen hetken, mitä on pakko? Harjoittele pikku hiljaa. Ota vaikka kalenteri käteesi ja listaa sieltä milloin joudut olemaan heidän seurassaan, mieti valmiiksi miten käyttäydyt heidän seurassaan ja opettele kohauttamaan olkapäitäsi. Mieluummin viileät välit kuin lihava riita! Jos käyt appivanhempien luona, niin sovi miehen kanssa valmiiksi, koska lähdette tai koska Sinä lähdet, mutta pidä kiinni siitä mitä sovit. Jos appivanhemmat tulevat teille, niin omassa kodissasi voit organiseerata asiat kuten haluat ja vaikka miehesi ei uskalla vanhemmilleen mitään sanoakaan, niin Sinun on kuitenkin kyettävät pitämään omasta paikastasi kiinni.
Olet upea mahtava, voimakas ja älykäs ihminen,ja jos sinua on yritetty häätää suvusta, niin se osittaaa vaan sitä että tyhmät pelkäävät sinua. itsellekkin kävi niin yli kymmenen vuotta sitten. Mieheni rakastaa minua yli kaiken vaikka hänen sukunsa ei minua ole ikinä hyväksynytkään! siis keskity mieheesi, äläkä hänen sukuunsa!
Saat koulutettavaksi sairaiden epäonnistuvien vanhenpien pojan ja vielä hänen vanhempasikin. Niin miksi teet hänelle heti lapsen? Poikasi on 4v. ja nyt on myöhäistä valittaa...
Etkö huomannut hyväksynnän puutetta ennen lapsen tekoo? Oletko varma ettet ole vain koittanut saada jonkun uhrin koukkuun saadaksesi lapsia jollekkin? Vanhemmilla on yleensä vaistoo...luulen, että sinä et ole kehenkään edes rakastunut, vaan sinulla on tullut pakkomielle lapsia synnyttää.
Ennen pitkää otat eron! Sinulla ei ole siis mitään muuta kuin se että saat "kaikki nyt ja heti".!
Olet jo ennen ´lapsien tuloo tyytymätön ja haet miehen sukulaisista kaikki syyt, jotta tunnet itsesi tyytyväiseksi!
Joten alan itsekkin epäileen, että miksi teet lapsia? Kun ihmissuhdetaidot ovat noin huonolla tolalla?
Hei, se ei ole anopin vika ettei sun mies osaa sanoa
äidille että EI puhuta vaimostani näin EI vittuila ja jos ETTE ole kunnolla *EMME* enää tule teille.
- puu ja omena -
syötä heille vaikka ulostuslääkettä, kun on "tärkeät" juhlat tiedossa, ovatpahan hetken hiljaa.
siis psykiatrille kun oikein oman elämäsi vihaamalla myrkytät.
Jos vihaatte appivanhempianne niin yrittäkää kuitenkin muistaa, että lapsillanne voisi olla hyvät välit isovanhempiinsa älkääkä myrkyttäkö sitä suhdetta pilalle puhumalla pahaa appivanhemmistanne. Lapsenlapset ovat kaikkein rakkaimpia isovanhemmille. Hyvää joulua ja rauhaa suhteisiinne. Terveisin itsekin miniä, anoppi ja ylionnellinen mummo.
Ei kaikki isovanhemmat rakasta lapsenlapsiaan.
kysymys siitä että isovanhemmat vihaavat...
ai niin ...eihän niin voi olla
Nyt kauhea olla täytyy?
miksivihaat heitä