Tulin petetyksi itselleni ensimmäisessä vakavassa suhteessa. Jo valmiiksi heikko itsetunto romahti lopullisesti ja en pysty tai edes halua luottaa nykyään enää kehenkään.
Itsemurha-ajatukset ovat pyörineet mielessä päivittäin jo useamman kuukauden ajan pettämisen paljastumisesta lähtien.
Haluan tällä viestillä sanoa, että pettämisellä voi olla vakavia seurauksia. Erotkaa ensin, sitten tehkää mitä huvittaa. Älkää antako toisen elää valheessa. Kaikki eivät ole tarpeeksi vahvoja selviytyäkseen petetyksi tulemisesta ja se voi pahimmillaan johtaa elämän päättymiseen.
Itsemurha-ajatukset ovat pyörineet mielessä päivittäin jo useamman kuukauden ajan pettämisen paljastumisesta lähtien.
Haluan tällä viestillä sanoa, että pettämisellä voi olla vakavia seurauksia. Erotkaa ensin, sitten tehkää mitä huvittaa. Älkää antako toisen elää valheessa. Kaikki eivät ole tarpeeksi vahvoja selviytyäkseen petetyksi tulemisesta ja se voi pahimmillaan johtaa elämän päättymiseen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ymmärrän sinua, miten pahalta voi tuntua. Mutta älä toki kenenkään valehtelevan petturin takia menetä itsetuntoasi tai elämänhaluasi. Tuosta kun pääset yli, olet vaan entistä vahvempi. Että menettää epärehellisen kumppanin, ei ole menetys.
Olen kokenut aviomiehen salasuhteen pitkän liiton päätöksenä. Kun petos paljastui, oli puoli vuotta erittäin raskasta, mutta sitten alkoi helpottaa.
Keskustelun aloittajaa voisi auttaa keskustelu jonkun ulkopuolisen kanssa. Esimerkiksi seurakunnat tarjoavat terapiapalveluja parisuhdeongelmissa. Palvelut ovat maksuttomia, eikä tarvitse olla seurakunnan jäsen palvelua saadakseen. Ulkopuolinen asiantuntija voi auttaa näkemään valoa tunnelin päässä.
Tiedän miltä tuntuu tulla petetyksi,minulla oli omasta mielestä hyväliitto yli 20 vuotinen taival,en moiti toista osapuolta siitä että meni pettämään / ihastumaan toiseen pidän sitä enemmän luonnonlakina ,nyt kulunut aikaa neljä vuotta,enemmän olen itselleni vihainen etten pysty/kykene luopumaan menneestä...tietenkin en halua olla yksin loppuelämää(keski-ikäinen)kirjoitus..ehkä uuden alku pelottaa ja ajattelee mitä minä itse olen tehnyt väärin vaikka en koskaan pettänyt toista..
Tiedän tunteen ja olen kokenut moisen. Itselläni oli samanlaisia ajatuksia mutta eräänä päivänä tajusin että kun ei ole menetettävää enään niin heittäydyin elämän pyörteisiin täysillä katkaisten viimeisetkin sillat exään ja unohtaen. Tämä on tosi ja en ole katunut päivääkään. Kokeile se nostaa itsetuntoa kummasti.=)
Mitä jos eksä ei hyväksy välien katkaisua? Itse näen sen myös parhaimpana vaihtoehtona.
Ei se ole enää hänen päätettävissä. Jos annat periksi hän tulee pettämään uudelleen ja taas uudelleen. Ole hyvilläsi että pääsit tietämään.
En ole antanut periksi ja olen moneen kertaan halunnut katkaista välit, mutta hän on tavalla tai toisella pitänyt huolen etten siinä onnistu. Pitäisi varmaan vaihtaa paikkakuntaa tai jopa maata, että saisin olla rauhassa. En kumminkaan tällä hetkellä voi niin tehdä. Millä tavalla pystyisi pysyvästi katkaisemaan välit?
Miten kauan te seurustelitte? Asutteko yhdessä tai onko teillä lapsia? Välitätkö vielä eksästäsi?
Minua petettiin suhteemme alkuvaiheessa ja aluksi kaikki tuntui aivan kamalalta. Päätin kuitenkin yrittää päästä kaikesta yli ja jatkaa saman miehen kanssa, koska hän oli jollain tavalla erilainen kuin kaikki muut. Aluksi se tuntui vaikealta, kävimme tapaamassa ammattiauttajaakin ja jossain vaiheessa vain tuntui siltä, että halusin tehdä päätöksen. Tein päätöksen luottamisesta ja kerroin siitä miehelleni. Kesti jonkin aikaa, mutta se kannatti :) Pystyin olemaan oma itseni hänen kanssaan ja meillä oli kaikki mitä hyvässä suhteessa pitääkin olla: yhdessäoloa, hellyyttä ja romantiikkaa..
Nyt meillä on kaksi lasta ja olen todella tyytyväinen mieheeni ja avomieheeni. Tieto tapahtuneesta pettämisestä ei ole unohtunut, mutta se ei vaivaa minua koska tiedän että se tapahtui vain kerran ja siitä on nyt niin pitkä aika.
Aluksi puhuminen auttaa =)
Noin vuosi oltiin yhdessä, pettäminen tapahtui puolivälissä. Lopun ajan elin valheessa.
Tein jo suhteen alkuaikana päätöksen luottamisesta. Tiedostin sen tosiasian, että ei ole mun päätettävissä jos mies pettää. Luottamalla pystyin nauttimaan suhteen hyvistä asioista ja hyväksymään jos välillä menisi vähän huonommin. Otin tietoisesti riskin, että vaikka jossain vaiheessa voi sattua ja kovaa, haluan silti nauttia hyvistä hetkistä niin pitkään kuin niitä on. Ja turpaan tuli. Nyt en tiedä oliko se riski sen arvoista. Miksi ihmeessä haluaisin saada nyrkistä uudestaan? En tee enää samaa päätöstä. Miten itse pystyt olla pelkäämättä, ettei miehesi tälläkin hetkellä tee jotain selkäsi takana, mutta se ei koskaan paljastu? En usko, että pystyt luottamaan mieheesi täysin.
Mies oli ensimmäinen, josta olen tosissani välittänyt paljon. Tiedän, että suhteen eteen pitää tehdä töitä, mutta ei sen pitäisi olla näin vaikeaa. Lapsia ei ole ja asutaan erikseen. Välitän hänestä vieläkin, mutta en ehkä enää tarpeeksi, jotta näkisin vaivaa suhteen eteen. Olen jo kuopannut ajatuksen, että yrittäisin uudestaan. Mieskään ei ole muuttunut mitenkään. Varmasti pettäisi uudestaan.
Hyvä jos sinun suhteesi on jatkunut ja olet oikeasti onnellinen. Aloitusviestillä hain kumminkin enemmän kokemuksia pettämisestä ja suhteen päättymisestä selviytymisestä, koska olemme jo eronneet miehen kanssa. En tykkää siitä, miten pettäminen muutti minua. Olen nykyään ilkeä ja epävarma. Miehen naispuoliset kaverit, tuttavat, entiset suhteet jne. eivät mitenkään häirinneet suhteen alussa, mutta nyt inhoan niitä kaikkia. Ties kuinka monen kanssa mies olisi ryhtynyt hommiin, jos olisi vain saanut tilaisuuden. Jälkeenpäin ajateltuna hän on monesti myös puhunut eri naisista "sillä tavalla" eli varmasti olisi tarttunut tilaisuuteen sen tullessa. Mietin miksi hän petti minua, mutta ei edellistä tyttöystäväänsä. Vihaan ja inhoan myös itseäni ja mielummin en olisi enää olemassa.
Halusin kuulla mitä muut ovat tehneet, jotta ovat saaneet itsetuntonsa takaisin ja päässeet eroon ahdistuksesta tai riittämättömyyden tunteesta. Miten olla katkeroitumatta lopullisesti ja olla vihaamatta jokaista penikseen kiinnittynyttä ihmistä? Onko joku lopulta löytänyt rinnalleen henkilön, joka oikeasti arvostaa?