Avopuolison uskoon tuleminen ja "ei-uskovainen"

Yleensä avoliitto loppuu jos jompikumpi uskoon tulee. Toiset menevät naimisiin, vaan suuri osa kyllä eroaa.
Vasta uskoon tulleilla menee yleensä "överiksi", eli ollaan laput silmillä. Ei voida hyväksyä ihmisiä, joilla on erilaisia näkemyksiä. Olen huomannut, että tästä "överi" ajasta eivät kaikki koskaan parannu. Ollaan suvaitsemattomia hautaan saakka.

Sanoppa sille avokillesi päin näköa että hän ei ole jeesuksen kaltainen jos ei pysty syntistä rakastamaa vaan hän on jo nyt vaaralisen tekopyhä.
Eli uskoo maalisten uskonjohtajien ( kokoukset on vaaralia. Siitä että tuputus rajaus manipulointi on tyypilistä) lakeihin enminkun omaan sydämeensä. Tai tuntee vielä raamattua kunolla. Raamattu antaa armon tässäkin siinä missä kapeamielisyys ihmisryhmässsä sulkee ovet.
Ja se kapeamielisyys ei ole jumalan rakkauden ja sääntöjen mukaista....
sydämmen tila on tärkeämpi kuin kaikki lait ja säänöt... murhaajakin voi päästä taivaaseen. Sen päättää jumala . Antaako hän jumalan todella päättää asiostaan... uskaltaako hän..... etsi hänelle raamatusta se kohta missä on kriittisyyttä ja epäilyä (epäilevät opetuslapset, juudaksen kavallus ja jumalan hopea) ja sano että oma kantasi lähempänä sitä. Ja samo myös se että voi olla jumalan tarkoitus opettaa raukkautta hänelle, että sinä tulet vasta myöhemin perässä.
Kysy häneltä että onko hän valmis jumalalisen rakkauden koitelemukseen, koska siitä on nyt kyse.( jos tulet uskoon olenkaan... tämä tosin kannataa jättää mainitsemati ) .... se unohtuu uus usko bimboilla, he eivät huomaa miten lihalisen ihastumisen kaltaista se on. He nousevat helposti mielessään jumalan kaltisiksi ja se jos jokin on väärin.... ja pirusta peräisin.
Piru on ovela ... se peittelee ja viettelee ja sokaisee.... he tunnistavat suorat sudet, eli ei uskovat yms .
Mutta entäpä sudet jotka on lampaiden vaateissa... Niitä on vaaralisen paljon joka seurakunnassa.
He sokaistuvat uudessa rakaudessaan.... ystävä ja viholinen menee näinä aikoina sekaisin. Sekin on harhautuksen ja rakkuiden aijan suunitelman osa. Jumala on suunitellu lopunaikaa juuri näin.

Todeliset ukovat ei menetä valppautaan merkeille ja eriäville ajtuksille kunhan ne on raamatun pohjalla. Jos todella haluaa olla jeesuksen kaltinen pystyy ajatelemasn laajenmalta ja rakastamaan laajemin....

Anna ajan kulua ja katso. Sano hänelle että tällä hetkellä rakkaus on oikea tie....
rukoilkaa hänelle viisaampaa mieltä. Avarampaa näkökykyä sen suhteen että pystyy havanoimaan kaikki eriliset mielipiteet yhtä aikaa sen siaan että poimii yhden tai 2 ... rajalisesti.... jyrkät rajat ei lisää jumalan rakkautta maailmassa joka sitä niin kipeästi tarvitsee.

Toki henkölö köhtasessa elämässä on hyvä vältää syntejä. Ja lakata tekemästä niitä mitä voi.Mutta siinä mennää helposti pirun metkuihin.
Pirun ja lihan metkuja on ajatella että vain minä olen oikessä tässä ja tässä.Ja asian voi tehdä vain tietyllä tapaa oikein ajattelu myös. Seki on saatanasta suoraan. Ja kylvää tuhoa. Ei rakasta ja rakenna niiku jumala haluaa... Hyvä ei rajoituksilla leviä.

Eli liian pitkälle ja lähdetää tekemään itsestä sitä jumalkuvaa... ko taas niin moni teksti varoitaa juuri siitä. Että ukovan ei tarvitse tavoitella mitään maalista palkintoa tai täydelisyyttä.
Ja kaikkein vaikein risti on se ettei tee väärin uskonolisella kentällä. Tietämättään... siihen sortuu näinä aikoina todella moni.
Seku on nii yleistä eikä sutta lampiden vaatteisa huomaa helposti ko se on kovin mielyttävä,
Usko ei ole paremuus kilpailu vaikka koko muu maailma kilpailee ja maalisuus on yhtä paremuus kilpailua .... (Seki kohta kannaatta ettia missä jeesus kaatelee markkinakojut pyhätössä)..... koska se menee synnin puolelle taas niin heilahtaa.

En ole henkilökohtaista kokemusta, mutta eräs skitsofreniasta sairastanut ystäväni teki poikaystävälleen samalla tavalla kun tuli uskoon. Älä missään nimessä syytä itseäsi siitä jos uskonto on sekoittanut hänen päänsä. Et ole hänen valinnoistaan vastuussa ja et voi kuin yrittää keskittyä omaan hyvinvointiisi ja siihen että pääset erosta yli.

Hänen kykynsä hyväksyä ja rakastaa on muuttuneet kun ei anna itsensä ajatella omana itsenään ja omalla sydämmellään. Hän tuskin tulee muuttumaan avioliiton vuoksi ajatuksiaan, vaikka avioliiton purkaminen vasta syntiä onkin.

Hei nimimerkki, uskomaton222

Kuulostaapa kurjalta sinun kertomasi. Joku kommentoi, että uskoon tullessa menee helposti yli. Tähän sanoisin, ettei kannata yleistää; tarinoita tästäkin on yhtä paljon kuin kertojiakin. Olemme erilaisia ihmisiä, uskoontulot ovat erilaisia ja sen vaikutus omaan elämään on erilaista, joten yleistyksiä on varottava. Entäs jos ehdotat hänelle, että menisitte yhdessä vaikkapa seurakunnan papin tai jonkun muun ihmisen luokse puhumaan elämästänne ja tilanteesta. Ulkopuolisen kanssa puhuminen saattaa tuoda uusia näkökulmia asiaan. Tosi ikävää, jos hän on järkkymätön ajatuksissaan. Olisi hyvä, kun voisitte säilyttää rauhallisen keskusteluyhteyden ettekä tekisi mitään hätiköityä.

Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille,
Pirkko-pappi

Minä ainakin tunnen aviopareja, joista toinen on uskossa ja toinen ei ja silti he pärjäävät yhdessä. Miehelläsi näyttää tosissaan olevan nyt sellainen yli-ihmisen rooli tuossa uudessa olotilassaan. Mielestäni uskossa oleminen ei oikeuta ketään tuomitsemaan toista, pikemminkin ymmärtämään meidän ihmisten erilaisuutta. Onkohan miehesi ollut ennen uskoon tuloaan millainen luonteeltaan? Ethän voi kyllä väkisinkään hänen kanssaan olla ja raskasta yhdessäolonne näyttää olevan, vaikkakin ero tuntuu sinusta vaikealta ja kaikki tunteet raastavat mieltä ja asettavat koko menneisyyden vaakalaudalle.
Tuo Pirkko-papin ehdotus tuntuu tosi hyvältä, jos hänet (miehesi) saisi lähtemään keskustelemaan? Onnea elämääsi.

Jotain on pahasti naksahtanut hänen päässään. Liekkö löytänyt raamattupiiristä itselleen uuden heilan?

Uskoon tulleen ihmisen nimenomaan pitäisi ymmärtää muita ja antaa rakkautta ilman odotusta vastarakkaudesta. Hänen pitäisi olla huomaavaisempi muita kohtaan koska on itse tasapainoisempi ja ymmärtää asiat paremmin.

Nyt kuulostaa siltä että hän ei ole "uskovainen" vaan menossa on vasta itseruoskimisvaihe. Silloin kaikki hänen oma elämänsä on syntiä ja kaikki mitä ei orjallisesti noudata hänen seurakuntansa käsitystä raamatusta on syntiä.

Jos hän nyt eroaa sinusta ja myöhemmin kasvaa ymmärtämään asioita, niin hän ymmärtää mitä menettelyllään menetti. Jäljelle jää kaksi asiaa: mateleminen luoksesi ja anteeksiantosi rukoileminen sekä elämänsä päättäminen (joko fyysisesti tai henkisesti). Sinusta riippuu silloin saako hän elämänhalunsa takaisin.

Jos kuitenkin hän jää tähän maaniseen vaiheeseen eikä kasva siitä yli, niin voin jo nyt sanoa että et halua elää hänen kanssaan loppuelämääsi. Se tulee olemaan tuskien taival.

Ymmärrä siis asiat paremmin ja katso ympärillesi. Sinullekkin löytyy varmasti se oikea siulunkumppani.

Ei näytä hyvältä. Et voi ennakoida sitä miten tulevaisuudessa käy, joten älä vain avioliittoa suunnittele. Ainatulee uusia asioita, jotka teet väärin hänen ja hänen uskonveljiensä ja sisariensa mielestä.
Kun hän haluaa erota, niin se on hänen ratkaisunsa ja sinuna ilmoittaisin että olen samaa mieltä. Anna hänen jatkaa valitsemallaan tiellä, jatka sinä omaasi äläkä katso taaksesi.
Älä jää odottelemaan sitä, että tuo hurmioitumisvaihe menisi ohi, sillä sitä se ei ehkä tee. Uskoontulo on hänellä ehkä täyttänyt jonkin tyhjiön, ja jos hän menettää tai luopuu siitä, hän on hukassa. Siksi hän pitää siitä kynsin hampain kiinni, eikä sitä saa häneltä riistää. Se on hänelle elinehto.
Myös sinulla onoikeus omiin mielipiteisiin ja asioihin joihin uskot. Älä vain rupea ''sopeutumaan'' hänen uskoonsa tulemalla itse ''uskoon'' vain pitääksesi hänet itselläsi.

Siis naiseni oli bethel seurakunnassa ja sen jälkeen tulin kotiin kaikki kamat viety pois siis tytön omat ja rakas tyttöystävä pitää mua pahana ja kuvittelee ihan hulluja asioita ja maallinen järki kadonnut täysin. Naurua yleisillä paikoilla. Pyhänhengem kosketusta alkaa olkapäät hytkyä..jne. pastori bill johnson on hänelle se joka näyttää tien missä on valoja ja enkeleitä. Ei pysty seurustelemaan koska en usko samaan sanoo tyttöystävä. Tää paikka missä hän oli on internetin mukaan harhaopin invaasio ja olen puhunut monen papin kanssa asioista ja kaikki sanoo samaa että kysessä on harhaoppi jota tämä kyseinen paikka tekee. Miten saan hänet takaisin maanpinnalle. Uskoa saa ja pitää mut pitäähän siinä nyt joku maallinen järki olla. Mitä mä voin tehdä. Hän pitää mua pahana ja luulee että hakkaan eikä suostu näkemään. Onko mahdollista että tää kaikki on traumaperäistä ja uskonnolla täytetään se.