oon tapaillu jokusen kuukauden naista, jonka kanssa asiat on vakiintunut sen verran, että vietämme lähes kaiken vapaa-ajan yhdessä. olin meistä se, joka oti yhteyttä, ihastui nopeammin ja syvemmin.
vaikka vietän neidon kanssa todella paljon aikaa, en vieläkään usko tuntevani häntä. tyttö ei puhu juuri koskaan vakavia .. saatikka tunteistaan. oon meistä se, joka avaa keskustelut ja se turhauttaa, koska tunnen vähän liiankin syvästi ja haluaisin avata hieman tulevaisuuden näkymiä, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan. tämä dynamiikka käy vahvasti miehisen ylpeyden päälle, koska joudun olemaan itse se drama queen ja herkkis kun etäisen äijän rooli on jo viety. tuntuu, että hän avaa suunsa vain ääritilanteissa; vain jos olen puhaltamassa peliä poikki tai pakkaamassa kamoja.
tää vie voimia ja mietin koko ajan voinko oppia olemaan yhdessä kovaksi keitetyn naisen kanssa. kokemuksia, vertaistukea?
vaikka vietän neidon kanssa todella paljon aikaa, en vieläkään usko tuntevani häntä. tyttö ei puhu juuri koskaan vakavia .. saatikka tunteistaan. oon meistä se, joka avaa keskustelut ja se turhauttaa, koska tunnen vähän liiankin syvästi ja haluaisin avata hieman tulevaisuuden näkymiä, mutta häntä ei tunnu kiinnostavan. tämä dynamiikka käy vahvasti miehisen ylpeyden päälle, koska joudun olemaan itse se drama queen ja herkkis kun etäisen äijän rooli on jo viety. tuntuu, että hän avaa suunsa vain ääritilanteissa; vain jos olen puhaltamassa peliä poikki tai pakkaamassa kamoja.
tää vie voimia ja mietin koko ajan voinko oppia olemaan yhdessä kovaksi keitetyn naisen kanssa. kokemuksia, vertaistukea?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kokemusta toiselta puolelta.. vaikeeta taustaa, haastavia elämänkokemuksia ja ihmisiä ympäristössä, hankalia tunteita ja arkea ollut taustalla, ei niin kovin mairittelevia asioita, joille ei voi mitään, mut jotka vaikuttavat ihmisten mielipiteeseen ja häviämiseen helposti. Ei välttämättä edes omia ongelmia, mutta elämään vaikuttavia.
Kuinka vihjailla tai sanoa suoraan et elämässä vaikuttaa muutama iso vaikee asia. Kuinka todella esimerkiksi haluaisit kuulla jonkun elämästä esim aiheesta kuin vaikka ihmissuhdeongelmat, päihteet, mielenterveysongelmat, rahahuolet, sairaudet, pettymykset, tai joku asia, et mitä et odota toisen taustalla olevan tai jopa monta asiaa noista? Vaikea ei ole arvata, että ei parissa kuukaudessa varmasti puhu ja tietää miksi kannattaa vähän aikaa katsoa, jos dramaqueen harkitsee tulevaisuutta, mutta seuraavassa hetkessä pakkaa tavaroitaan.
Luottamusta voi hakea.
Hankala tilanne. Itsellä kokemusta myös vain sillä toisella puolella eli tuppisuuna olemisesta. Jos tosiaan haluat yrittää vielä naisen kanssa, niin suosittelen kärsivällisyyttä ja sen osoittamista, että olet luottamuksen arvoinen. Ja kannattaa myös miettiä, oletko? Itsellä ainakin vaikeneminen liittyy siihen, että on kohdannut todella vaikeita asioista ja ennen kuin avaa itsensä toiselle, haluaa varmistua, että toinen kykenee sen vastaanottamaan.
Mieti siis, miten hyvin naisesi voisi luottaa siihen, että pysyt hänen rinnallaan.
Onhan niitä ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa puhua asioista(an). Onko se sitten kasvatuksen tulosta vaiko elämässä ollut sellaisia kokemuksi; vaikea näiden tietojen perusteella sanoa. Sellainen ei lupaa pidemmän päälle hyvää! Puhumaankin (lue: tunteitaan erittelemään) voi oppia, mutta miten toisen saa ymmärtämään asian. Käskeekö menemään ammattiauttajalle, joka murtaisi tämän mykkyyden kuoren? Vai yrittääkö itse selittää toiselle, ettei tästä tule mitään jollet yritä olla minulle avoin? Kolmas vaihtoehto taitaa olla se, että on yksinkertaisesti sellaisia järki-ihmisiä, joiden ajatukset liikkuvat ihan eri atmosfääreissä kuin meidän avoimien ja tunteellisten ihmisten. Sellaisen kanssa ei meikäläinen kai tulisi koskaan onnelliseksi... Mutta yrittänyttä ei laiteta, toivotan onnea yritykseesi!
Samaa minäkin voisin sanoa mitä täällä muut ovat vastanneet. Itsellä oli ennen vaikea avautua, koska oli lapsena kasvatuksesta opittu tapa puhumattomuuteen. Ekassa parisuhteessa ei kumpikaan puhunut. Sitten opin terapiassa puhumaan. Toisessa suhteessa osasinkin jo tosi hyvin puhua. Nyt sinkku olen, ja tuntuu että elämässä on tapahtunut niin vaikeita asioita että ehkä en ihan heti halua avautua, mutta ehdottomasti haluan kuitenkin kertoa kaikki asiat mitä elämässä on tapahtunut, sitten kun olen saanut luottamuksen, koska rehellinen haluan olla. Eikä minulla mitään hirveitä luurankoja kaapissani ole. Mutta jos aikaa kuluu eikä avautumista tapahdu, kysyisin vähän että miksi ei avaudu.
kiitos näkemyksistä & kokemuksista!
en ollut edes ajatellut että kyseessä voisi olla varovaisuus / vanhat haavat / luurangot kaapissa, täytyy miettiä tuolta kantilta vielä. nainen on vain vaikuttanut välinpitämättömältä, kovikselta, tunnekylmältä jne, mutta kai välinpitämätön, kovis & tunnekylmä kuori rakennetaan jostain syystä.
ja on syytä miettiä kuinka varmasti itse olen siinä vierellä.. tai kuinka paljon haluan olla kotiterapeutti. en ainakaan sellainen guru, joka ohjaa henkistymisen tielle.
jos on niin, että hän vain yksinkertaisesti on niin arkirealisti ja logistiikan kannalta kosmosta hahmottava, niin sitten on selvä ettei yhteistä tulevaisuutta ole.
Ei kukaan nainen ole vaikeneva tuppisuu perusluonteeltaa, tai en ainakaan ole moiseen otukseen 52 v. elämäni aikana törmännyt. Mykäksi opitaan esim. koulukiusaamisen tai kotikiusaamisen kautta tms. Älä vaadi liikoja. Hän voisi jonkin välillisen jutun kautta, esim. piirtämisen, maalaamisen tai kirjoittamisen kautta kyetä ilmaisemaan itseään paremmin. Yritä löytää joku, joka tuntee ko tytön pitkältä ajalta (bestis tai sukulainen tms.) ja yritä itse oppia enemmän elämästä. Ehkä sinä olet se teistä, jolla on aina ollut hyvin asiat kotona ja kavereiden kanssa. Tyttö ei varmaan hyväksy ajatusta terapiasta itselleen, mutta sekin aika tulee jolloin hän ymmärtää mitä vaaditaan onnelliseksi tulemiseen. = vastavuoroisuutta, luottamusta, hyvää tahtoa. Et voi puristaa kuin tuubista niitä, lähteä voit jos et kestä enää.
hmm, hienoja mietteitä!
"Yritä löytää joku, joka tuntee ko tytön pitkältä ajalta ja yritä itse oppia enemmän elämästä" -- tätä olen miettinyt paljon. oon vaan ajatellut että olisi ehkä vähän kummallista tehdä sellaista taustatyötä, varsinkin jos neidolle tulee sellainen olo että selkänsä takana vehkeillään.
Jos pengot asioita esiin, muodostat niistä käsityksen, jonka läpi peilaat häntä jatkossa tai käsitys voi olla jopa hänen tuntevan ihmisen väärä käsitys, jonka sinä edelleen värität omista lähtökohdista. Avoimuus ja luottamuksen kasvu vaatii aikaa. Sillä menettää luottamuksen ja käsittää häntä täysin väärin ja pilata suhteen. Lisäksi hänellä ei tuolloin ole mahdollisuutta ilmaista sitä, mitä hän tilanteesta ajattelee tai kokee tai sitäkään että asia ei vaikuttaisi tytön elämään, jolloin et opikaan tuntemaan juuri häntä paremmin vaan muodostat itse itsellesi jonkin ennakkokäsityksen, joka voi olla suuri virhe. Ennakkokäsitystä hän sillä välttää, että ei kerro. Ja miksi ketään pitäisi määritellä jonkun ympäristösi asian vuoksi? Lisäksi on olemassa tilanteita, joista voidaan olla sovittu, että tarkoituksella ei puhuta jostakin vaikeasta asiasta, jos se aiheuttaa huonoa karmaa. Luottamus kasvaa pienistä asioista vähitellen.